torstai 14. marraskuuta 2013

Etsivä löytää ja älä uskoasi heitä

Minulla on kasa käyttämättömiä fysioterapialähetteitä, sillä on kaksi asiaa, joiden en ole kokenut selkävaivoihini auttavan: lääkkeet ja fysioterapia. Olen kuitenkin päättänyt, että selkäleikkaus ei ole vaihtoehto, joten sitä ennen on kokeiltava kaikki muut hoidot. Fysioterapiakin saa taas uuden mahdollisuuden, vaikka kokemukseni siitä ovat parhaimmillaankin olleet vain neutraaleja.


Osaltaan päätökseeni vaikutti se, että erittäin taitava hierojani on myös fysioterapeutti. Koska luotan häneen hierojana, ajattelin, että hän saattaisi olla myös osaava fysioterapeutti. Hän oli jo hierontakäynnillä katsonut asentoani ja kertonut, mitä sille voisi tehdä. Olin kuitenkin skeptinen ja varautunut siihen, että käynnistä ei olisi merkittävää hyötyä.

Lantion virheasento oli ilmeinen ja sitä fysioterapeutti sitten manipuloi paremmaksi. Lopputulos oli, että kävelin hoidosta pois yhä hieman vinossa, mutta lantion asento korjattuna. Tajusin, että yritän kävellä mahdollisimman varovasti, ihan kuin omaa kehoani kuin kukkaa kämmenellä pidellen. En halua sen palaavan väärään asentoon. Sen se todennäköisesti vielä tekee, sillä lihakset hakevat varmaan tottumuksesta vanhoille paikoilleen, mutta ainakin tiedän, että asentovirhe on mahdollista korjata. Töitähän se toki vaatii myös itseltäni ja niitä olen valmis tekemään. Kuten personal trainerillenikin aina sanon; jos kirjoitat sen siihen lappuun, niin minä kyllä teen. (Miksi, oi miksi se ei toimi yhtä helposti ruoan kanssa, siihen en osaa vastata ja se onkin toisen postauksen aihe kokonaan.)

Olen tässä illan kuulostellut kroppaani ja yrittänyt varoa tekemästä mitään väärin. Se on itse asiassa aika huvittavaa, sillä kohtelen kehoani kuin se olisi uusi, enkä haluaisi naarmuttaa sitä. Pakkohan sen on antaa liikkua. Peilin edessä olen myös seisonut useampaan otteeseen illan aikana. Olen tutkaillut, onko lantio yhä suorassa, ovatko lonkkaluut samalla korkeudella. Hoitoon lähtiessä oikean puolen lonkka oli useita senttejä vasenta lonkkaa korkeammalla.

Voin jälleen kerran todeta, että hyvän fysioterapeutin/hierojan/kampaajan/kosmetologin/YouNameIt löytäminen on vaikeaa, mutta sellainen on mahdollista löytää. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä vielä kolmannellakaan, mutta lopulta. Pitää vain jaksaa etsiä. Kun sen "oikean" sitten löytää, niin siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni!

Saisinkohan tästä myös taas uutta intoa treffailuun...

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ollapa vahva

Viime perjantaina tein kuntotestit PT:n valvonnassa. Oli kiva huomata, että voimaa on tullut varsinkin ylävartaloon eli sinne minne sitä on haettukin. Punnerruksia tein huomattavasti enemmän ja huomattavasti vaivattomammin kuin vuosi sitten. Yllätyin vähän, vaikka ei sen olisi yllätys pitänyt olla, sillä penkistä nousee työsarjoissa 15 kiloa enemmän kuin viime syksynä. Vatsoja ja kyykkyjäkin tuli muutama enemmän. En huomannut ottaa lukuja ylös, mutta siellä ne ovat PT:n kansiossa kuitenkin tallessa. Vuosi sitten olin aika keskinkertainen, nyt olin tasaisen hyvä.

Absoluuttista voimaa on varmasti tullut enemmänkin, mutta kun kuntotesti tehdään oman kehon painolla, niin se testaa suhteellista voimaa. Läski siis hidastaa ja sitä kun on sellaiset kymmenisen kiloa enemmän kuin viime syksynä, niin mitään huipputuloksia en odottanut. Vauhtia minun on edelleen vaikea saada liikkeisiin, sillä varsinkin nyt kun selän kipuskolioosi on pahana, on pakko kiinnittää tavallistakin enemmän huomiota suoritustekniikkaan, koska muuten vihlaisee ja kovaa vihlaiseekin.

Testattiin myös kestävyyskuntoa pyörällä ensimmäistä kertaa ja tulos oli varsin hyvä. PT oli erityisen tyytyväinen siihen, että sekä perus- että vauhtikestävyysalueet olivat tasaiset. Toinen ei siis ollut toista heikompi, kuten saattaa käydä, jos harrastaa liian yksipuolista liikuntaa. Läskiä kun saisi tiristettyä, niin tulos paranisi ihan sinne huipputuloksiin. Siinä siis seuraava tavoite.

Mutta otsikkoon viitaten, ihan mielettömän voimakas ja notkea 17-vuotias tässä videossa näyttää taitojaan.


