Etsivä löytää ja älä uskoasi heitä

Minulla on kasa käyttämättömiä fysioterapialähetteitä, sillä on kaksi asiaa, joiden en ole kokenut selkävaivoihini auttavan: lääkkeet ja fysioterapia. Olen kuitenkin päättänyt, että selkäleikkaus ei ole vaihtoehto, joten sitä ennen on kokeiltava kaikki muut hoidot. Fysioterapiakin saa taas uuden mahdollisuuden, vaikka kokemukseni siitä ovat parhaimmillaankin olleet vain neutraaleja.

Osaltaan päätökseeni vaikutti se, että erittäin taitava hierojani on myös fysioterapeutti. Koska luotan häneen hierojana, ajattelin, että hän saattaisi olla myös osaava fysioterapeutti. Hän oli jo hierontakäynnillä katsonut asentoani ja kertonut, mitä sille voisi tehdä. Olin kuitenkin skeptinen ja varautunut siihen, että käynnistä ei olisi merkittävää hyötyä.

Lantion virheasento oli ilmeinen ja sitä fysioterapeutti sitten manipuloi paremmaksi. Lopputulos oli, että kävelin hoidosta pois yhä hieman vinossa, mutta lantion asento korjattuna. Tajusin, että yritän kävellä mahdollisimman varovasti, ihan kuin omaa kehoani kuin kukkaa kämmenellä pidellen. En halua sen palaavan väärään asentoon. Sen se todennäköisesti vielä tekee, sillä lihakset hakevat varmaan tottumuksesta vanhoille paikoilleen, mutta ainakin tiedän, että asentovirhe on mahdollista korjata. Töitähän se toki vaatii myös itseltäni ja niitä olen valmis tekemään. Kuten personal trainerillenikin aina sanon; jos kirjoitat sen siihen lappuun, niin minä kyllä teen. (Miksi, oi miksi se ei toimi yhtä helposti ruoan kanssa, siihen en osaa vastata ja se onkin toisen postauksen aihe kokonaan.)

Olen tässä illan kuulostellut kroppaani ja yrittänyt varoa tekemästä mitään väärin. Se on itse asiassa aika huvittavaa, sillä kohtelen kehoani kuin se olisi uusi, enkä haluaisi naarmuttaa sitä. Pakkohan sen on antaa liikkua. Peilin edessä olen myös seisonut useampaan otteeseen illan aikana. Olen tutkaillut, onko lantio yhä suorassa, ovatko lonkkaluut samalla korkeudella. Hoitoon lähtiessä oikean puolen lonkka oli useita senttejä vasenta lonkkaa korkeammalla.

Voin jälleen kerran todeta, että hyvän fysioterapeutin/hierojan/kampaajan/kosmetologin/YouNameIt löytäminen on vaikeaa, mutta sellainen on mahdollista löytää. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä vielä kolmannellakaan, mutta lopulta. Pitää vain jaksaa etsiä. Kun sen "oikean" sitten löytää, niin siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni!

Saisinkohan tästä myös taas uutta intoa treffailuun...

Pöllönä kiropraktikolla

Hiljaiselo päättyy nyt. Siispä kerron teille tarinan naisesta, joka yllätti kiropraktikon. Ensin tietysti oltiin laavailtu internetistä kokeneen oloista kiropraktikkoa ja kun sopiva löytyi niin sinne siis. Jännitti vähän, sillä nikamien naksautus ei selkäänsä kolme vuotta varoneelle ja tarkkaan kuulostelleelle tunnu järkevältä, mutta mitäpä sitä ei epätoivoinen kokeilisi.

Epävarmuudesta huolimatta löysin itseni hoitopöydältä istumasta. Siinä tutkittiin vähän niskan kuntoa; katsottiin pyöriikö pää ja näkyykö selän takana seisovan kiropraktikon kasvot. Ei tässä mitään pöllöjä olla. Sitä paitsi vika on lannerangassa...

Siitä päädyin kuitenkin kylkimakuulle ja ronks vaan rutisi selkä, kun kiropraktikko yllätti minut. Toiselle kyljelle ja sama homma. Nyt olin jo hyvin varautunut ja varmaan jokainen lihas kehossani alkoi jännittyä oikein kunnolla. Kiropraktikko oli oikein tyytyväinen, kun nikamat vain rutisivat. Minua se pelotti. Ei se tehnyt ollenkaan kipeää, mutta mietin silti, että halvaantuukohan sitä tämän rusikoinnin johdosta. Ei sellaisia ääniä pitäisi ihmisen selästä lähteä. Avattiin vielä selinmaakuulla rintarankaa. Lopuksi testattiin uudellen ja ihmeellistä kyllä, näin takanani seisovan kiropraktikon kasvonpuolikkaat. Skeptisimmät tietysti miettivät, että ottiko hän ehkä askeleen sivulle ja sitten toiselle, mutta itse uskon löytäneeni sisäisen pöllöni.

Viikonlopun aikana huomasin, että selkäranka rutisi välillä ja mietin, että jos hoidon tuloksena on vanhuuden rutinat ja ratinat, niin onpa kummaa hoitoa. Tänään sitten toisella hoitokerralla selvisi, että on hyvä asia, jos ranka välillä vähän rutisee.

Tehtiin samat niksautukset kuin viimeksikin ja vähän venytystä etureisille ja pakaroille. Mutta siinä kesken kaiken kiropraktikko naurahti, että ei vuosikymmenten aikana ole koskaan kohdannut samanlaista asiakasta kuin minä. Yleensä ihmiset kuulemma makaavat rentona ja nauttivat hoidosta. En kai ollut ihan niin rento kuin luulin; sisäinen Sheldon taisi päästä valloilleen. Sovittiinkin, että ehkä on parasta, että en ihan heti tule uudelleen. Kuukauden kuluttua katsotaan tilanne sitten uusiksi. Lähdin hyvillä mielin, sillä niska on nyt kyllä hyvässä kunnossa. Iskias ja vinous vaivaavat sen sijaan yhä.

Aion silti suositella kiropraktiikkaa työkaverille, jolla on niska kipeänä.

Uintia, lisäaineita ja Instagramia

Tänään on ollut sellainen "vaikka mitä" -päivä. Aamu alkoi pitkästä aikaa uinnilla. Se oli ihanaa ja vähän kamalaa ja ärsyttävää. Ei tuo lähes parin kuukauden tauko hyvää ole tietenkään tehnyt; tekniikka tuntui olevan ihan hukassa. Aloin miettimään jälleen uintikurssille osallistumista. Omat uinnit kun menevät matkaa uiden. Täyttäkin oli. Tiistaisin siellä on aamusta aina kilpauimareita harjoittelemassa, joten pari rataa tuhlaantuu niille. Mutta nyt kun Martinlaakson uimahalli on käyttökiellossa katon rakenteiden takia, niin paineita Myyrmäkeen tulee varmaan ihan uudella tavalla. Toivottavasti Martsarista ei tule enempää aamu-uimareita.

