Kipua pakaraan

Kai se vuosi pitää lopettaa sillä fokuksella, millä se on aloitettukin. Salilla tänään siis jalkapäivä ja hain lisäksi ohjelman ulkopuolelta vähän ekstraa pakaroille. Oli rankka treeni, mutta on se niin älyttömän hyvä tunne, kun sen treenin on saanut tehtyä ja pääsee saunan lauteille rentoutumaan.

Aina yhtä tyylikkäänä. ;D
Tässä vaiheessa askelkyykkykävelyt ja bulgarialaiset takana,
joten vähän jo rohkenee hymyillä.

Otin lämppää ja loppuverkat juoksumatolla. Kaikki irti jaloista, mitä lähti. En edelleenkään tykkää juoksumatosta. Se ei vain sovi jaloilleni/askellukselleni. Kyllä sillä silti eniten kaloreita kuluu ja kun nuo ulkona juoksut ovat vähän jääneet, niin pitää se jotenkin yrittää juoksukuntoa ylläpitää.

Pakaroita jännittäessä tiedän treenin menneen perille sinne minne pitikin. Kerrankin. Kun tuntuma on yleensä aika huono noissa pakaroissa, niin jos se tuntuu edes jotenkin treenin jälkeen, niin olen siitä aina innoissani. Oikea pakara on muutenkin kipeänä, samoin kuin niska ja oikea kyynärpää. Kaaduin lauantaina jäällä. Oikein sellainen kunnon banaaninkuoriliukastuminen selälleen niin, että pääkin tärähti maahan. Paino laskeutui kai vähän enemmän tuolle "huonolle" puolelleni, joten oikea pakara on kipeä. Pahin se on juuri siitä iskiashermon kohdalta, joten toivottavasti se hermo vain ärsyyntyi paineesta, eikä sen kummempaa.

Hyvä alku päivälle saa hyvää jatkoa, kun saan ystäviä luokseni istumaan iltaa ja uutta vuotta vastaanottamaan. Pitääkin alkaa valmistelemaan tarjoiluja.

Iloisia yllätyksiä ja treeni-intoa kaikille uuteen vuoteen!

Kinkun sulatusta

Aloitetaan tunnustuksella. Ei se kinkku varmaan vyötärölle ehtinyt kerryttää ekstraa, mutta ne muut herkut... Pakko myöntää, että kun niitä konvehtirasioita alkoi näkyä kotona, niin itsekuri hävisi kummasti jonnekin pakkaseen, josta en sitä viitsinyt lähteä etsimään. Päädyin jopa itse ostamaan pari. Leivoin myös jouluksi sieluni kyllyydestä.

En erityisesti välitä ruoanlaitosta, mutta leipominen on kivaa. En tosin leivo juuri koskaan omassa kotonani, vaan vain kun käyn lapsuudenkodissani. Siellä kun on sitten muitakin syömässä tai ainakin ne leipomukset voi antaa toisille tai pakastaa. Pakastaminen ei toimi minulle; jyrsisin varmaan jäistä känttyä sokerinhimossani, jos tilanne äityisi pahaksi.

Tunnustuksista siirrytään kuvailemaan päivän treeni. Kävin PT:n ohjauksessa TRX:llä kurittamassa kroppaa. Onhan tässä reilu viikko oltu tekemättä mitään. Oli kamalan ihanaa! Rankkaa. Yläselässä tuntuu nyt oikein kunnolla. Tein neljä kierrosta neljää eri liikettä (punnerrus, soutu, yhden jalan kyykky ja vatsa) TRX:llä ilman taukoja. Päälle vähän ojentajia ja hauiksia käsipainoilla supersarjana ja lisää vatsoja ja sittenpä sitä tunsikin tehneensä jotain. Forkuissa nuo TRX-liikkeet, varsinkin punnerrus ja soutu, tuntuvat melkein pahimmalta, kun puristan niin kovaa.