Minusta ei enää voi tulla nuorta lahjakkuutta, mutta pitää toivoa, että selkä ei estä 37-vuotiasta saavuttamasta mitä saavutettavissa vielä on. Tänään taisin reväyttää jonkun lihaksen selässä aika pahasti, kun nostin käsipainon rinnalle maljakyykkyä varten. Heikosti menee, kyseessä kun oli ihan lämmittely takakyykkyä varten. Sinnikkäästi vedin jalkatreenin silti läpi ja mikäpä sen parempi tapa aloittaa viikko kuin hoitaa raskaimmat hommat alta pois.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Uimahallin rataetiketti

Sain itseni uimahallille vasta iltapäivällä. Radat olivat täynnä. Kolme rataa oli varattu uimaseuralle, joten tavallisille uimareille jäi kaksi rataa. Niistäkin toinen oli nopeille uimareille. Tosin tänään kuuluin siihen joukkoon, mutta vaihtelin rataa sen mukaan kummalla oli vähemmän uimareita. Molemmilla radoilla oli kuitenkin koko ajan kuutisen henkilöä, välillä laskin jopa kahdeksan.

Speedo Vanquisher 2.0
Siinä ryysiksessä on varmaan kaikilla vähän hermo kireänä, mutta rataetiketti auttaa pitkälle. Tai auttaisi, jos sitä noudatettaisiin. Kiertosuunnan pitäisi olla itsestäänselvyys. Lisäksi soisin, että katsotaan vähän mihin väliin sujahdetaan uimaan. Itse olen aloittanut uinnin käytännössä lähes nollasta, joten olen aina katsonut, että en hyökkää radalle heti nopeampien uimareiden eteen. Altaan päässä ei jäädä seisomaan muiden uimareiden käännösten tielle, vaan siirrytään köyden viereen - tai lähdetään uudelle kierrokselle. Superhitaiden soisi täyden radan sijaan valitsevan sen tyhjän hitaille uimareille varatun "radan" altaan reunassa, vaikka sitä ei rataköydellä olekaan erotettu.

Onneksi suurin osa uimareista on kohteliasta ja järkevää porukkaa, mutta kyllä yksi tai kaksikin törppöä voi tehdä muiden elämästä hankalaa, varsinkin täydellä radalla.

Vanhaa ja uutta.
Uimavalvojiltakin toivoisin vähän pelisilmää. Vesijuoksijoita oli suhteellisen vähän, joten kaksi rataa siihen touhuun tuntui paljolta, eikä hitaiden uimareiden "radalla" ollut juurikaan porukkaa, joten olisivat voineet tehdä yhden radan lisää uimareille. Varmaan sunnuntai-iltapäivänä tuntia ennen hallin sulkemista on tylsä alkaa rataköysiä siirtämään, mutta nyt kun Myyrmäen uimahallissa on ihan eri paineet kuin aiemmin, niin se vaatii myös henkilökunnalta enemmän.

Yhä toivon, että kaupunki päivittäisi WebTimmin niin, että sieltä oikeasti näkisi, milloin radat ovat varattuina. Siellä näkyy Poseidonin varaukset, kun uimahalli ei ole auki. Who cares?! Paljon tärkeämpää on tietää ratojen varaustilanne uimahallin aukioloaikoina. WebTimmi on muutenkin todella kankea työkalu, joten "lukujärjestyksen" voisi päivittää suoraan uimahallin sivulle. Muutoksiahan ei tapahdu viikottain, eikä kai edes kuukausittain, vaan kausittain, joten ihan hirveästi siitä ei olisi vaivaa. Olen tästä kaupungin liikuntapalveluille pari kertaa jättänyt palautetta, mutta eipä sieltä vaivauduta edes vastaamaan sähköposteihin. Saisi edes sinne uimahallin seinälle ratavaraukset näkyville.

Se siitä valittamisesta. Uinti oli kuitenkin ihan kivaa. Testasin uusia uimalasejani, Speedon Vanquishereita, joissa on pienempi "fit" kuin vanhoissa uimalaseissani. Ne ovat oikein hyvät. Painavat silti ympyrät silmieni ympärille, mutta siitä saan syyttää herkkää ihoani ja silmäkuoppieni mallia, kai.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pöllönä kiropraktikolla

Hiljaiselo päättyy nyt. Siispä kerron teille tarinan naisesta, joka yllätti kiropraktikon. Ensin tietysti oltiin laavailtu internetistä kokeneen oloista kiropraktikkoa ja kun sopiva löytyi niin sinne siis. Jännitti vähän, sillä nikamien naksautus ei selkäänsä kolme vuotta varoneelle ja tarkkaan kuulostelleelle tunnu järkevältä, mutta mitäpä sitä ei epätoivoinen kokeilisi.

Epävarmuudesta huolimatta löysin itseni hoitopöydältä istumasta. Siinä tutkittiin vähän niskan kuntoa; katsottiin pyöriikö pää ja näkyykö selän takana seisovan kiropraktikon kasvot. Ei tässä mitään pöllöjä olla. Sitä paitsi vika on lannerangassa...

Siitä päädyin kuitenkin kylkimakuulle ja ronks vaan rutisi selkä, kun kiropraktikko yllätti minut. Toiselle kyljelle ja sama homma. Nyt olin jo hyvin varautunut ja varmaan jokainen lihas kehossani alkoi jännittyä oikein kunnolla. Kiropraktikko oli oikein tyytyväinen, kun nikamat vain rutisivat. Minua se pelotti. Ei se tehnyt ollenkaan kipeää, mutta mietin silti, että halvaantuukohan sitä tämän rusikoinnin johdosta. Ei sellaisia ääniä pitäisi ihmisen selästä lähteä. Avattiin vielä selinmaakuulla rintarankaa. Lopuksi testattiin uudellen ja ihmeellistä kyllä, näin takanani seisovan kiropraktikon kasvonpuolikkaat. Skeptisimmät tietysti miettivät, että ottiko hän ehkä askeleen sivulle ja sitten toiselle, mutta itse uskon löytäneeni sisäisen pöllöni.