Oh yum, mitä herkkua.

Hitti ja huti.

Hain myös Ärrältä Fitnesstukun paketin. Tilasin Walden Farmsin lisäainesiirappeja eli kalorittomia, rasvattomia, sokerittomia ja gluteenittomia kastikkeita. Maut caramel ja chocolate. Ei niissä oikeasti näytä hirveästi lisäaineita olevan. Vaikea tosin sanoa, mitä ne natural flavorsit ovat, mutta muuten aika lyhyt ja ymmärrettävä tuoteseloste.

Caramel meni heti testaukseen valkuais-bansku-lätyn päälle ja olihan se vähän supermakeaa, mutta se annos korvasi kyllä karkit ja keksit. Oh yum, oikeasti hyvää. Sokerihiiri kiittää. Piti sitä suklaatakin hieman maistaa, mutta se ei ollut hyvää. Siinä oli joku outo sivumaku, tuli mieleen lapsuudesta joku suklaakastike, jota taitaa vieläkin olla kaupoissa myynnissä. En nyt vain muista nimeä.

Lounaaksi siikaa ja fetasalaattia. Ei voi mennä vikaan.

Kuvat pannarista ja kastikeputelleista saivat kunnian toimia myös ensimmäisinä Instagram-postauksinani. Liityin siis lopulta minäkin nimimerkillä salt4phoenix, sillä välillä tulee otettua kuvia, mutta jää blogipostaus tekemättä. Ajattelin, että Instagramissa ne tulee ainakin julkaistua. Samalla pysyy kärryillä sosiaalisen median kehityksessä, joka on leipätyönikin kannalta ihan suotavaa.

Kävin myös hierotuttamassa selän ja pakarat jälleen Suomen Urheilufysiossa Leppävaarassa, tosin taas uudella hierojalla. Aikataulut nääs. Iskias on vaivannut tavallista enemmän ja osaltaan epäilen syyksi kireitä pakaralihaksia. Sitä ne kuulemma todellakin olivat. Selkä myös. Hieronta oli ihan älyttömän hyvä. Luulen, että olen löytänyt uuden suosikkihierojan, vaikka ei vanhassakaan mitään vikaa ole.

Että sellaista tänään. Vaikka mitä siis ja vielä vähän päälle.

Erilainen hieronta

Kävin hierotuttamassa jalat ja sain vähän erilaisen hieronnan kuin tavallisesti. Petin nimittäin vakkarihierojaa, joka lomailee. Oli hyvä hieronta, mutta paljon kevyemmin ottein kuin mihin olen tottunut. Juteltiin myös paljon erilaisista venytyksistä, ja sainkin pari hyvää vinkkiä pohkeiden ja takareisien venyttelyyn. Tunti hurahti todella nopeasti ja kivuttomasti.

Pohkeet ja etureidet ovat eilisestä lenkistä vähän kireät, joten on vaikea sanoa, miten hieronta vaikutti. Mustelmia ei varmasti tullut, mutta ei toisaalta tullut sellaista kevyttä tunnettakaan, joka monesti seuraa järkyttävää kipua "tavallisen" jalkahieronnan jälkeen. Huomenna varmaan tiedän paremmin.

Ensi viikolla käyn hierotuttamassa selän. Lähes parin kuukauden tauko hieronnasta on minulle poikkeuksellisen pitkä, mutta säännöllinen venyttely ja putkirullaus ovat pitäneet kropan suhteellisen hyvässä kunnossa, eikä jaloissakaan ollut mitään suurempia jumeja. Parit herkulliset kohdathan sieltä aina löytyy.

Selän hierontaa odotan oikeastaan enemmän kuin jalkojen hierontaa, mikä on minulle aika harvinaista, sillä jalat jumittavat yleensä aina pahemmin. Nykyisessa ohjelmassa ei ole kyykkyjä, joten se vaikuttanee jalkojen kuntoon. Lisäksi nyt kun pahin kipuskolioosi on ohi, olen treenaillut yläkroppaa raskailla painoilla ja se tuntuu. Salilla pitäisi malttaa pitää kevyempi viikko. Sen piti olla tämä viikko, mutta olen todella huono keventelemään. Salille mennessä suunnittelen, että tänään kevennetään, mutta painoja valitessa ne isommat kutsuvat puoleensa kuin seireenit. Sitä paitsi, syyskuussa pidän varsinaisen kesälomani ja treeneihin tulee melkein kolmen viikon tauko. Siinähän sitä lepoa on, eikö?

Karboniitin sulatusta

Pyöräni ei ole ollut vain talviunilla, vaan suoraan sanoen ihan karboniittijäädytettynä useamman vuoden. Olen sen sulattamista parinakin keväänä suunnitellut, mutta toteutus on tökkinyt. Kun se ilman pumppaaminen renkaisiin on niin ylitsepääsemättömän hankalaa!

Mutta eilen päästin salilla sisäisen Hulktareni (kuulostaapa oudolta, ja onko väärin sekoittaa Marvel ja Star Wars universet samaan juttuun?) valloilleen, ja sillä raivolla mentiin vielä tänäänkin ja pyörävanhus sai ilmaa renkaisiin ja öljyä ketjuihin. Jaanaban triathlon-harrastuksen (intohimon) seuraamisella on varmasti ollut oma vaikutuksensa. No anyhoo, piti tietysti heti lähteä testaamaan pikku lenkki. Että osaako sitä vielä. En tajua, olen kamalan epävarma nykyään omista kyvyistäni. Yleensä ihan turhaan. Pyöräilin uimahallille ja takaisin, seitsemisen kilometriä yhteensä. Tarkoitus on siis jatkossa sytkytellä hallille sen sijaan, että otan bussin, koska nopeammin pääsen sinne pyörällä.

Kuva on luvatta Comicvinen sivuilta kopioitu.

Se kävi hyvin palauttavasta lenkistä näin lepopäivänä (terassikausi tuli myös avattua aiemmin päivällä) eilisen superhyvän ja järkyttävän tuskaisen pakara- ja jalkatreenin jälkeen. Siihen oli sitten hyvä tehdä päälle vähän putkirullailua ja kunnon venyttelyt. Voinko vain sanoa, että IT-jänteiden rullaus on yhtä helvettiä, hikikin tulee siihen malliin, että voisi kuvitella paholaisen polttelevan kokkoa vieressä. Hierojalla käymisessä on se hyvä puoli, että joku toinen hoitaa sadistin roolin, mutta rullaillessa pitää ottaa sekin rooli itse, joten usein tekee mieli jättää kesken ja mennä nurkkaan uikuttamaan.