Kovasti salilla oli väkeä, vaikka ei ole edes tammikuu vielä. Olin siellä alkuiltapäivästä, koska vietän tässä vapaita. Ensi viikon keskiviikkona 2.1. alkaa taas normaali rytmi. Aamulla salille, ruokailut kuntoon, tiristetyt kilot blogiin (iik, niitä tuloksia on sitten parasta tulla), uinti- ja juoksutreenit taas ohjelmaan. Tanssi on nyt vähän haasteellinen, koska sitä reggaetonia haluaisin jatkaa, mutta EtnoFitnessillä ei ole sopivaan aikaan sopivan ohjaajan tuntia. Ehkä kokeilen BailaBailan reggaetonia. Tai sitten otan vain StepUpilta vähän showta. On tässä muutama päivä aikaa vielä mietiskellä.

Lähiruokaa

Olen kotona joulun vietossa ja kaupasta nappasin mukaan paikallisen leipomon ohrarieskan. En ole ikinä ollut erityisen innokas leivän syöjä, mutta tätä lappilaista herkkua pitää saada aina, kun käyn kotona. 

En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta sehän on aitoa perinne- ja lähiruokaa. En todellakaan surffaa ruokatrendien huipulla, eikä täällä kyseistä rieskaa tai saman leipomon ruisrouheleipää mainosteta erityisesti lähiruokana. Eivätkä paikalliset ajattele poroa, hirveä, metsäkanalintuja, sorsia, jänistä, kalaa tai marjoja luomuna. Eipä niitä kyllä kaupasta ostetakaan, joten täällä onnistuu välttämään tuollaiset trendikkäät ruokakuvaukset. Turisteihin ne voisivat kyllä vedota.

Tämän perän ohraleipä ei ole samanlainen kuin pohjalainen ohrarieska, vaan paksumpi ja ehkä kuivempi leipä. Parasta ihan voin kanssa tai jos haluaa, niin poroa tai graavilohta päälle ja on ehkä vielä parempaa. Itse syön kyseistä leipää vain tuoreena eli samana päivänä leivottua, sillä se todellakin kuivuu varsin nopeasti. Täällä tuoretta, lämmintä leipää saa kaupasta joka arkipäivä (ei siis paisteta kaupassa vaan leipomossa muutaman kymmenen kilometrin päässä kirkolta). Usein se loppuu kyllä ennen iltaa, joten kaupassa käynti kannattaa ajoittaa aamupäivälle.

Ruisleipää meillä menee kovasti (kuten kuvasta näkyy)
ja sitä löytyy aina myös pakastimesta.
Itse en tätä juurikaan syö.

Meillä ei kotona leivottu itse ohraleipää, vaikka äiti innokas kokki ja leipuri olikin. Hoitotädillä sen sijaan oli leivinuuni ja siellä leivoimme rieskaa. Oli ihana saada itse leivottuja pieniä ohraleipiä. Mehän teimme ne lasten kokoon eli miehen kämmenen kokoiseksi. Kaivan jostakin pari vanhaa kuvaa minusta, veljestäni ja ystävästämme leipomassa ja postaan ne myöhemmin kunhan pääsen skannerin äärelle (joulun jälkeen).

Kotipuu. Tämä on minulle eräänlainen kotipihan merkki.
Lunta on saman verran kuin pääkaupunkiseudulla.

Olo on kuin Michelin-ukolla

Joillekin on kuulemma ihan työn takana lihoa. Hohhoi, eipä ole täällä sitä ongelmaa. Napit vaan paukkuu, kun tämä nainen kerää vararavintoa pitkän talven varalle. Syömiset ovat siis menneet miten sattuu viimeisen kuukauden ajan. Olo on sen mukainen. Paksu. Täysi. Ahdistava. Puntarille nouseminen ei kiinnosta yhtään.

