Selkä on vaivannut muutaman viikon ja vaikuttanut treenaamiseen ja mielialaan. Treenaamista siis vähän ja mieliala harmaan utuinen. Tänään kävin kuitenkin reggaeton-tunnilla. Olin ihan poikki töistä lähtiessä. Takana on rankka viikonloppu ja uuden viikon alku. On ollut todella mukavaa, mutta yöunet ovat jääneet vähälle. Treenaamisen vähyys tuntuu myös vaikuttavan vireystasoon. Arvelin kuitenkin, että lähtisin tunnilta pirteämpänä.
Osuin nappiin. Olin pari minuuttia myöhässä, mutta ehdin lämmittelyn loppuun ja sitten aloimmekin harjoitella jatkoa viime kerralla aloitetulle uudelle sarjalle. Se on haastava, mutta hauska. Vauhtia riittää ja koordinaatiota testataan, kun kädet ja jalat tekevät omia kuvioitaan. Olin unohtanut viime kerran pätkän aika hyvin, mutta palautui sekin mieleen kertauksen myötä. Tunti meni liian nopeasti. Olisin voinut helposti jatkaa toiset 55 minuuttia. Lähdin salista hymy huulillani. Osaksi omien mokieni takia ja osaksi siksi, että oli vain niin mukavaa tanssia.
Metrolle kävellessä huomasin jotain ihanaa. Kävely oli kivutonta. Pakarassa, reidessä ja sääressä tuntui keveä, pehmeä ei mikään. Kivuton tila on sen verran harvinaista, että kiinnitän siihen aina huomiota ja nautin siitä tunteesta. Herkuttelen sillä niin kauan kuin se kestää. Oli ihana istua bussissakin, kun ei sattunut. Kaikki tämä vielä kunnon lattarihiphopvetkuttelun jälkeen, jossa lantiota vatkataan sinne tänne. Jos ortopedi ei tanssia suoranaisesti kieltänyt, niin suositteli kuitenkin välttämään. Tässä asiassa olen kyllä pitänyt oman pääni. Saavatpahan välilevyt sitä suositeltua liikettä, eikö vain?
Selkä ei valitettavasti oiennut, vaan kipuskolioosi näyttää aika pahalta. Iskiaskin tuntuu tekevän paluutaan. Mutta pari tuntia ilman särkyjä ja vaivoja tuntui ihanalta! Eiköhän se jonakin päivänä taas helpota pidemmäksikin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti