sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mitä sitä sitten tekisi sunnuntai-iltaisin?

Tänään oli kevään viimeinen uintitekniikkatunti. Jään aidosti kaipaamaan niitä. Harjoittelimme selkäuinnin volttikäännöksiä. Toisin kuin rintauinnin kylkikäännöksen, niin voltit minä jotenkin tajuan.

Phoenix

Tosin, jos olette lukeneet blogiani yhtään pidempään, tiedätte, että kyllä niiden opettelu kesti ja kesti ja kesti. Kuinka äärettömän onnellinen olinkaan onnistuttuani tekemään volttikäännöksen selkäliukuun viime syksynä. Nykyäänhän sentään uin vaparia yleensä 50 metrin pätkissä, joten 25 metrin radalla se tarkoittaa yhtä onnistunutta volttikäännöstä jokaista vinstaa kohti. En voi sanoa tekeväni niitä tasaisen hyvällä tekniikalla, mutta kyllä ne pääasiassa jo sujuvat.

Mutta siihen kurssiin. Volttikäännös selkäliukuun on hankalampi kuin mahalleen. Luulen, että selälleen liuku on periaatteessa helpompi tai yhtä helppo kuin kokonainen volttikäännös, mutta nenään menee herkästi vettä. Ei, älkää neuvoko ostamaan klipsiä. Kärsin mieluummin aikani siitä, että nenään - ja sitä myöten keuhkoihin - menee vettä, sillä uskon, että lopussa kiitos seisoo ja opin puhaltamaan niin, että ongelma häviää.

Myyrmäen urheilutalo

Onneksi sentään ajoitan vatsalleen kierähtämisen suhteellisen oikea-aikaisesti. Vetojen laskustahan siinä vain on kyse. Selkäuinnissa kun pitää volttia varten kääntyä ensin vatsalleen ja siitä sitten tehdä se puolikas kuperkeikka ja siitä sitten ponnistaa liukuun. 

Mutta mitä minä nyt teen sunnuntai-iltaisin? Tammikuussa ajattelin, että käyn vain viiden kerran vaparikurssin, mutta se oli niin hyvä, että jatkoin siitä saman verran rintaa ja vielä päälle tämän selkäuintikurssin. Olen pitänyt kursseista todella paljon. Kuten olen aiemminkin sanonut, yhteen uintityyliin keskittyminen koko kurssin ajan on todella toimiva konsepti. Sen lisäksi joka tunnilla on oma teemansa, ensin kelluntaa ja liukuja, seuraavaksi potkuja, sitten vetoja, sitten ne yhdistetään uinniksi ja lopuksi harjoitellaan käännöksiä. Joka ainoa kerta olen nauttinut niistä 45 minuutista altaassa ja olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Niin tänäänkin. Mutta tiistaina sitten taas, omin nokkineni.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Perjantai on PR-päivä

Ei muuta kuin että tänään tein penkkipunnerrusta 15 kilon käsipainoilla. Kröhöm, uusi personal record sille liikkeelle siis. No okei, tein vain 2 x 10, sen jälkeen tein 3 x 10 niillä tavallisilla 12,5 kilon painoilla. Ei mitään Tiiteihin ja muihin tosi bodareihin verrattuna, mutta perässä tullaan...

Tein kiertona neljää liikettä, joten pitänee kokeilla noita 15 kilon kässäreitä ihan omana liikkeenään, jos jaksaisi useamman sarjan. Viime perjantaina tein PR:n punnerruksissa, joten kai se on ihan hyvä syy alkaa aina yrittämään uusia ennätyksiä perjantaisin. Voi sitten juhlia herkuttelemalla ja pilata dieetin noin miljoonatta kertaa. Ei tänään tosin.

Ja lopuksi vielä perjantaikevennys: Soheen 30 signs you're a fitness chick. Gif-animaatioita, joista olen päättänyt tavoitella kohtaa 14. En voi siis siirtyä naisten salille, enkä minnekään Mayor'sillekaan...