Olen vähän ajatellut, että joulun jälkeen sitten, mutta kyllä nyt ahdistaa sen verran kovasti, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja nousen aamulla vaa'alle. Vyön kireys ja kasvojen pyöreys on kyllä jo kertonut suunnan hyvin selvästi, mutta otetaan nyt ihan lukukin, niin on sitten uusi konkreettinen viesti aivoille, että "tarttis tehdä jotain".

Luin joskus jostakin, että ihmiset jotka punnitsevat itsensä säännöllisesti onnistuvat pitämään painonsa paremmin kurissa. Vaa'alla on vain paljon kivempi käydä, kun ruokailut ovat kunnossa. Silloin kun ei ole, niin kummasti se puntari pysyy tuolla vaatehuoneen perällä. Taidan tammikuusta lähtien alkaa julkaisemaan painossa tapahtuneen muutoksen blogissa viikottain, niin on sitten pakko selvittää se paino. Luulisi sen sitten motivoivan myös pudottamaan painoa, kun eihän sitä häpeää kestä kukaan, että viikko viikolta paino nousee tai junnaa samassa.

Joulupuuron teen silti punaiseen maitoon ja voihin, enkä aio tuntea siitä syyllisyyttä. Konvehdit yritän jättää kauppaan, sillä se viime viikonlopun kokeilu oli pettymys, joten mitäpä sitä turhaan ostamaan sellaista, mikä ei oikeasti edes maistu.

Lauantain jalkatreenin kuulumiset

Tämä oli nyt toinen lauantai perätysten, kun kävin salilla. On siellä sitä populaa. Yleensä treenaan vain arkiaamuisin. Näin lauantain onni oli, että nykyisessä ohjelmassa on niitä askelkyykkyjä, jotka eivät vaadi tankoa tai laitetta. Kaipaan kyllä tauolla olevia takakyykkyä ja suorin jaloin maastavetoa (SJMV). On siinä jotenkin oma fiilis, kun saa kunnolla raudan kanssa ähertää.

Alkuun siis askelkyykkyjä taakse noilla 12 kilon kuulilla. Päälle bulgarialaisia askelkyykkyjä, jotka saivat taas oikean etureiteni polttelemaan niin, että tuntui kuin joku lihansyöjäbakteeri olisi liuottanut lihasta. Tämä siis todellakin silloin kun vasen jalka tekee työn, joten on se nyt kumma. Tai ei se oikeastaan ole, sillä olen pari vuotta selkävaivojen takia seisonut paino vasemmalla jalalla. Siitä maksetaan nyt.

Inhosin ennen reiden koukistajalaitetta, mutta SJMV on tuonut voimaa takareisiin, joten nykyään se ei tunnu enää niin inhottavalta. Toki painojen lisääminen pitää liikkeen raskaana, mutta siihen on tottunut.

Vajaa puoli tuntia juoksumatolla treenin päätteeksi auttaa kummasti kuluttamaan kaloreita. Olin kyllä sillä juoksumatolla puhtaasti juoksukunnon takia. Sarkastisesti totean, että suorastaan nerokas idea näin jalkapäivänä. En tykkää juoksumatosta ja hölkkäilin kaiken lisäksi jumppatossuilla, joten jalat hikosivat ja jalkapohjiin sattui liian pehmustettu jalkine. On sitä vaan niin tottunut niihin Bikiloihin. Lovea tuonne kenkähyllyyn päin. En tiedä, miten ne matolla toimisivat. Olen pari kertaa juossut sukkasillaan treenin päätteeksi, mutta se alkaa kivistämään oikeaa etummaista säärilihasta.

Ja sitten olinkin valmiina saunomaan. Onko mitään parempaa kuin sauna treenin päälle? Enpä usko.

Sen pituinen se. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Konvehdit 6 - Phoenix 0

Miten tässä näin pääsi käymään?
 