Viikonlopun aikana huomasin, että selkäranka rutisi välillä ja mietin, että jos hoidon tuloksena on vanhuuden rutinat ja ratinat, niin onpa kummaa hoitoa. Tänään sitten toisella hoitokerralla selvisi, että on hyvä asia, jos ranka välillä vähän rutisee.

Tehtiin samat niksautukset kuin viimeksikin ja vähän venytystä etureisille ja pakaroille. Mutta siinä kesken kaiken kiropraktikko naurahti, että ei vuosikymmenten aikana ole koskaan kohdannut samanlaista asiakasta kuin minä. Yleensä ihmiset kuulemma makaavat rentona ja nauttivat hoidosta. En kai ollut ihan niin rento kuin luulin; sisäinen Sheldon taisi päästä valloilleen. Sovittiinkin, että ehkä on parasta, että en ihan heti tule uudelleen. Kuukauden kuluttua katsotaan tilanne sitten uusiksi. Lähdin hyvillä mielin, sillä niska on nyt kyllä hyvässä kunnossa. Iskias ja vinous vaivaavat sen sijaan yhä.

Aion silti suositella kiropraktiikkaa työkaverille, jolla on niska kipeänä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Questin patukat aiheuttavat riippuvuutta

Questin proteiinipatukat ovat niin hyviä, että ne aiheuttavat suorastaan riippuvuutta. Tilasi ensin iHerbistä paketin Chocolate Peanut Butteria, sitten Chocolate Brownieta, sitten Chocolate Chip Cookie Doughta. Sitten pitikin tilata Quest Nutritionilta suoraan näytepakkaukset, jotta pääsin kokeilemaan myös makuja, jotka epäilyttivät. Ihan turhaan.



Ne olivat jopa parempia kuin aiemmin maistamani patukat. Epäilystä aiheuttivat marjamaut ja kookos-cashew, mutta ne yllättivät iloisesti. Rakennekin oli mukavampi kuin suklaisemmissa mauissa. Parasta on ehdottomasti silti Peanut Butter Supreme. On siinä eniten kaloreitakin, mutta oh my, se on taivaallista. IHerbiin lähtee heti tilaus, kunhan kotiudun Amerikan ihmemaasta. Tiedä vaikka matkalaukkuun päätyisi muutama patukka myös.

All Naturall -patukat.
Näistä suosikki taitaa olla ehkä jopa se Coconut Cashew. Ylläri.
Vähiten miellytti Lemon Cream Pie, se nimittäin maistui todella sitruunaiselle.
Questin patukoissa ei käytetä soijaproteiinia, kuten esimerkisksi Leaderin So Low Carb -patukoissa. Proteiini tulee heraisolaatista ja maitoproteiini-isolaatista. En tiedä, mikä näiden ero on, koska herahan tehdään maidosta. Pisteet kuitenkin siitä, ettei tarvitse sitä soijaa syödä.

Questin patukat eivät ole läheskään yhtä äiteliä kuin muut kokeilemani proteiinipatukat. Makeutukseen käytetään lo han guota, joka on kai joku kiinalainen yrtti; steviaa (E960), joka on yrtti sekin; ja erytritolia (E968), joka tosin on sokerialkoholi, mutta ei kuulemma yhtä paha kuin muut sokerialkoholit. Tiedä häntä. All Natural -patukat on makeutettu stevialla ja erytritolilla. Original Linen patukat puolestaan sukraloosilla (E955).

Original Line -patukat.
Suosikkini Peanut Butter Supreme löytyy tästä valikoimasta.
Vähiten tykkään ehkä Chocolate Browniesta ja sekin johtuu pääasiassa rakenteesta.
Kuitua kaikissa patukoissa tuntuu olevan ihan kunnolla, keskimäärin 65-70% päivittäisestä tarpeesta.

Ainakin voi kuvitella, että Questin patukat ovat suhteellisen terveellisiä. Tuoteluettelo on lyhyt ja ymmärrettävä. Pähkinöitä löytyy lähes kaikista patukoista, joten pähkinäallergikoille nämä eivät sovi. Patukat painavat 60 grammaa ja kaloreita on yleensä 170, tosin joissakin 200:kin. Suosikissani tietysti on eniten eli 210 kaloria. Patukat eivät yleensä säily edes laatikossa täydellisen suorakulmion muotoisina, sillä ne ovat aika pehmeitä. Mielestäni se ei ole ongelma, vaan luo jopa jonkinlaista luonnollisuuden tunnetta.