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Keskiviikon kuulumiset

Aamu alkoi yläkropan treenillä. Rankkaa. Mutta siitähän minä tykkään. Huominen uinti vähän kyllä mietityttää, mutta eiköhän sekin suju. Pitää jättää selkää vähemmälle, jos se tuntuu kamalan raskaalta. Olin aika väsynyt koko päivän, mutta kävin sitten illalla lyhyellä lenkillä. Jäi Greyn Anatomian alkukin näkemättä. Ärsyttää muuten, että Sports Tracker on viime aikoina temppuillut. Se alkaa mitata matkaa vasta noin vartin kuluttua lähdöstä. Pitää varmaan ladata se uudestaan ja katsoa, alkaisiko se toimimaan paremmin.
Phoenix
Done.
Ihanaa kun vielä illalla yhdeksältä on valoisaa.

Näin kotikonttoripäivänä oli hyvää aikaa tyhjentää jääkaappi vanhenevista ruoista. Lounaaksi jauhelihafajita. Päivälliseksi kirjolohta ja kasviksia. Tykkään enemmän valkoisesta kalasta, mutta joskus lohi on hyvää. Varsinkin vihreän parsan kanssa. Mutta vain kotimainen kelpaa eli kirjolohta. Norjan lohta en kotiin kaupasta kanna.

Paprikaa ja sipulia pannulla.

Tortilla, jauhelihaa ja avokadoa.

Sain tämän jopa rullattua kasaan ja hyvää oli.

Kirjolohta, porkkanaa, parsaa.
Parsaa. Nam.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Alkuviikon kuulumiset

Viikko alkoi jalkatreenillä. Se sujui, vaikka heräsinkin hyvissä ajoin ennen kuin puhelimen herätys pärähti päälle. Jännitin nimittäin uutta kyykkypainoa: 4 (sarjaa) x 8 (toistoa) x 87,5 kg. Yllättävän vähän se 2,5 kilon lisäys tuntui tehdessä. Tein alle pari 90 kilon toistoa, että tuntuisi tuo uusi paino vähän kevyemmältä ja kyllähän se auttoi. Tänään muuten tuntuu treeni vähän varsinkin oikeassa pakarassa. Pakarani eivät juurikaan ota tuntumaa, joten on kiva huomata, että hiljalleen niissäkin alkaa olla jotain eloa.

Rahkasmoothie

Uinti tänä aamuna puolestaan ei oikein kulkenut. Tai ehkä se sujui, mutta yläselkä on niin jumissa, että oli aika raskasta menoa. Tuntuu kuin en hieronnassa olisi ikinä käynytkään, saati sitten alle viikko sitten. Luulen, että selkeästi lisääntynyt selkäuinti kurittaa lihaksia ihan uudella tavalla. Siis salijuttujen lisäksi tietysti.

Uin ennen noin 10-20 prosenttia matkasta selkää, sillä se on ollut vahvin lajini, enkä ole siksi viitsinyt siihen panostaa. Nyt olen vähentänyt heikointa tyyliäni eli rintauintia ajatuksella laatu korvaa määrän. Selkäuinnin osuus alkaa olla varmaankin 40 prosentin luokkaa eli samoissa vaparin kanssa. Toisaalta ihan hyvä huomata, että uintikin kehittää lihaksia - tai ainakin tuntuu niissä. Haluan nimittäin oikeasti lisää voimaa selkään.

Mitäs muuta tähän viikon alkuun... Baletissa tehdään koreografiaa, mikä on hauskaa vaihtelua tankoharjoittelulle, vaikka viekin aikaa lemppareiltani eli pirueteilta. Polvessa on taas mustelma lattiakoreografian takia. Tarvitsisin jotkut polvisuojat niitä estämään, mutta polvieni onneksi hamekelien lähestyessä tanssitunnit jäävät kesätauolle.

