Pystäri on päivän inhokki

Pystypunnerrus käsipainoilla on ehkä kaikkien aikojen inhokkiliikkeeni. Ainakin tänään. Pelkästään kässäreiden nosto alkuasentoon tuntui vaativan hirveän psyykkaamisen - siis sitä mentaalipuolen hommaa, jota en oikein tajua. Sarjat tuli lopulta kuitenkin tehtyä ihan kiltisti PT:n valvovan silmän alla. Nyt voi taas hetken olla onnellinen ja kuvitella, että sinne olkapäihin tuli hitunen lisää voimaa ja lihaa.

On tuo epämukavuusalueelle meno silti aina yhtä inhottavaa. Eilen uidessa meinasin jäädä 50 metrin mukavuusalueelleni räpiköimään, mutta jotenkin sain viime metreillä sen pidemmän vaparipätkän hoidettua alta pois. Eilinen uinti ei kyllä ollut mikään mukavuusuinti. Otti niin voimille, että oli pakko pitkästä aikaa nukkua kunnon päikkärit, että kroppa pääsi palautumaan.

 
Tänään oli kevään toiseksi viimeinen balettitunti. Mukava tunti kuten aina, mutta epämukavuusalueelle pääsin sielläkin. Koreografia nimittäin vaatii ympyrässä eri suuntiin liikkumista, jolloin joutuu miettimään omat askeleensa ja asentonsa ihan itse eikä voi katsoa peilistä tai kenestäkään muusta mallia. Suuntavaistokin menee ihan sekaisin. Olen tässä vuosien saatossa harrastanut tanssia muutamaan otteeseen, mutta aina alkeistasolla, enkä koskaan ole joutunut tekemään tuolla tavalla haastavaa koreografiaa. Askeleet ovat monestikin olleet hankalampia, mutta suuntien kanssa en ole muistini mukaan koskaan joutunut tekemään sen kummemin töitä. Onneksi keho ja aivot synkkasivat lopulta ainakin jollakin tasolla. 

Puhuvat, että kehittyy, kun rohkeasti astuu epämukavuusalueelleen. Minun on sitten parasta aamulla herätä Phoenix 2.0 -versiona tai en ala millekään. 

Alkuviikon kuulumiset

Viikko alkoi jalkatreenillä. Se sujui, vaikka heräsinkin hyvissä ajoin ennen kuin puhelimen herätys pärähti päälle. Jännitin nimittäin uutta kyykkypainoa: 4 (sarjaa) x 8 (toistoa) x 87,5 kg. Yllättävän vähän se 2,5 kilon lisäys tuntui tehdessä. Tein alle pari 90 kilon toistoa, että tuntuisi tuo uusi paino vähän kevyemmältä ja kyllähän se auttoi. Tänään muuten tuntuu treeni vähän varsinkin oikeassa pakarassa. Pakarani eivät juurikaan ota tuntumaa, joten on kiva huomata, että hiljalleen niissäkin alkaa olla jotain eloa.

Uinti tänä aamuna puolestaan ei oikein kulkenut. Tai ehkä se sujui, mutta yläselkä on niin jumissa, että oli aika raskasta menoa. Tuntuu kuin en hieronnassa olisi ikinä käynytkään, saati sitten alle viikko sitten. Luulen, että selkeästi lisääntynyt selkäuinti kurittaa lihaksia ihan uudella tavalla. Siis salijuttujen lisäksi tietysti.

Uin ennen noin 10-20 prosenttia matkasta selkää, sillä se on ollut vahvin lajini, enkä ole siksi viitsinyt siihen panostaa. Nyt olen vähentänyt heikointa tyyliäni eli rintauintia ajatuksella laatu korvaa määrän. Selkäuinnin osuus alkaa olla varmaankin 40 prosentin luokkaa eli samoissa vaparin kanssa. Toisaalta ihan hyvä huomata, että uintikin kehittää lihaksia - tai ainakin tuntuu niissä. Haluan nimittäin oikeasti lisää voimaa selkään.

Mitäs muuta tähän viikon alkuun... Baletissa tehdään koreografiaa, mikä on hauskaa vaihtelua tankoharjoittelulle, vaikka viekin aikaa lemppareiltani eli pirueteilta. Polvessa on taas mustelma lattiakoreografian takia. Tarvitsisin jotkut polvisuojat niitä estämään, mutta polvieni onneksi hamekelien lähestyessä tanssitunnit jäävät kesätauolle.

Tykkään edelleen väristä ihan älyttömästi.
Tosin taaskaan sävy ei ole kuvassa ihan oikein.

Koska tyypilliseen tapaani kuvia treeneistä ei ole, niin kuvituksena on aamupalani eli rahkaa, pinaattia ja banaania. Ai niin ja kynsistä piti sanomani, että shellacit ovat kestäneet kolme viikkoa todella hyvin. En olisi uskonut, että  ne kestävät uintia näin hyvin, sillä kosmetologikaan ei luvannut näin pitkää kestoa liuskoittuville kynsilleni. Tänään tosin iskin käteni niin vauhdilla altaan päätyyn, että kynsi on vieläkin kipeä. Lakalle ei silti käynyt mitenkään.

Kehonhuoltoa venyttelyllä, baletilla ja rullailulla

Ostin tänään Prismasta foam rollerin vai mikä putkirulla tai pilatesrulla se nyt onkaan. Pistin sen tietysti heti testiin, sillä jalat ovat aika tukossa. Toimi älyttömän hyvin leveän peitinkalvon jännittäjälihakseen ja IT-jänteeseen eli reiden sivulle. Etureisiin samoin. Pohkeet ovat kuin kiveä, joten niissä nyt tuntuisi mikä tahansa. Yläselkään en oikein saanut tuntumaa, mutta alaselkään senkin edestä.

Pakaroihin minusta toimii paremmin sellainen muutaman kilon painoinen kova jumppapallo, jota olen käyttänyt myös reiden sivujen muhentamiseen. Saa nähdä muuttuuko mieli, kunhan pääsen kunnolla rullailun makuun.

Ostin ison rullan eli 90 cm pitkän. Pienempikin olisi varmasti riittänyt, mutta on tuo sillä tavalla mukava, että ei tarvi niin tarkasti asemoida itseään sen päälle. Mukana tuli myös muutamat ohjeet, mutta kyllähän tuon käyttö varsin yksinkertaista on. 

Tänään olen huoltanut kehoa myös venytyksillä. Treenasin aamulla salilla yläkroppaa ja venyttelin päälle alavartalon. Illalla oli balettitunti. Relevét puolivarpailla ja pliét olivat yhtä tuskaa, koska pohkeet eivät ole vieläkään palautuneet lauantain juoksulenkistä. Aloimme harjoitella koreografiaa. Kädet tekivät suurimman osan liikkeistä. Seisominen asennossa oli tukijalalle varsin rankkaa, koska asento kiristi nilkkaa ja pohjetta. Koreografian vaativuus on ehkä samaa tasoa kuin satubaletissa. Tai ehkä meistä ei voi edes puhua samassa lauseessa. Sitä paitsi pikkuballerinat ovat varmasti notkeampia kuin me 20+ "tanssijat". Tänään oli ensimmäinen tunti, jossa oli yhdistetty 30+ ja 15+ samaan ryhmään, koska Vantaan Step Upilla ei riitä tanssijoita kahteen ryhmään. Ihan hyvin mahduimme silti kaikki tangolle ja nyt ei tarvitse pelätä, että tunti perutaan, jos tarpeeksi moni ei ilmesty paikalle.

Sitä sun tätä

Minulle aika sunnuntaista tiistaihin on tällä hetkellä urheilujen kannalta viikon raskain osa. Monella tavalla kuitenkin mielekkäin. Siihen kun mahtuu vähän kaikkea. Uintia varsinkin. Se sujuu edelleen, joten on hyvä mieli.