Varsinkin kun eivät nämä tänä vuonna ole edes kummitelleet mielessä. On ollut todella helppo ohittaa joulusuklaakeot kaupassa. Muut herkut ovat kyllä vietelleet puoleensa. Eilen joulusuklaat tulivat kaverin kanssa puheeksi ja annoin itselleni luvan käydä ostamassa konvehtirasian. En niinkään harmittele sitä, että söin näitä, vaan sitä että ne eivät maistuneet hyvältä (söin silti).

Pitää lähteä salille jalkoja rääkkäämään.

Puristelua

Tänään treenasin yläkroppaa. Oli kaikin puolin hyvä treeni, mitä nyt forkut ottivat taas itseensä ihan turhaan. Ohjelmassa ei ole montaa liikettä ja vetoa tulee vain ylätaljassa ja TRX-soudussa. Silti ojentajat taljassa ja hauiskäännöt polttelivat kyynärvarsia niin kuin olisi treenannut alle enemmänkin. Teen punnerrukset TRX:llä, joten siinä tietysti tulee puristettua niitä remmejä ja olen muutenkin sellainen puristelija, että entinen PT aina sanoi, että kyllä ne käsipainot/remmit/tanko vähämmälläkin pysyy käsissä. En usko...

Eilen puristeltiin minua. Kävin hierotuttamassa jalat ja yläselän. Jaloille tuli sen työmatkan takia vähän turhan pitkä tauko, yli viisi viikkoa. Minun reisilleni se tarkoittaa täysjumia. Olihan taas tuskaa. Varsinkin oikea etureisi oli niin kipeä hierottava, että oli pakko pyytää keventämään otetta. Ensimmäistä kertaa. Nauroin melko hysteerisesti kyseisen kohdan hieronnan ajan. Nauruhan rentouttaa, joten ehkä siitä oli jotain apua sekä hierojalle että minulle.

Yläkroppa-treenin alle tykkään lämmitellä 2000m soudulla.

Tänään jalkojen venytykset sujuivatkin sitten oikein mukavasti. Yläkroppapäivinä on mielestäni hyvä tehdä salilla kunnon venytykset jaloille, koska silloin on valmiiksi salilla, mutta ei ole rääkännyt jalkoja. Kotona on aina muka jotain parempaa puuhaa kuin venyttely.

Muuten, keskiviikon pakaratreeni sai pienet DOMS:it eli viivästynyttä lihaskipua keskimmäisiin pakaralihaksiin ja melkein tuntuu myös oikeassa isossa pakaralihaksessa. Yay! Jos mun pepussa alkaa näin nopeasti tuntumaan, niin sehän on aika upeaa ja palvon PT:täni ikuisesti.

Loppuverkka 25 min crossarilla,
että jalat lämpeni venyttelyä varten.
Resistance oli tosin 12 ei 1.

Muuta hyvää tällä viikolla: Metallica on lopultakin Spotifyssä ja tänään muistin kerrankin ottaa kännykän salin puolelle, joten sain pari kuvaa blogiin. En tosin sitten kesken treenin ehtinyt kuvailla, joten nämä ovat vain alusta ja lopusta. Pitää varmaan harjoitella taukojen aikana kuvaamista, mutta olen nyt tyytyväinen, että sain edes jotain kuvattua. Ai niin, kauneimmat joululaulut on ihana traditio ystävän kanssa ja kuuluu myös viikon kohokohtiin. Kävimme tänä vuonna Temppeliaukion kirkossa.

(K)ankeat kankut

Taas yritettiin aktivoida pakaralihaksia PT:n ohjauksessa. Ihan ensimmäiseksi jouduin - ta-daa - reiden loitontajalaitteeseen. Nokka nykkyrällä kysyin: "Oikeasti?". PT:llekin oli ensimmäinen kerta, kun käytti kyseistä laitetta tällä salilla. Tajusin kyllä nopeasti, miksi se sopii minulle.