Kynnet ja työpöytä.
Tykkään edelleen väristä ihan älyttömästi.
Tosin taaskaan sävy ei ole kuvassa ihan oikein.
Koska tyypilliseen tapaani kuvia treeneistä ei ole, niin kuvituksena on aamupalani eli rahkaa, pinaattia ja banaania. Ai niin ja kynsistä piti sanomani, että shellacit ovat kestäneet kolme viikkoa todella hyvin. En olisi uskonut, että  ne kestävät uintia näin hyvin, sillä kosmetologikaan ei luvannut näin pitkää kestoa liuskoittuville kynsilleni. Tänään tosin iskin käteni niin vauhdilla altaan päätyyn, että kynsi on vieläkin kipeä. Lakalle ei silti käynyt mitenkään.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Miesten punnerruksia

PT pakotti tänään kokeilemaan etunojapunnerruksia suorin vartaloin. Tinkasin kyllä ensin, että en varmasti jaksa. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin kaksikymmentä. Ne olivat kuulemma vielä hyviä punnerruksia. Olen siis vähän huomaamattani saanut voimaa rintalihaksiin ja olkapäihin. Olen toki tehnyt töitäkin sen eteen, mutta iloinen yllätys se silti oli. Vatsalihakset saivat myös kehuja. Voimapyörä liikkuu nimittäin nykyään ihan eri tavalla kuin alkuvuodesta. Mietin treenin jälkeen hetken saunassa, että kehuikohan PT:ni minua ihan kannustusmielessä, mutta päätin, että kyllä minä ne kehut olen ansainnut.

Phoenix treenin jälkeen.
Sama naama (ja kuvakulma) kesät talvet.
Olen tässä viime viikkoina miettinyt, että absoluuttista voimaa olen varmasti saanut ylävartaloon, mutta onko suhteellinen voimatasoni heikentynyt. En nimittäin ole saanut painoani pudotettua toivomallani tavalla. Painan nyt enemmän kuin viime syksynä, sillä en ole juurikaan saanut viime vuoden lopulla keräämiäni kiloja pois. Nuo etunojapunnerrukset kuitenkin osoittivat selvästi, että myös suhteellinen voima on kehittynyt. Juoksun lisääminen toivottavasti auttaa myös laihduttamisessa. On iltaisinkin sitten sen verran puuhaa, että ei ehdi syödä. Siis enempää kuin tarvitsee.

Pitää vain yrittää sille levollekin jättää tilaa. Siitä tulikin mieleeni, että kävin eilen hierojalla. Se ei kyllä ole mitään lepoa tai hemmottelua. Etu- ja sivureisien hieronta on aina yhtä helvettiä, mutta pakko sanoa, että epäkkäät ovat melkein yhtä inhottavat. Ei jalkojen tai selän käsittely muutenkaan herkkua ole. Pyysin myös käsittelemään vähän kyynärvarsia ja sieltäpä löytyi kipupisteitä. Hieronnan jälkeen on kuitenkin hyvä olo ja venyttely sujuu hetken taas vähän paremmin. Illalla silmiini osui YLE:n artikkeli siitä, että hieronta ei saa sattua. Jos menisin rentouttavaan hierontaan, niin en minäkään haluaisi, että se sattuu. Urheiluhieronnassa käyn kuitenkin, koska raskas treeni saa kroppani jumiin. Niiden jumien aukominen sattuu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Hyvä sunnuntai on uinnista ja leipomisesta tehty

Ihana sunnuntai. Ihana viikonloppu oikeastaan. Aamu alkoi uinnilla. Koska illalla oli selkäuinnin tekniikkakurssi, niin otin ihan kevyesti. Jotain uutta harjoitukseen silti. Uin rintauintia 50 metrin pätkissä eli mukaan tuli kylkikäännös. Teknisesti ihan järkyttäviä käännöksiä, mutta tulipahan tehtyä. Vaparia uin pyramidiharjoituksena. Huippuna 75 metriä eli kaksi volttikäännöstä ilman taukoja.

Tekniikkakurssille menossa.
Tarkkuus on taas huippuluokkaa.
75 metriä ei ole pitkä matka, mutta jos on taidollisesti lähtenyt yhtä nollasta kuin minä, niin mielestäni siihen voi olla aika tyytyväinen. Luulen, että yritän pian 100:aa metriä, sillä tuo 75 ei tuntunut niin pahalta kuin etukäteen pelkäsin. Jännitän aina ihan liikaa kaikkea etukäteen. Hengästytti tietysti ja kyllä se vähän käsissäkin tuntui. Ne kun ovat perjantain salitreenistä yhä vähän arat. Käännökset menivät välillä paremmin, välillä huonommin. Ihan ei vielä ole sellaista taitoa, että jokainen onnistuisi hyvin.