Sunnuntaiaamuisin on uinti kaverin kanssa, jonka viime sunnuntailta tosin tietoisesti siirsin lauantaille, sillä rintauintikurssilla oli edessä käsivetoja ja ne ovat raskaita. Sunnuntai-iltaisin käyn siis uintikurssilla. Meillä on kyllä ihan paras ohjaaja sillä kurssilla. Viestii selkeästi ja pilkkoo jutut sopivasti osiin. On se ilo silmällekin.

Vedoissa ei ollut kuulemma mitään sen suurempaa virhettä kuin että oli vähän leveä. Potkut tällä kertaa puolestaan menivät kapean puolelle. Luulisi, että tasapainottavat toisiaan, mutta ei se niin mene. Jalat olivat kyllä väsyneet perjantain punttitreenistä ja lauantain uinnista ja jouduin oikeasti panostamaan, että jaksoin yrittää teknisesti hyviä potkuja. Tämä kurssi on kyllä vahvistanut tunnetta, että rintauinti ei ole minun lajini. Toki minä sitä uin, koska haluan kehittää tekniikkaani. Tyylin vaihtaminen sitä paitsi keventää harjoitusta aina hetkeksi. Krooli on kuitenkin niin paljon helpompaa ja nopeampaa, että matkaa on kivempi uida sillä.

Sunnuntai-iltaisin olen kotona kymmenen maissa. Maanantaina herään taas kuudelta ja lähden salille. Eilen vuorossa oli jalkatreeni. Kyykkäsin 4 x 8 x 85 kg ja arvatkaapa mitä? Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmin. Sain jopa toisessa sarjassa tuntumaa takareisiin ja ehkä pakaroihin. Säikähdin vähän. Nyt mietin tapahtuiko niin oikeasti. Etureisidominanssini on niin vahva, että yleensä kyykyt tuntuvat vain etureisissä. Olen vähän yllättynyt, että jaksoin niin hyvin noilla painoilla, kun vielä viikko sitten se tuntui todella pahalta.

Eilen illalla sitten kaksi tuntia balettia. Lisää treeniä reisille ja pohkeille ja kaupan päälle vielä kädet ja yläselkä. Baletti on minulle siltikin ennen kaikkea kehonhuoltoa, jolla haen parempaa liikkuvuutta. Otin kaksi tuntia peräkkäin, koska tammikuussa jäi sen verran tunteja välistä, että kymppikortti vanhenee pian ja pitää saada tunnit käytettyä. Kotona yhdeksän jälkeen.

Herätys tänään 5.45 ja kohti uimahallia. Se olisi ihan hyvin riittänyt alkuviikon liikunnaksi, mutta käväisin vielä illalla kiduttamassa pohkeita lyhyellä juoksulenkillä. Pitää tosiaan totutella taas juoksuun ja minimalistisiin kenkiin, joten yritän pari lenkkiä saada mahdutettua viikkoon. Kello on taas yli kymmenestä ja aamulla treenaan yläkropan salilla. Mukavaa. Odotan silti torstain hierontaa. Liian pitkä tauko ja raskaat treenit tuntuvat selässä - ja jaloissa, mutta ne joutuvat odottamaan vielä pari viikkoa.

Kroppa kovilla

Liikunnat sujuvat suhteellisen mukavasti, mutta jumeja ja juileja alkaa tulla ahkerasta venyttelystä huolimatta, sillä hierontojen välillä on aivan liian pitkä tauko. Kipukoukkukin piti kaivaa taas esille.

Olen kyykännyt sillä kammoamallani 85 kilolla, vaikka pahalta se tuntuu. Varsinkin päässä. Maanantaina tosin tein 4 x 12 x 75 kiloa ja sepä tuntui niin - kevyeltä. Tai ei kevyeltä, mutta en rusentunut sen tangon alle, eikä pään kanssa joutunut tekemään töitä, vaan saatoin keskittyä vain liikkeeseen.

Raskas jalkatreeni tosiaan tekee sen, että jalkapäivät ottavat myös yläkroppaan. Yläselkä on tällä hetkellä kovemmalla kuin jalat. Minulla on suhteessa niin paljon enemmän voimaa keski- ja alavartalossa, että tanko, johon on ladattu 85 kilon verran rautaa, tuntuu painavan koko naisen ihan kasaan (terve vaan välilevyn pullistuma). Siihen päälle suorin jaloin maastavedot ja muut liikkeet, joissa tarvitaan myös ylävartalolta vähintään pitoa. 