Tilaaminen suoraan Quest Nutritionilta on kallista, mutta tein sen silti, sillä kaikkia makuja ei saa iHerbistä. Toimitus on nopea, mutta jo kahden laatikon tilaus vaati tullauksen. iHerbistä suosittelen tilaamaan yhden laatikon kerrallaan, jolloin tavallisella postilla kuljetettuna kuljetus maksaa alle viisi euroa, eikä tulleista tarvitse huolehtia. Hintaa patukalle tulee näin saman verran tai vähemmän kuin marketista ostettuna. Paketti tulee perille parissa viikossa.




maanantai 9. syyskuuta 2013

Fitnessgurun herat - tykkään

Rohkenenko sanoa, että Fitnessgurulla on parhaat proteiinijauheet? En voi väittäää maistaneeni monen merkkistä heraa, joten en vertaile muihin, vaan arvostelenpahan muuten vain. Tilasin jokin aika sitten näytepakkaukset muutamista eri makuisista heroista, koska olin niitä muutamissa blogeissa nähnyt. Se oli hyvä päätös, sillä Gurulle lähtee kyllä tilaus heti kun keksin, minkä makuista haluan. Kaikki maistamani herat ovat nimittäin olleet oikeasti melkoisen herkullisia. Treenin päälle kaikki tosin maistuu paremmalta.



Maut olivat siis: Rocky Road (isolaatti), Milk Chocolate (isolaatti), Chocolate Mint (isolaatti), Chocolate Hazelnut (konsentraatti), Strawberry White Chocolate (konsentraatti) ja Kiwi Yoghurt (konsentraatti).

Olen yleensä suklaamakujen ystävä, sillä ne eivät maistu niin esanssisille ja keinotekoisille kuin hedelmä- ja marjamaut, mutta Fitnessguru on kyllä onnistunut tekemään herkulliset muutkin maut, eivätkä ne ole niin ällömakeita kuin käyttämäni Fastin Whey+. Jopa Kiwi Yoghurt oli hyvää. Ainoastaan Rocky Road jätti vähän epäilevälle kannalle. Se oli ihan hyvää, mutta en saanut mausta oikein selvää. Johtunee siitä, että rocky roadissahan maistuu suklaa, (maa)pähkinät ja vaahtokarkit erillisinä makuina. Proteiinisekoituksena makuja ei erottanut toisistaan.

Kaikki jauheet ovat tuoksuneet hyvälle ja vastanneet makua. Jauhe sekoittuu todella hyvin veteen. Rocky Road tosin vaahtosi runsaasti. Ei se mikään ongelma silti mielestäni ole.

Koska tykkään leipoa proteiinijauheista, niin nämä konsentraatit sopivat siihen hommaan varmasti todella hyvin. En malta odottaa, että pääsen testaamaan. Tai proteiinijäätelön tekoon. Siihen valitsisin mauksi Straweberry White Chocolaten tai Chocolate Hazelnutin, joka ehkä sitten kuitenkin oli näistä suosikkini tai... Seuraavaan tilaukseeni aion ottaa lisää näitä kokeilupakkauksia, niitä makuja, joita en vielä ole maistanut. Etsin kyllä yhä myös hyvää maustamatonta heraa. Vinkkejä otetaan vastaan.

Fitnessgurulla on suomenkieliset sivut, joten nekin jotka aristelevat verkko-ostamista ulkomailta kielimuurin takia, voivat helposti tilata Fitnessgurulta. Toimitus oli kaiken lisäksi supernopea ja koska Siwa, jonne paketti toimitettiin, on kotitaloani vastapäätä, sain paketin senkin puolesta todella kätevästi. Tein tilauksen Fitnesstukkuun ja Fitnessguruun samana päivänä, mutta Fitnesstukun Turusta lähetetty paketti oli perillä vasta viikkoa myöhemmin.

Suosittelen!

perjantai 30. elokuuta 2013

Treeniä ja kokkailua

Aamu alkoi tavalliseen tapaan treenillä. Tänään yläkroppaa. Olen aika tyytyväinen selkätreeniin. Painot ovat nousseet kivasti, mutta nälkä kasvaa syödessä eli haluaisin tietysti treenata vieläkin kovemmilla painoilla. Siihen auttanee vain treeni ja aika. 

Treenikamaa. Shakerissä Fitnessgurun kiwi yoghurt.

Hauisten treenaaminen on kyllä yhtä tuskaa. Nykyinen ohjelma väsyttää hauikset jo rintaa ja selkää treenatessa, joten kun niiden vuoro oikeasti tulee, niin ei riitä puhtia juuri mihinkään. Mutta Mika Nyyssölä taisi jossain omassa blogipostauksessaan sanoa, että ei toimi hänelläkään hauisten treenaaminen selkäpäivänä, joten olen aika hyvässä seurassa ongelmani kanssa.

Nälästä puheen ollen. Tänään on haluttanut koko ajan syödä jotain. Niin halutti eilenkin ja toissa päivänä. Miksi? Ei ole se aika kuukaudesta, olen syönyt säännöllisesti ja riittävästi. No, liikaa, koska annoin periksi. En sentään sortunut sokeriin.


Päivälliseksi kokeilin uutta ruokalajia. Tein kanaa kookosmaidossa, joka oli maustettu tuoreella inkiväärillä, cheyenne-chilillä ja valkosipulilla. Lisäksi kuminaa ja sipulia. Siitä tuli oikeasti hyvää, pieni potku inkivääristä ja chilistä, mutta ei kovin voimakas. Olen todella mausteisen ruoan ystävä, mutta tällainen hienostuneempi mausteisuus on joskus ihan mukavaa.

Resepti on muokattu Food Networkista löytämästäni reseptistä.