Luulen, että uinnissakin nuo pidemmät yhtämittaiset pätkät tuntuvat ajatuksen tasolla pelottavammilta kuin mitä ne käytännössä ovat. Olen sen verran pitkään hinkannut vain sitä 25 metrin pätkää, että olen ehkä vähän jämähtänyt mukavuusalueelleni. Vaikka tauot päissä ovat lyhyet, ne ovat kuitenkin siellä. Nyt jää tauko tai pari välistä, joten pitää totutella ihan uudenlaiseen hengästymiseen. Tai ei se ole uusi tunne, muistan kyllä vielä ajat, kun 25 metriäkin tuntui saavutukselta. Joskus vuosi sitten.

Rohkaistuin tänään kysymään uintikurssin vetäjältä tunnin lopuksi muutamia vinkkejä omaan harjoitteluuni. Niitä nyt sitten toteuttamaan. Tuli puheeksi myös, että olen tässä puolentoista vuoden aikana opetellut käytännössä uimaan. Hän kommentoi jotenkin tyyliin, että "ihan hyvin sinä olet puolessatoista vuodessa kehittynyt". Otin sen kohteliaisuutena. Tuli hyvä mieli.

En voi kuin suositella tuollaisia kursseja, joissa keskitytään vain yhteen uintityyliin kerrallaan ja paloitellaan kellunnat ja liu'ut, potkut ja vedot ja käännökset omiksi kokonaisuuksiksi. Olen tykännyt ihan älyttömästi!


Uintien välillä hoidin tankkauspuolta ja leivoin The Good Morning -blogista nappaamallani ohjeella banaani-maapähkinävoikeksejä. Ne kuulostivat todella hyviltä. Banaani, kaura ja maapähkinävoi - what's not to like. Kaikki ihanat ainekset. Keksit olisivat kuitenkin omaan makuuni saaneet olla vähän makeampia. Ehkä enemmän banaania? Tai voimakkaampi kanelin maku? Jotain. Saattaa olla, että leivon silti niitä joskus uudestaan, vähän säveltäen. Nopeita ne ainakin olivat ja rakenne oli kiva. Ja hei, eivät ne syömättä jää!

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Trendipannareita ja lepoa

Mitäs sitä tänään? Pitäisi pitää lepopäivä, eikä ole mitään suunnitelmia. Aloitin aamun testaamalla trendipannaria eli sitä, johon tulee vain kananmunia ja banaania. Tein sen pelkistä kananmunan valkuaisista, sillä törmäsin lopultakin Two Chicks -tölkkiin Sellon Cittarissa ja piti päästä testaamaan. Kannattaako valkuaiset ostaa erikseen purkissa ja maksaa siitä? Tiedä häntä, mutta kätevää se oli, eikä tullut huonoa omaatuntoa siitä, että heittäisi ruokaa roskiin. Tavallisesti syön kananmunani kyllä keltuaisineen päivineen. 

Banaani, Two chicks -munanvalkuaisia, kaneli, kardemumma, kookosöljy.

Maustoin pannaritaikinan vielä kardemummalla ja kanelilla ja voi että ne olivat hyviä! Rumia ja yllättävän hankalat paistaa (oletan, että johtui osaksi siitä, että käytin pelkkiä valkuaisia), mutta ihanan pehmeitä ja makeita. Tällaiselle sokerihiirelle oikeasti todella herkullinen ja täyttävä aamu- tai välipala. Tai iltapala. Tai lounas. Tai päivällinen. 

Paistaminen oli vaikeaa, joten rumia ne olivat, mutta hyviä.
Mietimme yhdessä PT:n kanssa eilen, mille päiville minun kannattaisi juoksulenkkini ajoittaa. Suunnitelmani kolmesta juoksulenkistä viikossa tyrmättiin kylmästi. Ainakin toistaiseksi kaksi lenkkiä viikossa saa kuulemma riittää. Niin saan pidettyä myös yhden ihan rehellisen lepopäivän. Toinen lenkeistä pitäisi tehdä peruskuntosykkeillä. Koska se sykealue ei minulla ole kovin laaja, niin kai se on hyväksyttävä, että sinne väliin tulee niitä kävelytaukoja. Ärsyttävää. Jotain tabataakin Ronny vilautteli juoksumatolla tehtäväksi. Yök, yök, yök. Mutta kehitystä, kehitystä, kehitystä. Siksihän minä PT:lle maksan, että hän vie minut pois mukavuusalueeltani ja pakottaa tekemään asioita, jotka auttavat kehittymään.