Laitteessa tehtävä liike aktivoi hyvin keskimmäistä pakaralihasta. Sain sen tuntumaan juuri siellä, missä piti! Ihmeiden ihme. Keskimmäiset pakaralihakseni ovat heikot ja niiden vahvistaminen on selkävaivojen takia todella tärkeää. Olen tehnyt samaa liikettä ihan kylkimakuulla monesti treenin päätteeksi ja sillä saan myös tuntumaa oikeaan lihakseen. Ei tällä laitteella siis mitään pääliikettä tehdä, mutta sillä voi selvästikin herätellä lihasta ennen muuta treeniä tai harjoitusten päätteeksi herutella viimeisetkin voimat.

Tuon alkuaktivoinnin jälkeen kankut saivat kyytiä erilaisilla lantion nostoilla ja askelkyykkyvariaatioilla. Bulgarialaisesta askelkyykystä on muuten sanottava, että se on ihan killeri oikealle etureidelleni (siis silloin kun vasen jalka ja pakara tekevät työn oikea etureisi venyy kivuliaasti). On varmaan taas ihana käydä hierojalla huomenna... Mahtavaa oli, että iskias ei harjoituksissa vaivannut lantion nostoja lukuun ottamatta ja jalkaprässissä treenin lopussa tuntui väsymystä oikean pakaran keskiosassa. Juuri siinä mistä iskias yleensä lähtee valumaan nilkkaan. Lihaskipu tuntuu niin hyvältä iskiaskipuun verrattuna.

Pieni ilonaihe tänään oli siis niiden pienempien pakaralihasten löytyminen. Iso ilo isojen pakaralihasten tuntumasta antaa vielä odottaa itseään, mutta sain taas uskoa siihen, että ehkä sekin päivä koittaa.

Vaparin kulmakivi

Hengitys. Vaparia on vaikeaa ellei mahdotonta uida, jos hengitys ei suju. Tänään hengästytti kovin. Mietin, onko tauko tiputtanut kunnon jo niin alas, ettei uinti kulje vai mikä mättää. Päätin sitten kokeilla hengitystä joka kolmannella vedolla. Kummasti korjaantui pahin hengästyminen, kun ehti puhaltamaan keuhkot paremmin tyhjäksi. Se menee kai niin, että jos ei saa puhallettua kaikkea ilmaa veteen, niin keuhkoihin alkaa kerääntyä hiilidioksidia, jolloin hapelle jää vähemmän tilaa ja alkaa hengästyttämään.

Olen tämän aiemminkin todennut, mutta yleensä otan happea silti joka toisella vedolla. Se on kai kuntouimareiden yleisin tapa. Pystyisin ehkä ottamaan happea joka neljännellä vedolla, mutta pelkään jotenkin, että happi ei riittäisi. Olisi kyllä tärkeä tottua siihen, että keuhkot ovat uidessa välillä kovilla. Ainakin jos aikoo kehittyä sunnuntaiuimaria paremmaksi.

Joka kolmannella vedolla hengittäminen tarkoittaa sitä, että happea pitää ottaa vuoroin vasemmalta vuoroin oikealta puolelta. Minulle oikealta hengittäminen on selkeästi helpompaa. Se onkin suurin syy, miksi yleensä otan happea joka toisella vedolla. Pitäisi vain harjoitella, niin kyllä se vasenkin puoli paranisi. Hengittäminen molemmilta puolilta tasoittaisi varmasti myös puolieroja vartalon kierrossa ja vedoissa. Kun hengitän vain oikealta, jää kierto oikealla kyljellä vähän vajaaksi, joten vasen käsi ei nouse yhtä ylös kuin oikea ja oikea veto vedessä puolestaan on "suorempi" kuin vasen.