Parin sentin pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 cheyenne-chiliä (suht mieto)
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1 tölkki (200 ml) kookosmaitoa
300 g broileria
kookosöljyä paistamiseen

Kuullotetaan sipuli ja chili. Lisätään valkosipuli ja inkivääri. Lisätään kumina ja suola. Sitten kookosmaito. Annetaan hautua hetki. Kanafileet uunin kestävään astiaan ja kaadetaan seos päälle. Paistetaan 150-175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjotaan esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

Sellainen perjantai se. Ensi viikolla olenkin tähän aikaan Kaliforniassa, jee!



tiistai 27. elokuuta 2013

Uintia, lisäaineita ja Instagramia

Tänään on ollut sellainen "vaikka mitä" -päivä. Aamu alkoi pitkästä aikaa uinnilla. Se oli ihanaa ja vähän kamalaa ja ärsyttävää. Ei tuo lähes parin kuukauden tauko hyvää ole tietenkään tehnyt; tekniikka tuntui olevan ihan hukassa. Aloin miettimään jälleen uintikurssille osallistumista. Omat uinnit kun menevät matkaa uiden. Täyttäkin oli. Tiistaisin siellä on aamusta aina kilpauimareita harjoittelemassa, joten pari rataa tuhlaantuu niille. Mutta nyt kun Martinlaakson uimahalli on käyttökiellossa katon rakenteiden takia, niin paineita Myyrmäkeen tulee varmaan ihan uudella tavalla. Toivottavasti Martsarista ei tule enempää aamu-uimareita.

Oh yum, mitä herkkua.
Hitti ja huti.

Hain myös Ärrältä Fitnesstukun paketin. Tilasin Walden Farmsin lisäainesiirappeja eli kalorittomia, rasvattomia, sokerittomia ja gluteenittomia kastikkeita. Maut caramel ja chocolate. Ei niissä oikeasti näytä hirveästi lisäaineita olevan. Vaikea tosin sanoa, mitä ne natural flavorsit ovat, mutta muuten aika lyhyt ja ymmärrettävä tuoteseloste.

Caramel meni heti testaukseen valkuais-bansku-lätyn päälle ja olihan se vähän supermakeaa, mutta se annos korvasi kyllä karkit ja keksit. Oh yum, oikeasti hyvää. Sokerihiiri kiittää. Piti sitä suklaatakin hieman maistaa, mutta se ei ollut hyvää. Siinä oli joku outo sivumaku, tuli mieleen lapsuudesta joku suklaakastike, jota taitaa vieläkin olla kaupoissa myynnissä. En nyt vain muista nimeä.

Lounaaksi siikaa ja fetasalaattia. Ei voi mennä vikaan.

Kuvat pannarista ja kastikeputelleista saivat kunnian toimia myös ensimmäisinä Instagram-postauksinani. Liityin siis lopulta minäkin nimimerkillä salt4phoenix, sillä välillä tulee otettua kuvia, mutta jää blogipostaus tekemättä. Ajattelin, että Instagramissa ne tulee ainakin julkaistua. Samalla pysyy kärryillä sosiaalisen median kehityksessä, joka on leipätyönikin kannalta ihan suotavaa.

Kävin myös hierotuttamassa selän ja pakarat jälleen Suomen Urheilufysiossa Leppävaarassa, tosin taas uudella hierojalla. Aikataulut nääs. Iskias on vaivannut tavallista enemmän ja osaltaan epäilen syyksi kireitä pakaralihaksia. Sitä ne kuulemma todellakin olivat. Selkä myös. Hieronta oli ihan älyttömän hyvä. Luulen, että olen löytänyt uuden suosikkihierojan, vaikka ei vanhassakaan mitään vikaa ole.

Että sellaista tänään. Vaikka mitä siis ja vielä vähän päälle.

torstai 22. elokuuta 2013

Treenitön päivä

Treenittömiä päiviä on tänä kesänä ollut yllättävän paljon, kun en ole saanut itseäni uimaan tai juoksemaan. En tiedä miksi, sillä tykkään varsinkin uinnista ihan älyttömästi. Salilla sentään jaksan käydä intohimoisesti. Tänään en kuitenkaan treenannut. Söin kyllä. Sain myös tilaamani fitnessgurun paketin. Toiset ne tilaa vaatteita, mutta minä se tilaan proteiinia.


Tilasin sieltä muutaman kokeilupakkauksen heraa. Ei voi muuta sanoa kuin, että nopeasti ja kätevästi tuli paketti. Huomenna ajattelin treenin päälle testata Rocky Roadia. Toivottavasti ei ole liian makeaa. Tavallisesti käytän suklaanmakuista Fastin Whey+:aa, mutta se on niin makeaa, että etsin korvaavaa tuotetta.

Horiatiki
Missä on proteiini?!?
Lounaaksi ratsasin melko tyhjän jääkaapin, mutta sain sieltä löytyneistä aineksista kokoon kreikkalaisen salaatin. Se oli hyvää ja sai minut haluamaan lomalle jonnekin Santorinille tai Kyprokselle. Päivällisen söin ulkona kaverin kanssa. Kanaa, perunamuusia ja parsakaalta, jos välttämättä haluat tietää. Tavattiin vähän ex tempore ja se on aina tosi kivaa.


Olen myös harjoitellut piilareiden käyttöä. En tykkää. Toinen linssi korjaa hajataittoa ja se on isompi kuin toinen ja tuntuu koko ajan silmässä. No, saan ne sentään silmiin jo ihan kohtuullisessa ajassa. Yhä tosin pelkään, että alaluomet jäävät roikkumaan, kun niitä joutuu vetämään alas. Ei ole silmälääkärin tai optikon vikaa tässä neidissä...




lauantai 17. elokuuta 2013

Paras aamiaispannari

Kyllä ruoka vain saa hyvälle mielelle. Tein tänään onnistuneimman version kananmuna-banaani-pannarista. Paistoin sen yhtenä isona lättynä ja sen kääntäminenkin onnistui. Harjoitus todellakin tekee mestarin.