No, palkinnoksi sain kuitenkin huippufiilikset - sekä pyöräilystä että kehonhuollosta - ja lisäksi tiedossa on vielä tätä ja Supernaturalia.

Miesten punnerruksia

PT pakotti tänään kokeilemaan etunojapunnerruksia suorin vartaloin. Tinkasin kyllä ensin, että en varmasti jaksa. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin kaksikymmentä. Ne olivat kuulemma vielä hyviä punnerruksia. Olen siis vähän huomaamattani saanut voimaa rintalihaksiin ja olkapäihin. Olen toki tehnyt töitäkin sen eteen, mutta iloinen yllätys se silti oli. Vatsalihakset saivat myös kehuja. Voimapyörä liikkuu nimittäin nykyään ihan eri tavalla kuin alkuvuodesta. Mietin treenin jälkeen hetken saunassa, että kehuikohan PT:ni minua ihan kannustusmielessä, mutta päätin, että kyllä minä ne kehut olen ansainnut.

Sama naama (ja kuvakulma) kesät talvet.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt, että absoluuttista voimaa olen varmasti saanut ylävartaloon, mutta onko suhteellinen voimatasoni heikentynyt. En nimittäin ole saanut painoani pudotettua toivomallani tavalla. Painan nyt enemmän kuin viime syksynä, sillä en ole juurikaan saanut viime vuoden lopulla keräämiäni kiloja pois. Nuo etunojapunnerrukset kuitenkin osoittivat selvästi, että myös suhteellinen voima on kehittynyt. Juoksun lisääminen toivottavasti auttaa myös laihduttamisessa. On iltaisinkin sitten sen verran puuhaa, että ei ehdi syödä. Siis enempää kuin tarvitsee.

Pitää vain yrittää sille levollekin jättää tilaa. Siitä tulikin mieleeni, että kävin eilen hierojalla. Se ei kyllä ole mitään lepoa tai hemmottelua. Etu- ja sivureisien hieronta on aina yhtä helvettiä, mutta pakko sanoa, että epäkkäät ovat melkein yhtä inhottavat. Ei jalkojen tai selän käsittely muutenkaan herkkua ole. Pyysin myös käsittelemään vähän kyynärvarsia ja sieltäpä löytyi kipupisteitä. Hieronnan jälkeen on kuitenkin hyvä olo ja venyttely sujuu hetken taas vähän paremmin. Illalla silmiini osui YLE:n artikkeli siitä, että hieronta ei saa sattua. Jos menisin rentouttavaan hierontaan, niin en minäkään haluaisi, että se sattuu. Urheiluhieronnassa käyn kuitenkin, koska raskas treeni saa kroppani jumiin. Niiden jumien aukominen sattuu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kehonhuoltoa venyttelyllä, baletilla ja rullailulla

Ostin tänään Prismasta foam rollerin vai mikä putkirulla tai pilatesrulla se nyt onkaan. Pistin sen tietysti heti testiin, sillä jalat ovat aika tukossa. Toimi älyttömän hyvin leveän peitinkalvon jännittäjälihakseen ja IT-jänteeseen eli reiden sivulle. Etureisiin samoin. Pohkeet ovat kuin kiveä, joten niissä nyt tuntuisi mikä tahansa. Yläselkään en oikein saanut tuntumaa, mutta alaselkään senkin edestä.

Pakaroihin minusta toimii paremmin sellainen muutaman kilon painoinen kova jumppapallo, jota olen käyttänyt myös reiden sivujen muhentamiseen. Saa nähdä muuttuuko mieli, kunhan pääsen kunnolla rullailun makuun.

Ostin ison rullan eli 90 cm pitkän. Pienempikin olisi varmasti riittänyt, mutta on tuo sillä tavalla mukava, että ei tarvi niin tarkasti asemoida itseään sen päälle. Mukana tuli myös muutamat ohjeet, mutta kyllähän tuon käyttö varsin yksinkertaista on. 

Tänään olen huoltanut kehoa myös venytyksillä. Treenasin aamulla salilla yläkroppaa ja venyttelin päälle alavartalon. Illalla oli balettitunti. Relevét puolivarpailla ja pliét olivat yhtä tuskaa, koska pohkeet eivät ole vieläkään palautuneet lauantain juoksulenkistä. Aloimme harjoitella koreografiaa. Kädet tekivät suurimman osan liikkeistä. Seisominen asennossa oli tukijalalle varsin rankkaa, koska asento kiristi nilkkaa ja pohjetta. Koreografian vaativuus on ehkä samaa tasoa kuin satubaletissa. Tai ehkä meistä ei voi edes puhua samassa lauseessa. Sitä paitsi pikkuballerinat ovat varmasti notkeampia kuin me 20+ "tanssijat". Tänään oli ensimmäinen tunti, jossa oli yhdistetty 30+ ja 15+ samaan ryhmään, koska Vantaan Step Upilla ei riitä tanssijoita kahteen ryhmään. Ihan hyvin mahduimme silti kaikki tangolle ja nyt ei tarvitse pelätä, että tunti perutaan, jos tarpeeksi moni ei ilmesty paikalle.

Sitä sun tätä

Minulle aika sunnuntaista tiistaihin on tällä hetkellä urheilujen kannalta viikon raskain osa. Monella tavalla kuitenkin mielekkäin. Siihen kun mahtuu vähän kaikkea. Uintia varsinkin. Se sujuu edelleen, joten on hyvä mieli.

Sunnuntaiaamuisin on uinti kaverin kanssa, jonka viime sunnuntailta tosin tietoisesti siirsin lauantaille, sillä rintauintikurssilla oli edessä käsivetoja ja ne ovat raskaita. Sunnuntai-iltaisin käyn siis uintikurssilla. Meillä on kyllä ihan paras ohjaaja sillä kurssilla. Viestii selkeästi ja pilkkoo jutut sopivasti osiin. On se ilo silmällekin.

Vedoissa ei ollut kuulemma mitään sen suurempaa virhettä kuin että oli vähän leveä. Potkut tällä kertaa puolestaan menivät kapean puolelle. Luulisi, että tasapainottavat toisiaan, mutta ei se niin mene. Jalat olivat kyllä väsyneet perjantain punttitreenistä ja lauantain uinnista ja jouduin oikeasti panostamaan, että jaksoin yrittää teknisesti hyviä potkuja. Tämä kurssi on kyllä vahvistanut tunnetta, että rintauinti ei ole minun lajini. Toki minä sitä uin, koska haluan kehittää tekniikkaani. Tyylin vaihtaminen sitä paitsi keventää harjoitusta aina hetkeksi. Krooli on kuitenkin niin paljon helpompaa ja nopeampaa, että matkaa on kivempi uida sillä.

Sunnuntai-iltaisin olen kotona kymmenen maissa. Maanantaina herään taas kuudelta ja lähden salille. Eilen vuorossa oli jalkatreeni. Kyykkäsin 4 x 8 x 85 kg ja arvatkaapa mitä? Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmin. Sain jopa toisessa sarjassa tuntumaa takareisiin ja ehkä pakaroihin. Säikähdin vähän. Nyt mietin tapahtuiko niin oikeasti. Etureisidominanssini on niin vahva, että yleensä kyykyt tuntuvat vain etureisissä. Olen vähän yllättynyt, että jaksoin niin hyvin noilla painoilla, kun vielä viikko sitten se tuntui todella pahalta.

Eilen illalla sitten kaksi tuntia balettia. Lisää treeniä reisille ja pohkeille ja kaupan päälle vielä kädet ja yläselkä. Baletti on minulle siltikin ennen kaikkea kehonhuoltoa, jolla haen parempaa liikkuvuutta. Otin kaksi tuntia peräkkäin, koska tammikuussa jäi sen verran tunteja välistä, että kymppikortti vanhenee pian ja pitää saada tunnit käytettyä. Kotona yhdeksän jälkeen.

Herätys tänään 5.45 ja kohti uimahallia. Se olisi ihan hyvin riittänyt alkuviikon liikunnaksi, mutta käväisin vielä illalla kiduttamassa pohkeita lyhyellä juoksulenkillä. Pitää tosiaan totutella taas juoksuun ja minimalistisiin kenkiin, joten yritän pari lenkkiä saada mahdutettua viikkoon. Kello on taas yli kymmenestä ja aamulla treenaan yläkropan salilla. Mukavaa. Odotan silti torstain hierontaa. Liian pitkä tauko ja raskaat treenit tuntuvat selässä - ja jaloissa, mutta ne joutuvat odottamaan vielä pari viikkoa.

Kroppa kovilla

Liikunnat sujuvat suhteellisen mukavasti, mutta jumeja ja juileja alkaa tulla ahkerasta venyttelystä huolimatta, sillä hierontojen välillä on aivan liian pitkä tauko. Kipukoukkukin piti kaivaa taas esille.

Olen kyykännyt sillä kammoamallani 85 kilolla, vaikka pahalta se tuntuu. Varsinkin päässä. Maanantaina tosin tein 4 x 12 x 75 kiloa ja sepä tuntui niin - kevyeltä. Tai ei kevyeltä, mutta en rusentunut sen tangon alle, eikä pään kanssa joutunut tekemään töitä, vaan saatoin keskittyä vain liikkeeseen.

Raskas jalkatreeni tosiaan tekee sen, että jalkapäivät ottavat myös yläkroppaan. Yläselkä on tällä hetkellä kovemmalla kuin jalat. Minulla on suhteessa niin paljon enemmän voimaa keski- ja alavartalossa, että tanko, johon on ladattu 85 kilon verran rautaa, tuntuu painavan koko naisen ihan kasaan (terve vaan välilevyn pullistuma). Siihen päälle suorin jaloin maastavedot ja muut liikkeet, joissa tarvitaan myös ylävartalolta vähintään pitoa. 

Viime perjantaina aamusta haukottelin ja vähän kohautin hartioita samalla ja kuuluipa mukava rrrrriiiiiks ja reväytin kai epäkkään. Teki tiukkaa saada pää kääntymään sen jälkeen. Edelleen se tuntuu välillä, mutta pää sentään liikkuu. Onneksi hieroja on ensi viikolla. Piti hierotuttaa jalat, mutta taitaa olla pakko antaa hartiat ja selkä työstettäväksi.

Uintikin vaikuttanee selkään ja hartoihin, vaikka pidän sitä enemmän aerobisena kuin lihaskuntotreeninä. Mutta kroolissa jopa yli 90 prosenttia koko työntövoimasta voi tulla käsistä, joten saattaa sekin oman osansa tehdä, kun tätä ruhoa pitää raahata veden läpi. Ja entäs sitten baletti. Se on minulle puhdas kehonhuoltotunti, mutta kun tunnin pitää käsiä ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa asennossa, niin kyllä se selässä tuntuu, varsinkin kun on aamulla ensin käynyt salilla treenaamassa.

Tähän soppaan pitäisi vielä alkaa juoksua lisäämään. Lenkit nyt onneksi kurittavat vain jalkoja. Perjantaina tulee tasan 3 kuukautta edellisestä lenkistä (juoksumattoa ei lasketa), joten silloin viimeistään pitäisi vetää Bikilat jalkaan ja testata kuinka alas juoksukunto on luisunut. Mutta ihan kevyesti näin alkuun, joohan.

Baletista apua uintiin

Olipa mukava balettitunti. Aamun yläkroppatreenin päälle pidot alkoivat tuntua selässä ja käsivarsissa melko nopeasti tankoharjoituksia tehdessä, joten tunti tuntui välillä jopa rankalta. Tunneilla, joilla minua ei muuten ole pitkään aikaan näkynyt, ollaan edetty jo piruetteihin, joita silloin alussa kovasti kaipasin. Hauskaa, mutta pyörryttävää. Sellainen hetkellinen halpa humala. On jännä huomata, miten yksinkertaisin keinoin monia asioita harjoitellaan. Pään kääntöjä harjoittelimme ihan töpöttämällä pikkuaskelin ympäri katseen pysyessä kiintopisteessä mahdollisimman pitkään ja sitten se nopea kierto.

Samalla tavalla eilen rintauintikurssilla mietin, miten pienestä liikkeestä esimerkiksi potkua lähdetään harjoittelemaan. Rintauinnin potku on niin luonnoton liike, että sitä kyllä saakin harjoitella. Onneksi itsellä alkaa nilkkojen asento jo olla kunnossa. Tiedän siis, missä asennossa nilkkojen pitää olla. Se, saanko tarpeeksi aukikiertoa tai pysyvätkö jalat oikeassa asennossa varsinkaan väsyneenä, onkin toinen asia kokonaan.

Yksi syy baletin aloittamiseen oli juuri aukikierron parantaminen. En tiedä onnistuuko se enää tässä iässä. Haluan uskoa, että onnistuu, mutta en ole saanut esimerkiksi akillesjänteitäni venyttelyistä huolimatta parempaan kuntoon. Aukikierto on varmasti osaksi myös ihan rakenteellinen juttu ja näin vanhemmiten lonkat ja sitä myöten polvet ja nilkat ovat todennäköisesti löytäneet oman paikkansa, josta ne eivät ihan helpolla luovu.

Akillesjänteistä tulikin mieleen kyykky. Kyykkäsin perjantaina 3 x 8 x 85. Oli se oikeasti raskas. Tuntuu kuin yläselkäkin saisi samalla treeniä, koska se tanko painaa niin paljon. Ei se kyllä mikään puhdas suoritus ollut. Ensimmäistä kertaa ikinä keskittyminen herpaantui. Toisen sarjan viimeisellä toistolla mieli lähti ehkä sekunniksi vaeltamaan ja hävitin pidon keskivartalosta ja siinä sitä oltiin aivan liian syvällä kyykyssä keuhkot tyhjänä ilman voimia päästä ylös. Onneksi sain laskettua tangon hallitusti niille sivuraudoille (miksi niitä sanotaan?) ja pääsin alta pois ilman vahinkoa. Arvaatteko, että en ihan odota keskiviikon jalkatreeniä.

Hämärää pulikointia

Piti mennä aamusta uimaan, mutta uni vei voiton. Itsekuri ihan kateissa. Näette sen sitten huomisen painossa... Töiden jälkeen kuitenkin tuli älytön hinku altaaseen. Tiesin, että siellä olisi ihan täyttä, mutta en tajunnut, että kolme viidestä radasta oli varattu kilpauimareille. Nopeille kuntouimareille varattu rata oli ihan täynnä, joten ahtauduin suosiolla ainoalle "vapaalle" radalle kuuden muun uimarin kanssa.

Tavallisesti se tarkoittaisi, että hermo menisi vartissa ja lähtisin pois, mutta nyt oli vissiin niin kovasti uinti-intoa, että otin rennosti ja pulikoin tunnin. Uin 100 metrin pätkissä vaparia ja rintaa vuorotellen. Oli muuten jännä, että uimassa oli pääasiassa miehiä. Positiivista tässä on se, että sillä porukalla ja sillä radalla en ollut vaparia uidessa hitaimmasta päästä. Miehillä kun yleensä on voimaa sen verran ennemmän, että vauhti on nopeampi, vaikka tekniikka ei ihan kunnossa olisikaan. No joo, hidas olen silti, sattui vain vielä hitaampia uintikavereita.

Välillä tuo uinti on melkoisen hämärää hommaa. Uimalasini nimittäin huurtuvat. Nopeasti, kokonaan. Joka ikinen kerta sama ongelma. Hyvä, että 50 metriä selviää ilman, että pitää olla hinkkaamassa laseja. Olen harkinnut ostavani uudet lasit. Pieni panostus, jos sillä uintimukavuus lisääntyy. On sitten taas yksi syy vähemmän pitää taukoja.

Ajattelin vielä kerran käydä uimassa ennen sunnuntain vaparikurssia, että on sitten paremmat valmiudet saada siitä kurssista kaikki irti. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä kurssin kannalta, mutta yritän taas saada kaksi tai kolme uintikertaa viikkoon, että sitä kehitystäkin pääsisi tapahtumaan.

Loppuun maininta eilisestä balettitunnista. Se oli kehonhuoltoa, ei tanssia. Ihan jees, mutta ei sitä hyvällä tahdollakaan voi liikunnaksi sanoa. Venyttelytkin teen omalla ajalla paremmin. Eihän se ensimmäinen alkeistunti voi kovin haastava ollakaan. Mutta jos siellä ei jossain vaiheessa ala tulla vähän piruetteja ja hyppyjä, niin en minä sitä kovin kauaa jaksa. Tehokasta sen olla pitää.

Puristelua

Tänään treenasin yläkroppaa. Oli kaikin puolin hyvä treeni, mitä nyt forkut ottivat taas itseensä ihan turhaan. Ohjelmassa ei ole montaa liikettä ja vetoa tulee vain ylätaljassa ja TRX-soudussa. Silti ojentajat taljassa ja hauiskäännöt polttelivat kyynärvarsia niin kuin olisi treenannut alle enemmänkin. Teen punnerrukset TRX:llä, joten siinä tietysti tulee puristettua niitä remmejä ja olen muutenkin sellainen puristelija, että entinen PT aina sanoi, että kyllä ne käsipainot/remmit/tanko vähämmälläkin pysyy käsissä. En usko...

Eilen puristeltiin minua. Kävin hierotuttamassa jalat ja yläselän. Jaloille tuli sen työmatkan takia vähän turhan pitkä tauko, yli viisi viikkoa. Minun reisilleni se tarkoittaa täysjumia. Olihan taas tuskaa. Varsinkin oikea etureisi oli niin kipeä hierottava, että oli pakko pyytää keventämään otetta. Ensimmäistä kertaa. Nauroin melko hysteerisesti kyseisen kohdan hieronnan ajan. Nauruhan rentouttaa, joten ehkä siitä oli jotain apua sekä hierojalle että minulle.

Yläkroppa-treenin alle tykkään lämmitellä 2000m soudulla.

Tänään jalkojen venytykset sujuivatkin sitten oikein mukavasti. Yläkroppapäivinä on mielestäni hyvä tehdä salilla kunnon venytykset jaloille, koska silloin on valmiiksi salilla, mutta ei ole rääkännyt jalkoja. Kotona on aina muka jotain parempaa puuhaa kuin venyttely.

Muuten, keskiviikon pakaratreeni sai pienet DOMS:it eli viivästynyttä lihaskipua keskimmäisiin pakaralihaksiin ja melkein tuntuu myös oikeassa isossa pakaralihaksessa. Yay! Jos mun pepussa alkaa näin nopeasti tuntumaan, niin sehän on aika upeaa ja palvon PT:täni ikuisesti.

Loppuverkka 25 min crossarilla,
että jalat lämpeni venyttelyä varten.
Resistance oli tosin 12 ei 1.

Muuta hyvää tällä viikolla: Metallica on lopultakin Spotifyssä ja tänään muistin kerrankin ottaa kännykän salin puolelle, joten sain pari kuvaa blogiin. En tosin sitten kesken treenin ehtinyt kuvailla, joten nämä ovat vain alusta ja lopusta. Pitää varmaan harjoitella taukojen aikana kuvaamista, mutta olen nyt tyytyväinen, että sain edes jotain kuvattua. Ai niin, kauneimmat joululaulut on ihana traditio ystävän kanssa ja kuuluu myös viikon kohokohtiin. Kävimme tänä vuonna Temppeliaukion kirkossa.

(K)ankeat kankut

Taas yritettiin aktivoida pakaralihaksia PT:n ohjauksessa. Ihan ensimmäiseksi jouduin - ta-daa - reiden loitontajalaitteeseen. Nokka nykkyrällä kysyin: "Oikeasti?". PT:llekin oli ensimmäinen kerta, kun käytti kyseistä laitetta tällä salilla. Tajusin kyllä nopeasti, miksi se sopii minulle.