Viime perjantaina aamusta haukottelin ja vähän kohautin hartioita samalla ja kuuluipa mukava rrrrriiiiiks ja reväytin kai epäkkään. Teki tiukkaa saada pää kääntymään sen jälkeen. Edelleen se tuntuu välillä, mutta pää sentään liikkuu. Onneksi hieroja on ensi viikolla. Piti hierotuttaa jalat, mutta taitaa olla pakko antaa hartiat ja selkä työstettäväksi.

Uintikin vaikuttanee selkään ja hartoihin, vaikka pidän sitä enemmän aerobisena kuin lihaskuntotreeninä. Mutta kroolissa jopa yli 90 prosenttia koko työntövoimasta voi tulla käsistä, joten saattaa sekin oman osansa tehdä, kun tätä ruhoa pitää raahata veden läpi. Ja entäs sitten baletti. Se on minulle puhdas kehonhuoltotunti, mutta kun tunnin pitää käsiä ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa asennossa, niin kyllä se selässä tuntuu, varsinkin kun on aamulla ensin käynyt salilla treenaamassa.

Tähän soppaan pitäisi vielä alkaa juoksua lisäämään. Lenkit nyt onneksi kurittavat vain jalkoja. Perjantaina tulee tasan 3 kuukautta edellisestä lenkistä (juoksumattoa ei lasketa), joten silloin viimeistään pitäisi vetää Bikilat jalkaan ja testata kuinka alas juoksukunto on luisunut. Mutta ihan kevyesti näin alkuun, joohan.

Baletista apua uintiin

Olipa mukava balettitunti. Aamun yläkroppatreenin päälle pidot alkoivat tuntua selässä ja käsivarsissa melko nopeasti tankoharjoituksia tehdessä, joten tunti tuntui välillä jopa rankalta. Tunneilla, joilla minua ei muuten ole pitkään aikaan näkynyt, ollaan edetty jo piruetteihin, joita silloin alussa kovasti kaipasin. Hauskaa, mutta pyörryttävää. Sellainen hetkellinen halpa humala. On jännä huomata, miten yksinkertaisin keinoin monia asioita harjoitellaan. Pään kääntöjä harjoittelimme ihan töpöttämällä pikkuaskelin ympäri katseen pysyessä kiintopisteessä mahdollisimman pitkään ja sitten se nopea kierto.

Samalla tavalla eilen rintauintikurssilla mietin, miten pienestä liikkeestä esimerkiksi potkua lähdetään harjoittelemaan. Rintauinnin potku on niin luonnoton liike, että sitä kyllä saakin harjoitella. Onneksi itsellä alkaa nilkkojen asento jo olla kunnossa. Tiedän siis, missä asennossa nilkkojen pitää olla. Se, saanko tarpeeksi aukikiertoa tai pysyvätkö jalat oikeassa asennossa varsinkaan väsyneenä, onkin toinen asia kokonaan.

Yksi syy baletin aloittamiseen oli juuri aukikierron parantaminen. En tiedä onnistuuko se enää tässä iässä. Haluan uskoa, että onnistuu, mutta en ole saanut esimerkiksi akillesjänteitäni venyttelyistä huolimatta parempaan kuntoon. Aukikierto on varmasti osaksi myös ihan rakenteellinen juttu ja näin vanhemmiten lonkat ja sitä myöten polvet ja nilkat ovat todennäköisesti löytäneet oman paikkansa, josta ne eivät ihan helpolla luovu.