Mutta tämän päivän ohjelma. Pitäisikö käydä pitkästä aikaa leffassa? On niin sateista ja harmaatakin. Siellä menisi nyt Tompan Oblivion. Taisin viimeksi käydä katsomassa kyseisen herrasmiehen Jack Reacherin, mikä kertoo, kuinka huolestuttavan vähän kannan nykyään rahojani Finnkinolle. Toisaalta piiiiitkästä aikaa siellä menisi myös kiinnostavalta vaikuttava romcom, I Give It a Year - Vuoden se kestää. Tai sitten vähän fantasiaa Oz the Great and Powefulin merkeissä. Hasbro-action takaisi puolestaan silmäniloa G.I. Joe: Retaliation:ssä, 2D:nä tietysti.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Makaronilaatikko with a twist ja väsynyttä liikuntapohdintaa

Tein tänään makaronilaatikkoa, johon ihan itse keksin lisätä pinaattia. Se oli todella hyvää. Olen yllättynyt. Se ei edes kaivannut ketsuppia. Ihan vähän sitä kuitenkin laitoin. Varalta, että jos se jossain vaiheessa alkaisi tökkiä ilman. Tapojeni orja? Pois se minusta.

pinaatti-makaronilaatikko
Kuvassa pinaatti ei oikein pääse esiin, mutta kyllä ne hiukkaset siellä ovat.

Ennen kuin lisäsin pussin pakastepinaattia jauhelihan sekaan, googlasin, onko joku muukin keksinyt saman idean. Jos olisi, rohkenisin varmasti itsekin kokeilla. Olihan sen. Ihmettelenkin, miksi en ole kuullut asiasta aiemmin. Ehkä koska keittiö ei ole lempipaikkani kotona. (Sohva on, mutta shhhh, ei kerrota kenellekään.)

Sitten muihin aiheisiin. Tai siis siihen suosikkiaiheeseen. Liikuntaan. Olen fyysisesti ihan poikki. Aika tyypillistä tiistaille, koska kehossa tuntuu maanantain salitreeni, baletti ja tämänaamuinen uinti. En saanut parastani irti uinnissa, sillä yläselkä, ojentajat ja vatsalihakset olivat kipeinä eilisestä. Vedot tuntuivat todella raskailta.

Mietinkin, että tässä sen näkee, että kaikkea ei voi saada yhtä aikaa. Jos treenaa salilla voiman ja lihasten kasvu mielessä, vartalo ei seuraavana päivänä ehkä ole parhaassa iskussa uintia tai juoksua ajatellen. Mielessä kävi jopa hurja ajatus, että mitä jos jossain vaiheessa muuttaisin tärkeysjärjestystä salista uintiin, silloin juoksukin olisi varmaan nostettava salin edelle. Vielä en innostunut.

Niin, se juoksukin. Tänään melkein pitäisi lähteä lenkille, jotta saisin luotua lenkeille jonkinlaisen säännöllisen rytmin. Mutta, mutta. Pohkeet ovat vieläkin lauantain lenkistä kipeät ja huomenna on jalkapäivä salilla. Ei siis paras mahdollinen lenkkipäivä väsyneelle. Mutta jos ei tänään, niin sitten se menee torstaille ja silloin on jo melkein viikon tauko. Järkevänä lähtisin kävelylle.

Ihan lopuksi; kynsissäni on viikon vanha shellac-geelilakka ja edelleen kuin vasta laitetut, kahdesta uintikerrasta ja muutamasta kolhusta huolimatta. Mahtavaa.