Laitteessa tehtävä liike aktivoi hyvin keskimmäistä pakaralihasta. Sain sen tuntumaan juuri siellä, missä piti! Ihmeiden ihme. Keskimmäiset pakaralihakseni ovat heikot ja niiden vahvistaminen on selkävaivojen takia todella tärkeää. Olen tehnyt samaa liikettä ihan kylkimakuulla monesti treenin päätteeksi ja sillä saan myös tuntumaa oikeaan lihakseen. Ei tällä laitteella siis mitään pääliikettä tehdä, mutta sillä voi selvästikin herätellä lihasta ennen muuta treeniä tai harjoitusten päätteeksi herutella viimeisetkin voimat.

Tuon alkuaktivoinnin jälkeen kankut saivat kyytiä erilaisilla lantion nostoilla ja askelkyykkyvariaatioilla. Bulgarialaisesta askelkyykystä on muuten sanottava, että se on ihan killeri oikealle etureidelleni (siis silloin kun vasen jalka ja pakara tekevät työn oikea etureisi venyy kivuliaasti). On varmaan taas ihana käydä hierojalla huomenna... Mahtavaa oli, että iskias ei harjoituksissa vaivannut lantion nostoja lukuun ottamatta ja jalkaprässissä treenin lopussa tuntui väsymystä oikean pakaran keskiosassa. Juuri siinä mistä iskias yleensä lähtee valumaan nilkkaan. Lihaskipu tuntuu niin hyvältä iskiaskipuun verrattuna.

Pieni ilonaihe tänään oli siis niiden pienempien pakaralihasten löytyminen. Iso ilo isojen pakaralihasten tuntumasta antaa vielä odottaa itseään, mutta sain taas uskoa siihen, että ehkä sekin päivä koittaa.

Voihan pylly

Olen tässä odotellut viivästynyttä lihaskipua pakaroihin, mutta ei kuulu. Treenattiin eilen PT:n kanssa peppua ihan tosissaan, mutta hänkin totesi sen minkä itse jo tiedän eli erittäin voimakkaan etureisidominanssin. Minun on siis vaikea saada mitään tuntumaan pakaroissa. Takareidet ottavat kyllä ihan kivasti treenin vastaan ja etureidet todellakin. Mutta ne pakarat. Olen aiemminkin sanonut, että joko minulla on supervoimakkaat pakarat tai sitten sinne ei vain mene treeni perille, koska etureidet omivat kaiken.

Takakyykky jätettiin ohjelmasta nyt toistaiseksi kokonaan pois. Yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi ja tasoitettua puolieroja ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Askelkyykyt ja askelkyykkykävelyt jäävät kyllä ohjelmaan. Venyttelyitä lisättiin myös ennen treeniä, koska lantion, lonkan, alaselän ja jalkojen lihakset ovat niin kireät, että kun kerroin pitäneeni lähes kahden viikon salitauon PT:n kommentti oli "Hyvä!". Kuinka monta kertaa saa kiitosta, että lintsaa treeneistä? Fysiatri ja PT ovat siis molemmat keventämisen kannalla. Ottaa vähän tiukille hyväksyä, että pitää rauhoittaa treenejä, että pääsee parempaan kuntoon. Mutta tehdään nyt niin.

Tänään kävin treenaamassa yläkroppaa uudella ohjelmalla. Painojen arvioiminen oli haasteellista, koska mukana on liikkeitä, joita en ole vähään aikaan tehnyt ja huomasin, että rautaa saa lisätä selkeästi aiempaa enemmän. Toistoja on sarjoissa vain 10, joka on varmasti vähiten ikinä, joten en osannut oikein siihenkään suhteuttaa painoja. Aavistuksen kevyeltä tuntui vielä... Ensi kerralla sitten rohkeasti lisää malmia. Yläkropassa pitäisi saada selkään, rintaan ja olkapäihin voimaa. Hauikset ja ojentajat ovat suhteessa niihin varsin kovassa kunnossa.

Syömiset ovat menneet miten sattuu, mutta nyt teen ryhtiliikkeen ruoankin suhteen. Toivottavasti julkinen lupaus auttaa. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, joka tulee, kun hallitsen syömiseni eikä se minua. Siten tunnen hallitsevani myös elämääni. Olen yhä aika onneton käsittelemään arjesta poikkeavia tilanteitä, kuten kiirettä töissä (vaikka se kyllä on useinkin arkea), työmatkoja ja juhlia, mutta uskon, että kyllä se sieltä iskostuu takaraivoon, kun tarpeeksi kauan taistelee. Koko elämän mittaisia tapoja on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka onhan niitäkin, jotka siinä onnistuvat. Hatunnosto heille.

Sekalaisia ajatuksia salilla

Jee, uusi ohjelma. Jatkan kaksijakoisella ja pääliikkeetkin pysyvät suunnilleen samoina. Eroja tulee kyllä muista jutuista. Myös suoritustekniikoista. Suorin jaloin maastaveto jäi valitettavasti pois. Se on yksi lempiliikkeistäni. Olenhan 110 prosenttisen varma, että juuri se on vahvistanut takareisiäni. Se, eikä mikään muu. Kävin PT:n kanssa läpi liikkeiden suoritustekniikat ja voin ilokseni kertoa, että tekniikat ovat hallussa. Taisin myös yllättää positiivisesti käyttämieni painojen ja vatsalihasten kunnon suhteen. Minulla tosin tuntuu olevan epätavallisen raskaat painot hauis- ja ojentajaliikkeissä verrattuna rintaan... Pienet tissit, minkäs teet.

Harmi vain, että en pääse ensi viikolla salille testaamaan ohjelmaa. Polttelisi oikein, mutta työmatka sotkee kuviot. On kai Saksassakin saleja, mutta minulla ei taida olla aikaa. Bikilat lähtevät tosin mukaan, jos juoksulenkille ehtisi. Saisi edes kestävyystreeniä ja pohkeet taas jumiin.

Jumeista puheen ollen. Pakarat. Olen hierotuttanut jalkojani ja pakaroitani säännöllisesti muutaman kuukauden ajan ja venyttelen kunnolla pari-kolme kertaa viikossa. Siitä huolimatta ne jumittavat koko ajan. Pitäisi oikeasti saada pakarat ja takareidet auki, jotta selkävaivat helpottaisivat ja liikelaajuudet paranisivat. PT:n neuvosta pistin pallon pyllyn alle ja hieroin pakaroita sitä vasten. PT sanoi, että löytyisi kipupisteitä. Löysin vain yhden. Se oli koko gluteus maximuksen kokoinen. Molemmilla puolilla sama juttu. Great. Eipähän lopu hommat tässä kropassa kesken.