Tein pannarin kananmunan valkuaisista, sillä se ei niistä tehtynä maistu niin munakasmaiselle kuin jos käyttäisi kokonaisia kananmunia. Lisäksi olen huomannut, että vatsani ei oikein kestä kananmunan keltuaista. Lisäsin myös kookosjauhoja, sillä pelkistä valkuaisista tehtynä pannarista tulee helposti höttöinen. Ihana niinkin, mutta kookosjauho auttoi tekemään taikinasta paksumman ja lopputulos oli erinomaisen pannarimainen.


Eli näin:
1,5 dl kananmunan valkuaista (vastaa kolmea kokonaista kananmunaa)
1 pieni banaani
1 rkl kookosjauhoa
ripaus kardemummaa
hippunen vaniljasokeria (niin vähän ettei se edes maistunut, joten olisin voinut laittaa hyppysellisen tai jättää kokonaan pois)
paistamiseen kookosöljyä

Pannu ensin kuumaksi ja sitten lieden tehot puoleen ja annoin rauhassa paistua.

Useihan lisään myös kanelia mausteeksi, mutta tänä aamuna pelkkä kardemumma riitti. Kardemumma on toinen lempituoksuistani, toinen on vasta leikattu ruoho. Kardemumma on jotenkin lohduttava, kotoisa ja samalla eksoottinen tuoksu. Äiti oli ilmiömäinen keittiössä. Kardemumma saa elävästi mieleeni kuvan hänestä leipomassa pullaa valkoinen huivi päässään. 

Sain viime viikonlopun Turun reissulla flunssan, joka meinasi ärsyttää keuhkoputkiakin, joten tämä viikko on liikuntojen puolesta jäänyt salitreeneihin. Tänään taidan lähteä leffaan, sillä pitää saada pari leffalippua käytettyä ennen kuin ne menevät vanhoiksi.

Mukavaa viikonloppua!



torstai 8. elokuuta 2013

Tervetuloa nälkä

Olihan hikinen ilta. Food prepiä, jotta nälän iskiessä - tai paremminkin: ruoka-ajan koittaessa - löytyy valmista evästä. Päivän liikunnat jäivät tästä syystä välistä, mutta yritän ajatella niin, että liikun riittävästi ja koska syöminen on minulle suurempi haaste, niin siihen pitää panostaa.

Aamupalaksi tänään vihersmoothie. Sen piti olla hyvää, mutta vähän arvasinkin, että kun isken cook-bake-cake-proteiinijauhetta sekaan, niin pilalle menee. Nimestään huolimatta tuo kaseiini-herasekoitus käy esimerkiksi yöproteiiniksi ja proteiinilisäksi muutenkin. Itse vain en pidä sen rakenteesta heraan verrattuna, mutta kun se oli ainoa maustamaton protsku, niin laitoin sitä. Pohjalla oli pinaattia ja lehtikaalta. Ne blendasin ensin pienen vesimäärän kanssa sekaisin, koska lehtikaali on aika tiukkaa tavaraa, joten se kannattaa soseuttaaa veden kanssa ennen muita aineita. Sitten lisäsin palan inkivääriä ja persikan sekä jäitä ja lisää vettä. Tykkään ihan älyttömästi tuosta smoothiesta, kunhan siinä ei ole proteiinijauhetta seassa. Kannattaa kokeilla.

Inkivääri ja persikka. Mikä nerokas yhdistelmä.
Vihreää hyvää: pinaattia ja lehtikaalta.
Teki tiukkaa saada reilu puoli litraa tuota alas.
Pakasteeseen valmistui tänään jauhelihaa ja siitä riitti myös päivällisfajitaan täytettä. Jauhelihaan täytyy mielestäni aina lisätä tomaattipyrettä. Maku ja ulkonäkö paranevat merkittävästi. Cajunmauste on myös ehdoton. Sitten vielä kaikkea muuta tulista ja on hyvää.


Lisäksi tein intialaisittain maustettua kanapataa: kanaa, wok-vihanneksia ja Rajahin Hot Curry Pastea. Helppoa ja hyvää. 


Lopuksi paistoin vielä suklaisen ja pähkinäisen protein banana breadin, sillä Questin patukat ovat lopussa ja tämä on oikeasti herkullista. Siitä lohkesi osa iltapalaksi.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Hyviä ja huonoja uutisia

Aamu alkoi uudella penkkimaksimilla eli 50 kiloa nousi, vaikka raskas se oli. Toivoisin tietysti penkkailevani työsarjoja tuolla painolla, mutta PT lohdutti, että se on oikein hyvä tulos ykköseksi naiselle. Tarkensi kyllä, että tavikselle. Minä kun haluan olla voimakas, niin vertailu taviksiin ei hirveästi lohduta. Parannusta edelliseen on kuitenkin 2,5 kiloa. Eipä ole yllätys, että päivän kohokohta löytyi salilta.

Vinopenkkiä käsipainoilla.
Tässä ei tehdä penkkienkkaa.