Kynsissä pinkki shellac-geelilakka.
Väri ei kuvassa pääse oikeuksiinsa.
Se on selkeästi "räikeämpi", menee neon-sävyiseksi sopivassa valaistuksessa.




maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kehonhuoltoa venyttelyllä, baletilla ja rullailulla

Ostin tänään Prismasta foam rollerin vai mikä putkirulla tai pilatesrulla se nyt onkaan. Pistin sen tietysti heti testiin, sillä jalat ovat aika tukossa. Toimi älyttömän hyvin leveän peitinkalvon jännittäjälihakseen ja IT-jänteeseen eli reiden sivulle. Etureisiin samoin. Pohkeet ovat kuin kiveä, joten niissä nyt tuntuisi mikä tahansa. Yläselkään en oikein saanut tuntumaa, mutta alaselkään senkin edestä.

Pakaroihin minusta toimii paremmin sellainen muutaman kilon painoinen kova jumppapallo, jota olen käyttänyt myös reiden sivujen muhentamiseen. Saa nähdä muuttuuko mieli, kunhan pääsen kunnolla rullailun makuun.

Ostin ison rullan eli 90 cm pitkän. Pienempikin olisi varmasti riittänyt, mutta on tuo sillä tavalla mukava, että ei tarvi niin tarkasti asemoida itseään sen päälle. Mukana tuli myös muutamat ohjeet, mutta kyllähän tuon käyttö varsin yksinkertaista on. 


Tänään olen huoltanut kehoa myös venytyksillä. Treenasin aamulla salilla yläkroppaa ja venyttelin päälle alavartalon. Illalla oli balettitunti. Relevét puolivarpailla ja pliét olivat yhtä tuskaa, koska pohkeet eivät ole vieläkään palautuneet lauantain juoksulenkistä. Aloimme harjoitella koreografiaa. Kädet tekivät suurimman osan liikkeistä. Seisominen asennossa oli tukijalalle varsin rankkaa, koska asento kiristi nilkkaa ja pohjetta. Koreografian vaativuus on ehkä samaa tasoa kuin satubaletissa. Tai ehkä meistä ei voi edes puhua samassa lauseessa. Sitä paitsi pikkuballerinat ovat varmasti notkeampia kuin me 20+ "tanssijat". Tänään oli ensimmäinen tunti, jossa oli yhdistetty 30+ ja 15+ samaan ryhmään, koska Vantaan Step Upilla ei riitä tanssijoita kahteen ryhmään. Ihan hyvin mahduimme silti kaikki tangolle ja nyt ei tarvitse pelätä, että tunti perutaan, jos tarpeeksi moni ei ilmesty paikalle.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen blogihaaste

Sain blogihistoriani ensimmäisen haasteen Päärynä Piukaksi -blogin kirjoittajalta. Kiitos. I made it. Tunnen ihan kuinka paparazzit alkavat pian juosta perässäni. ;)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. En ole koskaan harrastunut joukkuelajeja. Olisi kiva kokeilla.
2. Tykkään Adidaksen tennareista.
3. Pelkään korkeita paikkoja - tai putoamista - en tiedä kumpaa.
4. Haluan hypätä laskuvarjolla.
5. Googlaan kaiken mahdollisen.
6. Minulla oli nuorempana kevari. Suzuki RG 125 Gamma vm 1991. Kärsin yhä ajoittain prätkäkuumeesta.
7. Inhoan shoppailua, paitsi Jenkeissä joudun yleensä hirveän ostoshimon kouriin. 
8. Olen nukkunut swagissä. Kylmiä öitä, kuumia öitä, sateen kastelemana (oli niin kuuma, että pidin sen auki). Unohtumattomia öitä.
9. Olen laulanut Dingon Autiotaloa Charlie Sheenille Two and a Half Menin nauhoitusten tauolla.
10. En osaa laulaa.
11. Olen iltavirkku, mutta treenaan aamuisin.

Nukuttiin swageissä. Friggin' cold night!
Karijini National Park, WA, 9/2009

Päärynän 11 kysymystä

1. Miksi pidät blogia?
Kai se on jonkinlainen päiväkirja, julkinen sellainen tosin. Toivoin kai, että se auttaisi saavuttamaan tavoitteeni luomalla julkisen häpeän paineen. Mutta mitä kauemmin bloggaan, sitä vähemmän nolostuttaa, joten en tiedä, onko siitä oikeasti apua.