Loppuun sitten miete pukkarin puolelta. Tälläydyin suihkun jälkeen sen verran, että kehtaisi konttorille lähteä. Seurasin sivusilmällä nuorta naista, joka oli vasta menossa salille, mutta jonka valmistautuminen sinne kesti suunnilleen yhtä kauan kuin minun laittautumiseni. Tupeerattiin tukkaa ja peiteltiin ihon pikku virheet ja oiottiin vaatteita. Lopputuloksena oli kyllä varsin hemaiseva neiti, mutta olisi hauska tietää, antoiko hän meikin sotkeentua ja hiusten kastua hiestä treenatessa vai lukikohan hän lehteä reiden loitontajia ja lähentäjiä laitteessa treenatessaan. Älkää minusta välittäkö, olen vain kateellinen, koska oma salilook on punainen ja hikinen.

Mustelmilla

Selkä on eilisestä hieronnasta jumissa ja vähän tuo oikea reisi myös. Siihen tuli oikein kunnon mustelma, joten ei ole kummakaan, että se on myös todella kosketusarka tuosta sivulta. Siinä on sellainen kunnon verenpurkauma, joka on aiheuttanut myös turvotusta.

Kuva on taas vanhalla kännykkäkameralla otettu, joten laatu on mitä on, mutta asia käynee selväksi.

Molemmissa säärissä on hauskat mustelmarivistöt, mutta ne ovat sen verran haaleita, että en saanut kunnon kuvaa. Ne ovat sellaiset peukalonpään kokoiset pallurarivistöt, seitsemän vasemmassa sääressä ja kolme oikeassa.

Reggaetonissa aloitettiin tänään uusi sarja. Se on jälleen kerran tosi kiva. Ja jälleen kerran siinä on lattiasarjaa eli polvet ovat huomenna varmasti myös mustelmilla, kun tänään jo näyttää aika lupaavalta. Tämän viikon teemana ovat siis mustelmat. Eivät ne minua silti haittaa, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu.

Auts, auts, auttaa

Tänään teki taas kipeää. Ei silleen kivasti, vaikka meinasi taas naurattaa. Se oli kuitenkin enemmän hermostunutta hihitystä, ähinää, yllättyneitä parahduksia ja tuskaisia puuskahduksia.

Kävin hierotuttamassa jalat ja selän. Jalat olen hierotuttanut noin kolmen viikon välein, mutta selkää ei ole alkukesän jälkeen hierottu. Se ei ole vaivannut, joten olen antanut sen olla. Uskoin, että salitreenit ja uinti pitävät konttorirotan hartiaseudun kunnossa. Viime aikoina kuitenkin selän lihakset ovat tuntuneet kireiltä venytellessä ja pientä juilintaa on tuntunut varsinkin epäkkäissä ja lapaluiden alueella. Otin siis jalkojen päälle puoli tuntia selkää varten, jotta hierojani saisi selvittää, mitä sinne kuuluu.

Ensin kuitenkin hierottiin jalat. Etureidet ovat yleensä aina tuskaisimmat hierottavat. Tällä kertaa kävi kyllä taas niin kipeää, että hieronta tuntui kidutukselta. Vasemmassa etureidessä oli oikein mehukkaita kohtia, mutta oikea oli keltapunaisen kipeä. En siis nähnyt tähtiä, mutta silmissä välkkyi helvetin diskovalot. Ei ole varmaan ensimmäisen kerran jälkeen tuntunut yhtä pahalta. Hikoilin taas sen paperilakanan ihan märäksi ja niinpä se vaihdettiin, kun käännyin selältä vatsalleni. Miten voikin pakoillaan makaaminen olla niin rankkaa? Kädet tosin heiluvat sinne tänne, kun välillä tuntuu, että raavin silmät päästäni ja välillä hapuilen hierontapöydän reunaa puristettavaksi tai haron ilmaa kuin houreinen malariapotilas. Tässä olisi mahdollisuus harjoittaa mielen hallintaa ja zeniläisyyttä, jos tietäisi miten.

Kun siirryttiin jalkojen takaosiin ja Isto availi pohkeita, niin olisi haluttanut sanoa ehkä ensimmäistä kertaa, että lopetetaan jo, koska se vain tuntui niin rankalta. En kuitenkaan sanonut, sillä käyn hieronnassa hakemassa apua, en hemmottelua. Kipuhan häviää saman tien kun hieronta kyseisellä alueella loppuu, mutta tänään pää tuntui saaneen tarpeeksi heti etureisien jälkeen (tai aikana). Selvisin kuitenkin pohkeiden ja takareisienkin hieronnasta ja hengähdin helpotuksesta. Liian aikaisin.

Selkä otettiin kevyemmin, mutta kunnolla. Löytyihän sitä jäykkyyttä sieltäkin. Alaselkäni on edelleen krampissa ja olen siis vyötäröltä vasemmalle kalleellaan. Kova salitreeni puolestaan omalta osaltaan kiristää varsinkin noita yläselän lihaksia. Pystypunnerrusten ja selkärääkin jälkeen varsinkin lavoissa tuntuu yleensä kunnolla. Sitähän sitä salitreeniltä toivookin. Selän hieronta säteili alusta lähtien oikein kunnolla takaraivolle. Yläselän hieronta säteili lisäksi sormiin. Lavan alueen hieronta oli kamalaa ja epäkkäiden hieronta suorastaan julmaa, vaikka Isto sanoi ottavansa suorastaan puolihuolimattoman kevyesti. "Au, au, au. Ei, ei, ei se siltä tunnu." Loppuisipa tämä jo. Ja lopulta se oli ohi: 90 minuuttia kehonhuoltoa.

En voi muuta todeta kuin, että oli taas todella hyvä ja tehokas hieronta. Päässä tuntui pitkään hieronnan jälkeen. Epäkkäät ja lavat aristavat kunnolla. Vasen etureisi meni jumiin niin kuin takana olisi "tolokun treeni".

Hierojani tarjoaa kyllä kevyempääkin otetta, mutta kuten sanottua, haluan kunnon avaavaa hierontaa, jotta siitä on aidosti apua. Se vain ei valitettavasti ole mukavaa. Ehkä joskus voisi ottaa sellaisen mukavan, kevyemmän hieronnan. Tehokkaan tavoittelijana en vain ole varma, että tuntisin silloin saavani tarvitsemaani.

I just felt like running

15K onnellisesti takana.

Pakko lainata Forrest Gumpia ja todeta, että "I just felt like running." Kympistä tulikin 15 km. Uusi matkaennätys. Tarkoitus oli juosta vain kymppi, mutta kasin kohdalla tuntui, että juoksu kulkee, joten katsotaan, miten pitempi matka menisi ja menihän se. Pari minuuttia ennen kuin 15 tuli täyteen mietin hetken, että juoksisinko samalla 20. Aikataulullisista syistä ja järjen äänen kuiskiessa korvaani, että pohkeet, pohkeet, lopetin kuitenkin viiteentoista.