Akillesjänteistä tulikin mieleen kyykky. Kyykkäsin perjantaina 3 x 8 x 85. Oli se oikeasti raskas. Tuntuu kuin yläselkäkin saisi samalla treeniä, koska se tanko painaa niin paljon. Ei se kyllä mikään puhdas suoritus ollut. Ensimmäistä kertaa ikinä keskittyminen herpaantui. Toisen sarjan viimeisellä toistolla mieli lähti ehkä sekunniksi vaeltamaan ja hävitin pidon keskivartalosta ja siinä sitä oltiin aivan liian syvällä kyykyssä keuhkot tyhjänä ilman voimia päästä ylös. Onneksi sain laskettua tangon hallitusti niille sivuraudoille (miksi niitä sanotaan?) ja pääsin alta pois ilman vahinkoa. Arvaatteko, että en ihan odota keskiviikon jalkatreeniä.

Hämärää pulikointia

Piti mennä aamusta uimaan, mutta uni vei voiton. Itsekuri ihan kateissa. Näette sen sitten huomisen painossa... Töiden jälkeen kuitenkin tuli älytön hinku altaaseen. Tiesin, että siellä olisi ihan täyttä, mutta en tajunnut, että kolme viidestä radasta oli varattu kilpauimareille. Nopeille kuntouimareille varattu rata oli ihan täynnä, joten ahtauduin suosiolla ainoalle "vapaalle" radalle kuuden muun uimarin kanssa.

Tavallisesti se tarkoittaisi, että hermo menisi vartissa ja lähtisin pois, mutta nyt oli vissiin niin kovasti uinti-intoa, että otin rennosti ja pulikoin tunnin. Uin 100 metrin pätkissä vaparia ja rintaa vuorotellen. Oli muuten jännä, että uimassa oli pääasiassa miehiä. Positiivista tässä on se, että sillä porukalla ja sillä radalla en ollut vaparia uidessa hitaimmasta päästä. Miehillä kun yleensä on voimaa sen verran ennemmän, että vauhti on nopeampi, vaikka tekniikka ei ihan kunnossa olisikaan. No joo, hidas olen silti, sattui vain vielä hitaampia uintikavereita.

Välillä tuo uinti on melkoisen hämärää hommaa. Uimalasini nimittäin huurtuvat. Nopeasti, kokonaan. Joka ikinen kerta sama ongelma. Hyvä, että 50 metriä selviää ilman, että pitää olla hinkkaamassa laseja. Olen harkinnut ostavani uudet lasit. Pieni panostus, jos sillä uintimukavuus lisääntyy. On sitten taas yksi syy vähemmän pitää taukoja.

Ajattelin vielä kerran käydä uimassa ennen sunnuntain vaparikurssia, että on sitten paremmat valmiudet saada siitä kurssista kaikki irti. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä kurssin kannalta, mutta yritän taas saada kaksi tai kolme uintikertaa viikkoon, että sitä kehitystäkin pääsisi tapahtumaan.

Loppuun maininta eilisestä balettitunnista. Se oli kehonhuoltoa, ei tanssia. Ihan jees, mutta ei sitä hyvällä tahdollakaan voi liikunnaksi sanoa. Venyttelytkin teen omalla ajalla paremmin. Eihän se ensimmäinen alkeistunti voi kovin haastava ollakaan. Mutta jos siellä ei jossain vaiheessa ala tulla vähän piruetteja ja hyppyjä, niin en minä sitä kovin kauaa jaksa. Tehokasta sen olla pitää.

Merenneidosta prima ballerinaksi

Olipa kerran. Sen pituinen se. Sitten vähän todellisuutta. Aamu lähti käyntiin uinnilla. Noin kuukauden tauko takana. Siltä se kyllä tuntuikin. Uinnissa muutokset painossa ja harjoituksen puutteen huomaa todella nopeasti. Sama pätee juoksuun. Noh, kaikkiin lajeihin. Mutta uinnissa se tuntuu silti eniten.

Aamulla olisi haluttanut vain kääntää kylkeä, mutta onneksi uintikaveri palasi myös tänään altaaseen, joten tapaamisesta oli pidettävä kiinni. Uin kolme varttia, ensimmäisen vaparia, toisen rintaa ja kolmannen selkää. Kaikki menivät ok.