Sitten niitä huonompia uutisia. Sen lisäksi, että nyt on miniloman viimeinen päivä, sain myös lähetteen selkäleikkaukseen. Jippii. Itku meinasi päästä. Tämä on toinen kerta, kun selkäleikkaus uhkaa. Ensimmäisellä kerralla vältin sen nipin napin. Silloin kärsin akuutista vaivasta, joten jos pientä ihmeparantumista ei olisi tapahtunut, niin olisin ehdottomasti mennyt leikattavaksi pelosta huolimatta.

Vuosien saatossa vaiva on kroonistunut, joten vaikka tähystysleikkauksen tekisikin neurologi, niin nyt pelottaa enemmän. Hyödyt ja haitat on hankalampi punnita, kun on tottunut kipuun, eikä se tietystikään ole läheskään yhtä kovaa kuin akuutti kipu. Pystyn nyt myös liikkumaan, kivusta huolimatta, mikä edelliskerralla oli työn ja tuskan takana. Toisaalta paremmaksi tilanne ei fysiatrin mukaan tule muuttumaan ainakaan ilman leikkausta. Jos vuodesta menee kolmasosa kipuskolioosin kanssa ja loput lievemmin vinossa, niin ei sekään houkuttelevalta tulevaisuudenkuvalta kuulosta. Nyt pitäisi tehdä sitä limonaadia näistä sitruunoista.

perjantai 2. elokuuta 2013

Erilainen hieronta

Kävin hierotuttamassa jalat ja sain vähän erilaisen hieronnan kuin tavallisesti. Petin nimittäin vakkarihierojaa, joka lomailee. Oli hyvä hieronta, mutta paljon kevyemmin ottein kuin mihin olen tottunut. Juteltiin myös paljon erilaisista venytyksistä, ja sainkin pari hyvää vinkkiä pohkeiden ja takareisien venyttelyyn. Tunti hurahti todella nopeasti ja kivuttomasti.

Pohkeet ja etureidet ovat eilisestä lenkistä vähän kireät, joten on vaikea sanoa, miten hieronta vaikutti. Mustelmia ei varmasti tullut, mutta ei toisaalta tullut sellaista kevyttä tunnettakaan, joka monesti seuraa järkyttävää kipua "tavallisen" jalkahieronnan jälkeen. Huomenna varmaan tiedän paremmin.

Ensi viikolla käyn hierotuttamassa selän. Lähes parin kuukauden tauko hieronnasta on minulle poikkeuksellisen pitkä, mutta säännöllinen venyttely ja putkirullaus ovat pitäneet kropan suhteellisen hyvässä kunnossa, eikä jaloissakaan ollut mitään suurempia jumeja. Parit herkulliset kohdathan sieltä aina löytyy.

Selän hierontaa odotan oikeastaan enemmän kuin jalkojen hierontaa, mikä on minulle aika harvinaista, sillä jalat jumittavat yleensä aina pahemmin. Nykyisessa ohjelmassa ei ole kyykkyjä, joten se vaikuttanee jalkojen kuntoon. Lisäksi nyt kun pahin kipuskolioosi on ohi, olen treenaillut yläkroppaa raskailla painoilla ja se tuntuu. Salilla pitäisi malttaa pitää kevyempi viikko. Sen piti olla tämä viikko, mutta olen todella huono keventelemään. Salille mennessä suunnittelen, että tänään kevennetään, mutta painoja valitessa ne isommat kutsuvat puoleensa kuin seireenit. Sitä paitsi, syyskuussa pidän varsinaisen kesälomani ja treeneihin tulee melkein kolmen viikon tauko. Siinähän sitä lepoa on, eikö?


torstai 1. elokuuta 2013

Pohkeista ja paljasjalkakengistä

Olen suuri Vibram FiveFingersien ystävä, enkä vaihtaisi juoksukengiksi enää mitään muita. Salille ostin kuitenkin Halosen alennusmyynnistä Merrellin Vapor Glovet. Yksi suuri syy hankintaan oli värin lisäksi hinta, alennuksessa 79,90. Olin pitkin kevättä ja kesää käynyt niitä hiplailemassa, mutta 109 euroa tuntui liian kalliilta. Alessakin ne olivat jo jonkin aikaa ehtineet olla. Erään jalkatreenin päätteeksi kävelin viime viikolla kuitenkin katsomaan, olisiko kokoani vielä jäljellä. Olin päättänyt, että jos olisi, niin ne lähtisivät mukaani. Viimeinen pari kokoa 40,5 ja ihanan pinkit kengät ovat nyt Bikiloideni vieressä kenkähyllyssä.





Yläkroppaa treenatessa kengillä ei ole suurtakaan väliä, mutta jalkoja treenatessa aerobickengät eivät ole parhaat mahdolliset. Kaipasin kenkiini tasaisempaa pohjaa ja parempaa pitoa. Vapor tarjoaa molemmat. Monethan käyttävät salilla painikenkiä tai jopa oikeita painonnostokenkiä, mutta minimalistisiin tai paljasjalkakenkiin hurahtaneena uskon, että ne ovat parhaat pitämään jalan pienet lihakset kunnossa. Nilkalle ei tule tukea, mutta jos Arnold on treenannut paljain jaloin, niin ei kai niitä nilkkoja erityisesti tarvitse minunkaan tukea.