2. Mitä liikuntalajeja olet elämäsi aikana harrastanut?
Sali, tanssi, juoksu, uinti, potkunyrkkeily, laskettelu, spinning. Joogaakin kokeilin noin sekunnin.

3. Kenelle olet kertonut pitäväsi blogia?
Perheelle ja lähimmille kavereille tulee puhuttua blogista enemmän, mutta en salaile sitä muiltakaan.

4. Venytteletkö aina treenipäivinä?
En. Salipäivinä yleensä kyllä.

5. Mikä on himottavin herkku?
Suklaa.

6. Jos saisit valita vain yhden ruoka-aineksen autiolla saarelle, minkä ottaisit?
Kanan (elävän). Se munisi munia ja jos ei, niin sitten sen voisi pistää lihoiksi.

7. Jos saisit valita vain yhden liikuntavälineen/-varusteen autiolle saarelle, minkä ottaisit?
Uimalasit.

8. Jos et, niin miksi et ole jollekulle/yleisesti kertonut blogin pitämisestä?
En ole salaillut asiaa.

9. Kuinka monta tuntia keskimäärin nukut yössä?
Seitsemän. Mieluummin kuitenkin yhdeksän.

10. Kerro yksi huono tekosyy, mitä olet joskus käyttänyt välttääksesi treenaamisen.
En muista milloin olisin viimeksi varsinaisesti vältellyt treenaamista, mutta uinti jää joskus väliin, kun en muka jaksa nousta eli sanoisinko pimeys ja kylmyys. Itse asiassa talven juoksutauon tekosyyksi käy pimeys ja kylmyys myös, liukkaudella höystettynä.

11. Motivoivin (ihan missä tahansa sinulle tärkeässä asiassa) tv-ohjelma/blogi?
Telkkarista en seuraa mitään laihdutus- tai terveysohjelmaa. Blogeissa on monia erityyppisiä suosikkeja, mutta motivoivin? Ehkä Annan Too big to be me.

11 kysymystä haastamilleni bloggaajille

1. Ketä julkisuuden hahmoa ihailet?
2. Mikä on lempiliikkeesi salilla? Miksi? Jos et käy salilla, ehkä joku kotitreeniliike tai kouluajoilta tuttu liike?
3. Mistä ruumiinosastasi pidät eniten? Miksi?
4. Mikä ruumiinosaa sinun on vaikeinta kehittää?
5. Kuvaatko itseäsi treenatessasi? Jos kyllä, kuvaatko itse vai kuvaako joku muu?
6. Kuuluuko palautusjuoma tai latari ruokavalioosi?
7. Lempiliikuntalajisi? Vain yksi. Tai suosituimmuusjärjestyksessä.
8. Käytkö hierojalla tai muissa kehoterapiossa?
9. Oletko koskaan loukkaantunut pahasti urheillessa?
10. Onko sinulla selkeät tavoitteet liikkumisellesi?
11. Oletko koskaan laihduttanut Painonvartijoissa tai Fit Farmin, Body Campin tai muilla vastaavilla dieeteillä?

Haastan seuraavien blogien kirjoittajat (kaikilla ei näy lukijat, joten osalla saattaa olla yli 200 seuraajaa):

1. Tickets to my own show
2. Laineilla
3. Liikuntapäiväkirja
4. From Fatness to Fitness
5. Oman elämänsä supernainen
6. Trying to be me
7. Takamatkalla
8. Rauta Rusetille, vaikka Minttu pitääkin nyt taukoa bloggauksesta, ehkä tähän voi palata sitten toukukuussa.
9. "Miks sulla on niin iso maha?"
10. Treeniä, traumoja ja trikoita
11. Kurvit kunnossa

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Pää juoksee, jalat laahaa

Halusin nauttia aurinkoisesta aamusta ja lähdin heti herättyäni lenkille. Eilinen treeni painoi jaloissa. Taukoakin on ollut. Ei vain viimeiset pari viikkoa, vaan käytännössä koko talvi, joten odotukset eivät olleet vauhdin tai tuntuman osalta korkealla. Päätin silti hölkkäillä viitisen kilometriä.