Vauhtikin pysyi normitahdissa, vaikka lopussa olin varma, että se hidastuisi. SportsTrackerin mukaan niin ei kuitenkaan käynyt. Eilinen pohkeiden venyttely kannatti. Tein salilla niin hyvät venyttelyt, että oli taas ihanan kevyt tunne jaloissa, kun lähti kävelemään. Ei ole kyllä enää. Ehkä se sokeritankkaus eilen illalla antoi myös energiaa. Tiedä häntä, mutta nyt on kyllä hyvä mieli.

Viimeiset kilometrit tasamaalla lammen ympäri.

Tämän viikon juoksusaldo on siis 4 lenkkiä, yhteensä 41 km. Maanantain 11 km tuntui helpolta. Tiistain lenkki oli varsin raskas, kun maanantain lenkki pakotti alusta lähtien pohkeissa. Torstai oli vähän parempi, mutta otti sekin pohkeisiin ja muutenkin tuntui tahmaiselta.

Lähtiessä minua aina vähän jännittää, että jaksanko juosta. Juttelin työkaverin kanssa, joka on aloittanut juoksuharrastuksen samaan aikaan kuin minä, ja hänellä on sama tunne. Mietimme, että mitä sitten jos ei jaksa. Sen kun siirtyy kävelyyn. Jotenkin sitä ei vain haluaisi luovuttaa. Siksi myös minun lenkkini ovat koko ajan pidempiä. "Jos kerran viimeksikin juoksin 8 km, niin en minä kyllä nyt voi vain kuutta kilometriä juosta." Ensi viikolla tosin kevennän ja lyhennän lenkit. Ainakin se on suunnitelma.

Olen juossut minimalistisilla Vibram FiveFingers Bikila LS -kengilläni nyt noin 125 km. Kolmasosa yksin tällä viikolla, ihan hullua. Pohkeet ovat edelleen aina jumissa. Milloinkahan pääsen siihen tilanteeseen, että ne eivät enää jumita? No, onpahan hierojalla töitä. Venyttelen pohkeita päivittäin kyykkyistunnassa. Se kyllä auttaa, samoin kuin kolmen viikon välein tehtävä jalkojen hieronta.

Polvet eivät vaivaa ja muutenkin olen todennut, että minimalistisilla kengillä on paljon parempi juosta kuin tavallisilla lenkkareilla. Minulla on askevirhe, jonka takia käytin lenkkareissa erikoispohjallisia, mutta silti sääret ja oikean jalan jalkahovi ja isovarpaan tyvinivel ilmoittivat ikävästi olemassaolostaan. Niitä ongelmia ei ole ollut Bikiloilla lenkkeillessä. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että ohuemalla, tasaisella pohjalla, joka ei vaimenna iskua ja tue jalkaa voi välttää ongelmat, mutta uskottava se on, kun itse sen kokee. Suosittelen.

Little wings on my shoes

Viikko on alkanut hyvissä merkeissä. Eilinen Nickelbackin keikka oli mielettömän hieno! Ei mitään krumeluureja. Puhdasta rokkia ja Nickelbackin keikkojen perusmaneerit - ah niin oleellinen osa kokemusta - kuten yhden lempparibiisini Figured You Outin sanoituksen muunnos "I like the way Mike's not impressed, while you put Mike to the test". Ja lopuksi tuttu "And this is how Nickelback says good night! See ya!" Lähdin sieltä pää pilvissä, eikä unikaan meinannut tulla, kun mietin, kuinka mahtava keikka se oli.

Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä salille treenaamaan yläkroppaa ja vatsoja. Vatsat tein heti alkuun, jotta jaksaisin ne paremmin. Tein saman setin myös lauantaina, koska viime viikolla olisi muuten jäänyt kokonaan ylävartalo tekemättä. En käy yleensä salilla lauantaina ja siellä olikin varsin tosissaan treenaavan näköistä porukkaa.

Vilkuilin viereisessä penkissä nostavaa pariskuntaa tai itse asiassa rouvaa, joka työnsi samoilla painoilla kuin miehensäkin. Tangon päissä oli 20 kilon levypainot ja taisi sieltä pilkistää muutakin. Respect. Itse teen penkkipunnerruksen pelkällä tangolla eli 20 kilolla. Välillä lisään päihin 1.25 kilon levypainot kokeillakseni onko voimaa tullut lisää. On aika surkuhupaisa näky, kun lisää sellaiset reissumiehen kokoiset siivut tankoon. Pitäisikin joskus ottaa oikein kuva.

Tänään oli taas myös jalkojen hieronta. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmat kerrat, mutta ei se edelleenkään ollut mukavaa. Etureisissä ja pohkeissa tuntui vähän pöydältä noustessa, mutta pysäkille kävellessä jalat tuntuivat uskomattoman kevyiltä. Ihan kuin siivet kengissä. Tunne muistutti vähän sitä, kun aikoinaan kärsin akuutista lannerangan välilevyn pullistuman aiheuttamasta iskiaksesta, joka aiheutti debilitoivaa kipua ja joka helpotti fysioterapeutin hieroessa pakaralihaksen auki. Samantyyppinen pehmeyden tunne seurasi myös nyt. Se meni kyllä nopeasti ohi, sillä kotiin päästyäni pohkeet ja etureidet olivat jo kipeät. Niiden paranemista taas odotellessa.

Onnea on kivistämättömät pohkeet

Olipa ihana herätä tänä aamuna, kun ensimmäisenä sängystä noustessa ei tarvinut miettiä pohkeita. Ne tulivat kyllä heti mieleen, mutta juurikin tästä positiivisesta syystä. Pari lepopäivää tekivät siis tehtävänsä. Jalkani ovat olleet enemmän tai vähemmän, ylempää tai alempaa, jumissa viikon. Tai kuukauden. Tai kaksi. Näitä vähemmän tuntuvia päiviä on ollut harvassa, joten nautin täysillä. Onhan se kiva tietää tehneensä jotain, kun jalat ovat kuin kivimöykyt, mutta kyllä se vähän vaikuttaa siihen tekemiseen.

Vetreiden pohkeiden kunniaksi reggaetón-tunti EtnoFitnessillä. Se on sellaista lattarihiphopia. Aloitin vasta viime viikolla, mutta laji vaikuttaa todella hauskalta ja opettaja pätevältä ja mukavalta. Polvet olivat tosin viime tunnin jälkeen ihan mustelmilla, eikä tämä kerta varmaan parantanut tilannetta.

Jalat ovat nyt ruhjotun banaanin värisiä läiskiä täynnä. Mustelmia tuli hieronnasta, kun pyysin kunnon avaavaa hierontaa. Niitä tuli myös uima-altaasta itseäni kammetessa (ai mitkä portaat?) ja tosiaan tuolla viime viikon tanssitunnilla. Onneksi hamekelit alkavat olla ohitse.