Minulla on leveä jalkapöytä, joten juoksuun en näitä kenkiä valitsisi varsinkaan lestin takia, sillä niissä ei ole riittävästi tilaa levittää varpaita kunnolla haralleen. Etuvarpaan päälle kääntyvä pohja tuntui aluksi myös epäilyttävältä. Varvas tai kynsi saattaisi hangata siihen ikävästi, mutta ei se parilla treenikerralla ole tuntunut yhtään. Merrellit ovat selkeästi enemmän perinteiset kengät kuin FiveFingersit, ja vaikka FiveFingersit näyttävät oudoilta, niin jotenkin ne vain tuntuvat omilta. Koska en ole juossut Merrelleillä, en voi kuitenkaan suositella toista ylitse toisen. Makuasioitakinhan nämä pitkälti ovat, sillä jokaisella meistä on erilaiset jalat ja askellus. Vaporit ovat todella kevyet, vain reilut 130 grammaa, joten repussa salikamojani kuljettavana kiitän myös keventyneestä repusta ja hienoisesta lisätilasta, jonka pienemmät kengät ovat tuoneet.


Eilen treenasin PT:ni kanssa jalkoja, Vaporit jalassa tietysti. Olin käynyt lenkillä edellispäivänä, joten vähän jännitin, kuinka kireinä pohkeeni olisivat ja miten selviäisin ilman aerobickenkien korkeampaa kantaa. Pohkeeni ovat aina vähän kireät ja akillesjänteeni vielä kireämmät, mutta ihmeellistä kyllä, lenkki ei kiristänyt pohkeita kovin pahasti.


Harjoittelin etukyykkyä ja tein myös vähän boksikyykkyjä ja huomasin kyllä Vaporien tasaisen pohjan aiheuttaman kiristävän tunteen akillesjänteissä ja pohkeissa. PT:ni on onnekseni tarkka liikkuvuuden ylläpidosta ja kehittämisestä ja siksi venyttelyitä tehtiin eilen myös liikkeiden välillä ja treenin päätteeksi. Jouduin myös tekemään kahvakuulalla etuheilautuksia ja maastavetoja. Se oli tehokas treeni, ja vaikka minulla on joku syvälle iskostunut inho kahvakuulaa kohtaan, niin pakkohan se on myöntää, että etuheilautus on tehokas liike.

Pohkeet ovat tänään vain vähän jumissa, joten oikeastaan tilanne on varsin hyvä ottaen huomioon, että olen tällä viikolla lenkkeillyt ja bodaillut minimalistisilla kengillä. Kaiken lisäksi aloitin tänään viikon loman. Huomenna menen hierotuttamaan jalat, joten tänään voisi käydä lenkillä hankkimassa vähän työstettävää hierojalle.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Raskasta ja rumaa

Kävin lenkillä. Se oli melkoisen kamalaa. Raskasta, hidasta, rumaa. Että voi kuuden kilometrin lenkki vetää ihmisen punaiseksi. En ole lenkkeillyt säännöllisesti koko vuonna ja nyt on ollut reilun parin kuukauden melkein täystauko selkävaivojen takia. Ei alaselkä nytkään oikein tykännyt, mutta sinnillä sitä on ennenkin juostu. Pohkeet tietysti jumittivat heti alkuun, sillä paljasjalkatossuilla juoksu vaatii aina totuttelua. Huomenna on varmasti mahtavaa treenata jalkoja salilla.

Phoenix.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lenkin päätteeksi istahdin laiturille lepuuttamaan jalkoja ja vähän viilentymään. Kotona nimittäin on melkoisen lämmin. Aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Sekin kai halusi palkita minut. Olen ihan tyytyväinen suoritukseen, vaikka se hidasta ja tuskaista olikin, sillä juoksen päälläni. Keuhkot, jalat ja selkä sanovat, että ei jaksa, mutta pää sanoo, että höpöhöpö. Toivoisin kykeneväni siirtämään sen tahdonvoiman myös ruokailuihin ja salitreeniin. Baby steps ja silleen. Eiköhän se tästä taas.

Bikila LS:t laiturilla.
On nämä vain ihan parhaat kengät juoksuun.
lampi


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Liikuntakerrat Q2 2012 vs Q2 2013

Vertasin tämän ja viime vuoden kakkoskvartaalien liikuntakertoja. Mukana kaavioissa ovat tosin myös hieronnat. Näissä ei siis ole huomioitu kestoa, vain peffan nostaminen sohvalta.

Ei siellä mitään yllätyksiä ole, sillä sali ja uinti ovat edelleen ykköslajit. Huhti-kesäkuussa 2012 harrastin liikuntaa 65 kertaa (hieronta ei mukana). Vastaava luku tänä vuonna oli 82.






Juoksua olisi pitänyt olla tänä vuonna enemmän, sillä aloitin lenkkeilyn vasta viime vuoden touko-kesäkuun vaihteessa. Syytän selkävaivoja.

Viime vuonna lenkkeilin kolmannella vuosineljänneksellä sen verran innokkaasti, että en tiedä saavutanko tänä vuonna samaa tasoa. Pitäisi saada selkä parempaan kuntoon, että uskaltaisin taas vetää FiveFingersit jalkaan. Toisaalta oman typeryyteni tuntien saatan ottaa lenkkeilyn mukaan valikoimaan kipuskolioosista viis.

Vaikka nämä kaaviot kertovat vain liikuntakerroista, niin laatu ja sisältö ovat yhtä tärkeitä. Väittäisin, että laadullisesti kaikki, mitä teen, on nyt parempaa kuin vuosi sitten.