Phoenix
Lenkin jälkeen.
Ihan hyvältä se tuntui, mitä nyt sairaan raskaalta. Pohkeet, jotka olivat juuri ja juuri palautuneet laskettelun aiheuttamasta jäykkyydestä, ottivat tietysti heti itseensä Bikiloilla juoksun. Kuivalla oli silti mukava juosta. Jäätä löytyi kuitenkin vielä paikoitellen ja Bikilat ovat silloin kuin luistimet; ei mitään pitoa. Vauhdin huumasta ei tosiaan voinut puhua; tuntivauhti jäi alle kahdeksan kilometrin. 

Vibram FiveFingers Bikila LS pohjat.
Kuivaa oli. Pääasiassa.
Olen sanonut tämän ennenkin ja edelleen se on totta: juoksukunto ei oikeastaan ole kummoinen, mutta kun pää haluaa juosta, niin sitten mennään. Ai mitä? Pitäisi kuunnella kroppaa? Nääh, yliarvostettua. Kuuntelen sitä sitten kotona. Tällä hetkellä lähes koko keho napisee viivästyneestä lihaskivusta. Salitreeneistä johtuen tosin, juoksu lisäsi kivun vain pohkeisiin.

Lenkin jälkeen lähdin ampumaradalle kaverin kanssa. Aina yhtä kiva osa lauantaita. Kuvassa lempi-Rugerini.   

Suojalasit, kuulosuojaimet, Ruger.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hermo ihan peestä

Inhoan kirjoittaa vaivoistani. Tulee vanha ja kulahtanut olo. Mutta kipu vaikuttaa elämääni niin monella tasolla. Pakko liikkua kunnon ylläpitämiseksi ja halu liikkua kunnon parantamiseksi. Ajoittaiset pakkotauot liikuntaan (tai ainakin tiettyihin lajeihin tai liikkeisiin) oireiden takia. Vaikutus mielialaan; akuutti kipu voi olla yllättävän masentavaa jopa peruspositiiviselle ihmiselle. Mielialan "hoito" syömisellä eli herkuttelu.

Välillä tuntuu, että kroppani heittää kierrelyöntejä, ettei vain pääsisi totuus unohtumaan. Totuus siitä, että hermokipu voi jäädä ikuiseksi seuraksi ja että se voi valloittaa uusia alueita. Minulla on iskias. Se on jo kuin kärttyisä sukulainen, jota on vain siedettävä. Päivittäin tylsä, harmaa ja monotoninen tunne ilmoittaa itsestään oikeasta pakarasta nilkkaan. Liikkuessa enemmän, istuessa tai maatessa hyvänä päivänä ei ehkä ollenkaan. Ei se oikeastaan enää vaivaa minua. Tämä kroonistunut kipu on niin pientä akuuttiin kipuun verrattuna, että enemmän kiinnitän huomiota, jos olen täysin oireeton.

Kun välinlevyn pullistumani pari vuotta sitten alkoi paranemaan, iskias tuntui ensimmäistä kertaa myös vasemmassa pakarassa. Se on kuitenkin pysynyt ihan kiitettävästi poissa. Toissa yönä jäivät yöunet kuitenkin vähiin. Akuutti iskiaskipu on erilaista kuin kroonistunut kipu. Ihan kuin kirkas, ohut, valkoinen sähköjuova olisi kulkenut vasemmasta pakarasta alas nilkkaan. Oloa helpotti vain asennon muuttaminen. Akuuttia kipua ei voi työntää taka-alalle niin kuin kroonista kipua.

Kävin heti aamulla salilla ja liikunta tuntui niin hyvältä vasemmalla eli se poisti kivun. Oikealla taas tuntui normaali matala kipu. Mietin vain, että jos tuo vasen puoli pahenee, niin onpa kiva yrittää hoitaa sitä. Sitten ei mikään tuo kunnon helpotusta, jos toinen puoli oirehtii aina liikkuessa ja toinen aina levossa. Jippii. No, kipu on pysynyt poissa, joten ehkä se oli vain muistutus, että 13 tunnin istuminen autossa vaatii useamman lyhyen verryttelytauon...