Vaparin käsivedoissa ei ollut yhtään voimaa, mutta hengitys joka kolmannella vedolla sujui yllättävän helposti. Puolierot ovat selvät, mutta silti se tuntui varsin sujuvalta. Hengästytti tosin, mutta siitä voin syyttää vain läskejäni ja harjoituksen puutetta. Rintauinnissa on varmasti tekniikassa ihan älyttömästi parannettavaa, mutta sitä ainakin jaksan uida helposti, kun hengitys on niin pajon helpompaa.

Selkäuinti on ehkä vähiten kivointa, luultavasti koska se tuntuu hitaalta, kun pitää tuijottaa kattoa koko ajan. Tykkään tuijottaa enemmän pohjaa. Mitähän se kertoo luonteestani... Vauhtini on tosiasiassa varmaan jotain rintauinnin ja vaparin välimaastosta ellei jopa vaparin luokkaa. Mutta nämä siis vain mutu-tuntumalla ja vähän kelloa vilkuillen.

Matkoissa menin ensimmäisen 300 metrin jälkeen sekaisin, koska rata oli täynnä ja taukoja tuli pidettyä. Myönnettäköön että myös kaverin kanssa tuntemusten vaihtamiseen. Loppuun tein parit volttikäännösharjoitukset. Ensin selkäliukuun ja sitten kierrolla ja sain senkin melkein sujumaan. Ensi sunnuntaina alkaa sitten se vaparikurssi, jonka jälkeen olen tietysti Hanna-Maria Seppälän tasoa. Vähintään.

On muuten jännä, miten uinnin jälkeen kroppani on voimattomampi kuin salitreenin tai juoksun jälkeen. Tanssista nyt puhumattakaan. Siitä muuten todisteena tämänpäiväinen tutustuminen aikuisbalettiin.

StepUpilla oli tänään ilmaisia näytetunteja (puolikkaita) ja kävin testaamassa aikuisbaletin ja Happy Hourin. Balettitunnilla ei tullut edes lämmin, mutta luulen, että ilmoittaudun tunnille, sillä haluan parantaa jalkojeni ja lonkkieni aukikiertoa. Jos se nyt tässä iässä ylipäätään on mahdollista. Se muuten voisi auttaa myös rintauinnin potkuun. Ja jospa siellä harjoiteltaisiin myös piruetteja ja hyppyjä. Niistähän on hyötyä myös muissa tanssilajeissa. Otan kymppikortin ja ilmoittaudun myös show-tunnille, joten jos baletti ei nappaa, niin käytän tunnit showhun.

Happy Hour oli ihan jees, varsinkin kun tanssittiin Staying Aliven tahtiin Travoltan askelia (tulipa nuoruus ja PilviStepsin tanssitunnit mieleen) ja sarjaa tehtiin Beyoncén One Night Onlyn tahtiin. Tunti ei ole kuitenkaan minua varten. Ohjaaja oli todella pirtsakka, hyvin jumppaohjaajamainen. Liian jumppaohjaajamainen. Zumba, anybody? Mutta porukka tuntui tykkäävän ja voin kyllä suositella kaikille, jotka tykkäävät hauskoista, helpohkoista tanssitunneista. Tosin oikealla koreografialla höystettynä.

Ensimmäinen balettitunti onkin huomenna, kerron sitten miltä se tuntui. 

Tuplatanssit

Vuoden toiseksi viimeinen reggaeton-tunti oli taattua hauskaa. Aloitettiin uusi sarja, koska joukossa oli paljon korvaajia. Sopi minulle hyvin, koska olin poissa viime viikolla. Kiva sarja jälleen. Mietin tunnin jälkeen, että on sitä varmaan syksyn mittaan jotain tarttunut, vaikka käynkin tanssimassa vain "pään" takia eli pitämässä hauskaa. Välillä sitä oikeasti jo rentoutuu, eikä keskity vain askeleisiin. Vaikka kyllähän niihin käyttää vieläkin suurimman osan energiasta. Näistä reggaeton-tunneista on sanottava, että lähden niiltä aina onnellisena. Pätee kyllä kaikkeen liikuntaan, mutta tanssissa on jotain erityistä ja minulle se on vähemmän liikuntaa kuin muut harrastamani lajit: sali, uinti tai juoksu.