Ilmoittauduin Poseidonin lyhyelle vapari-kurssille, joka alkaa tammikuussa. (Siellä on muuten hyvin vielä tilaa, joten mukaan vain, jos kroolin oppiminen kiinnostaa.) Ehkä sieltä saa uusia virikkeitä ja toivottavasti harjoitellaan myös niitä volttikäännöksiä ja ehkäpä jopa hyppyjä. Se olisi sitä lapsellista hauskaa minulle. Tänään lopettelin taas volttiharjoituksiin ja tällä kertaa päätin kokeilla myös kääntymistä vatsalleen, mutta käsipohjaksihan se meni. Kivaa se oli silti.

Voihan pylly

Olen tässä odotellut viivästynyttä lihaskipua pakaroihin, mutta ei kuulu. Treenattiin eilen PT:n kanssa peppua ihan tosissaan, mutta hänkin totesi sen minkä itse jo tiedän eli erittäin voimakkaan etureisidominanssin. Minun on siis vaikea saada mitään tuntumaan pakaroissa. Takareidet ottavat kyllä ihan kivasti treenin vastaan ja etureidet todellakin. Mutta ne pakarat. Olen aiemminkin sanonut, että joko minulla on supervoimakkaat pakarat tai sitten sinne ei vain mene treeni perille, koska etureidet omivat kaiken.

Takakyykky jätettiin ohjelmasta nyt toistaiseksi kokonaan pois. Yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi ja tasoitettua puolieroja ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Askelkyykyt ja askelkyykkykävelyt jäävät kyllä ohjelmaan. Venyttelyitä lisättiin myös ennen treeniä, koska lantion, lonkan, alaselän ja jalkojen lihakset ovat niin kireät, että kun kerroin pitäneeni lähes kahden viikon salitauon PT:n kommentti oli "Hyvä!". Kuinka monta kertaa saa kiitosta, että lintsaa treeneistä? Fysiatri ja PT ovat siis molemmat keventämisen kannalla. Ottaa vähän tiukille hyväksyä, että pitää rauhoittaa treenejä, että pääsee parempaan kuntoon. Mutta tehdään nyt niin.

Tänään kävin treenaamassa yläkroppaa uudella ohjelmalla. Painojen arvioiminen oli haasteellista, koska mukana on liikkeitä, joita en ole vähään aikaan tehnyt ja huomasin, että rautaa saa lisätä selkeästi aiempaa enemmän. Toistoja on sarjoissa vain 10, joka on varmasti vähiten ikinä, joten en osannut oikein siihenkään suhteuttaa painoja. Aavistuksen kevyeltä tuntui vielä... Ensi kerralla sitten rohkeasti lisää malmia. Yläkropassa pitäisi saada selkään, rintaan ja olkapäihin voimaa. Hauikset ja ojentajat ovat suhteessa niihin varsin kovassa kunnossa.

Syömiset ovat menneet miten sattuu, mutta nyt teen ryhtiliikkeen ruoankin suhteen. Toivottavasti julkinen lupaus auttaa. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, joka tulee, kun hallitsen syömiseni eikä se minua. Siten tunnen hallitsevani myös elämääni. Olen yhä aika onneton käsittelemään arjesta poikkeavia tilanteitä, kuten kiirettä töissä (vaikka se kyllä on useinkin arkea), työmatkoja ja juhlia, mutta uskon, että kyllä se sieltä iskostuu takaraivoon, kun tarpeeksi kauan taistelee. Koko elämän mittaisia tapoja on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka onhan niitäkin, jotka siinä onnistuvat. Hatunnosto heille.

Tuplatanssit

Vuoden toiseksi viimeinen reggaeton-tunti oli taattua hauskaa. Aloitettiin uusi sarja, koska joukossa oli paljon korvaajia. Sopi minulle hyvin, koska olin poissa viime viikolla. Kiva sarja jälleen. Mietin tunnin jälkeen, että on sitä varmaan syksyn mittaan jotain tarttunut, vaikka käynkin tanssimassa vain "pään" takia eli pitämässä hauskaa. Välillä sitä oikeasti jo rentoutuu, eikä keskity vain askeleisiin. Vaikka kyllähän niihin käyttää vieläkin suurimman osan energiasta. Näistä reggaeton-tunneista on sanottava, että lähden niiltä aina onnellisena. Pätee kyllä kaikkeen liikuntaan, mutta tanssissa on jotain erityistä ja minulle se on vähemmän liikuntaa kuin muut harrastamani lajit: sali, uinti tai juoksu.