Otin päälle vielä Tropical Party -tunnin, joka on "tanssillinen kuntotunti", jotta sain korvattua viime viikolla työmatkan takia väliin jääneen reggaeton-tunnin. Ihan jees, mutta kyllä nuo oikeat tanssitunnit ovat enemmän makuuni. Tämä tunti alkoi reggaetonilla, tosin hyvin erilaisella kuin tuo varsinainen reggaeton-tunti ja sitten päälle salsaa. Vähän fiilikset laskivat tällä tunnilla, mutta toisaalta salsa saa minut aina haluamaan parisalsakurssille. Vielä kun löytäisi partnerin...

EtnoFitnessin kevään tunneissa ei ole Johannan reggaetonia. Reggaeton con salsa löytyisi, mutta se on aivan liian aikaisin. Mietin toisen opettajan reggaetonia, koska tykkään tyylistä ja musiikista. Dancehall reggae on myös yksi vaihtoehto, mutta dancehall ei ole mielestäni yhtä kivaa. Se on vähän "yhden liikkeen laji". Tosin tykästyin aikoinaan Mr Vegasin Sassa Stepiin ja tykkään vieläkin kyseisestä askeleesta. Se tosin on niin "vanha" liike, ettei sitä varmaan nykyään käytetä tunneilla. Dancehallissa yritetään aina keksiä uusi killer-liike.  

Tässä teille vähän sassaa malliksi.

Step Upin kevään aikataulu ei ole vielä saatavilla, joten pitää sieltäkin katsoa sen yhden kundin show-tuntia.

Hyvää mieltä liikunnasta

Liikuntatuokio saa aina paremmalle tuulelle. Tällä kertaa tanssi. Kävin kuluttamassa Step Upin kymppikortin loppuun show-tunnilla. Lähdin sinne kesken kiireisen työpäivän ja ärsyyntyneenä tiedosta, että joudun koko ensi viikoksi työmatkalle. Harkitsin jättäväni koko tunnin välistä ja näin ollen viimeisen kerran käyttämättä kortista, sillä ensi viikolla en siis tunneille ehdi. Jälleen voin vain todeta, että onneksi menin.

Tunti hurahti siivillä. Jatkoimme The Loco-Motion -sarjaa, nyt siihen tuli lisäksi lattiasarjaa. Sehän tarkoittaa, että reggaetonissa mustelmille menneen vasemman polven seurana minulla on nyt mustelmilla myös oikea polvi. Balanssissa siis. Täytynee tosin hankkia peitevoide, että saa pahimmat piiloon ensi viikon vaatimia mekkoja ja hameita varten. Askeleet sujuivat. Vanha sarja palautui nopeasti mieleen ja uusikin tarttui hyvin.

Olisipa kiva, jos Step Up saisi tämän saman opettajan show-tunnin keväälle vähän myöhempään ajankohtaan arki-iltaan. Jatkaisin mielelläni.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä kokenut olevani väsynyt ja liikkumaan lähteminenkin on vähän tökkinyt. Ei sitten enää kun olen päässyt salille tai tanssitunnille. Itse asiassa keskiviikon jalka- ja selkätreeni meni todella hyvin. Raskashan se oli, mutta kulki. Liekö tämän viikon runsaammin hiilareita sisältäneillä eväillä vaikutusta asiaan - myös siihen väsymykseen.

Tässä kuvina työpaikkalounaat tältä viikolta.

Keskiviikkona söin possua ja perunaakin otin. Oli hyvää.

Tänään perinteinen hernekeittolounas ja söin jopa pannaria jälkkäriksi. Yleensä töissä otan hedelmän, mutta tänään halutti pannaria. En muista milloin olisin ollut yhtä täynnä lounaan jälkeen. Arvasitteko muuten, että tykkään porkkanasta ja punajuuresta? Selitin brittikollegoille hernekeiton, pannarin ja torstain yhteyttä, mutta sain vain epäileviä katseita ja ihmettelyä suomalaisten lounastottumuksista. Jälleen kerran.