Otin päälle vielä Tropical Party -tunnin, joka on "tanssillinen kuntotunti", jotta sain korvattua viime viikolla työmatkan takia väliin jääneen reggaeton-tunnin. Ihan jees, mutta kyllä nuo oikeat tanssitunnit ovat enemmän makuuni. Tämä tunti alkoi reggaetonilla, tosin hyvin erilaisella kuin tuo varsinainen reggaeton-tunti ja sitten päälle salsaa. Vähän fiilikset laskivat tällä tunnilla, mutta toisaalta salsa saa minut aina haluamaan parisalsakurssille. Vielä kun löytäisi partnerin...

EtnoFitnessin kevään tunneissa ei ole Johannan reggaetonia. Reggaeton con salsa löytyisi, mutta se on aivan liian aikaisin. Mietin toisen opettajan reggaetonia, koska tykkään tyylistä ja musiikista. Dancehall reggae on myös yksi vaihtoehto, mutta dancehall ei ole mielestäni yhtä kivaa. Se on vähän "yhden liikkeen laji". Tosin tykästyin aikoinaan Mr Vegasin Sassa Stepiin ja tykkään vieläkin kyseisestä askeleesta. Se tosin on niin "vanha" liike, ettei sitä varmaan nykyään käytetä tunneilla. Dancehallissa yritetään aina keksiä uusi killer-liike.  

Tässä teille vähän sassaa malliksi.

Step Upin kevään aikataulu ei ole vielä saatavilla, joten pitää sieltäkin katsoa sen yhden kundin show-tuntia.

Luminen lenkki

Kävin eilen reilun parin viikon tauon jälkeen lyhyellä aamulenkillä. Pakkasta taisi olla seitsemisen astetta, eikä luntakaan enää satanut. Aikataulullisista syistä kävin vain lyhyen puolen tunnin lenkin. Varpaita ei palellut. Bikiloilla tarkeni siis hyvin ja lumella oli yllättävän mukava juosta. Parempi kuin mustalla jäällä. Liukastelu ei siis ollut ongelma. Raskaampaahan se on kuin paljaalla maalla, eikä askelluskaan ole yhtä tasaista, joten välillä jalka meinasi tulla maahan midfoot eli jalkaterän keskiosalle. Normaalisti päkiäaskellus tulee minulla ihan luonnostaan.

Kummaa silmien sirritystä.

Vaikka en ole odottanut talvea, niin oli ihana käydä talvisella lenkillä. Oli niin valkoista ja hiljaista. Kyllä tämä tuntuu taas mukavalta märän ja synkän syksyn jälkeen. Halutti oikeastaan ihan vain kävelylle nauttimaan talvesta. Olen aina tykännyt talvisista kävelylenkeistä ja vaikka kävely ei ole kiinnostanut pätkääkään juoksun aloittamisen jälkeen, niin nyt se taas houkuttelisi. 

Illalla juhlin kauden ensimmäisiä pikkujouluja ja oli hauska ilta. Tänään nukutti pitkään, mutta olen tehnyt myös töitä. Niitä on nyt sen verran, että en taida ensi viikollakaan ehtiä salille ennen loppuviikkoa ellen saa tiistaiaamulle sopivaa koloa järjestymään. Nyt aion kuitenkin nauttia Winchesterin poikien seurasta eli katson Supernaturalin 7. tuotantokautta.

Fussball. Mun joukkue ei saanut palloon vauhtia.
Onko tässä joku ranneliike, joka pitää hanskata?
Voitin silti, kyllä vaan! ;D