Hyvää mieltä

Töissä on kiirettä ja päivä oli pitkä. Varastin kuitenkin iltapäivästä hetken tanssille. Kävin Step Upilla show-tunnilla. Jälleen uusi opettaja, mutta nyt se kenen pitikin olla. Minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sarja vaihtui tänään ja pääsin siis aloittamaan uutta sarjaa The Loco-Motionin tahtiin. A little bit of rythym and a lot of soul, so come on, come on and do the loco-motion with me...

Tunnilla oli vain kolme osallistujaa, mikä on muuten minimimäärä, että tunti ylipäätään pidetään. Opettaja seurasi siis silmä tarkkana, miten omaksuimme sarjan. Minusta se meni ihan hyvin ja kuittasin naurulla ne muutamat kerrat, kun sekosin askeleissa. Toki virheet vähän hävettävät - varsinkin näin pienellä porukalla, kun ei häviä sinne joukkoon - mutta ehkä se on näitä aikuisuuden hyviä puolia, että ei ota itseään niin vakavasti. Oli hauska tunti ja lähdin hymyssä suin.

Bussipysäkillä hyvä mieli jatkui. Pysäkille tuli alakouluikäinen poika, joka kysyi, onko bussi jo mennyt. Eihän se ollut, itse odotin samaa kyytiä. Poika alkoi sitten juttelemaan ja kertoi, kuinka hänen pitää ehtiä kuudeksi kotiin, kun näin pimeällä ei saa olla myöhempään. Minun piti ehtiä myös kuudeksi kotiin puhelinpalaveriin. Oli jotenkin niin herttainen pikkupoika ja on niin harvinaista, että bussipysäkillä tulee juteltua kenenkään kanssa. Hymyilytti pitkään. Ja ehdin nipin napin kuudeksi kotiin.

Nälkäkin oli, mutta illallinen sai odottaa, kunnes sain työt hoidettua alta pois. Tänään se oli nopeuden ja helppouden takia tonnikalasalaatti. Sillä lähtee aina nälkä ja jotenkin sen maut sopivat minulle. Eräänlainen yksinkertaisettu versio Nizzan salaatista.

Mustelmilla

Selkä on eilisestä hieronnasta jumissa ja vähän tuo oikea reisi myös. Siihen tuli oikein kunnon mustelma, joten ei ole kummakaan, että se on myös todella kosketusarka tuosta sivulta. Siinä on sellainen kunnon verenpurkauma, joka on aiheuttanut myös turvotusta.

Kuva on taas vanhalla kännykkäkameralla otettu, joten laatu on mitä on, mutta asia käynee selväksi.

Molemmissa säärissä on hauskat mustelmarivistöt, mutta ne ovat sen verran haaleita, että en saanut kunnon kuvaa. Ne ovat sellaiset peukalonpään kokoiset pallurarivistöt, seitsemän vasemmassa sääressä ja kolme oikeassa.

Reggaetonissa aloitettiin tänään uusi sarja. Se on jälleen kerran tosi kiva. Ja jälleen kerran siinä on lattiasarjaa eli polvet ovat huomenna varmasti myös mustelmilla, kun tänään jo näyttää aika lupaavalta. Tämän viikon teemana ovat siis mustelmat. Eivät ne minua silti haittaa, tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu.

Tanssijalka vipattaa

Minulla on ne muutamat kerrat jäljellä Step Upin kymppikortista ja olen tällä viikolla kaksi kertaa yrittänyt saada niitä käytettyä vähemmäksi. Aikuisten alkeiskurssit ovat harmillisen aikaisin, mutta eilen ja tänään työt olisivat sallineet tunnit. Eilen jäi show-tunti kuitenkin väliin, koska bussi oli älyttömän myöhässä. Ärsyttävää. Päädyin siis Myyrmanniin juoksuvaatteita talven varalle katselemaan. En kuitenkaan jaksanut kokeilla mitään, joten kauppaan jäivät ainakin toistaiseksi.

Tänään lähdin ihan Helsinkiin asti, vaikka vettä satoi ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin. Olin paikalla hyvissä ajoin, mutta opettaja oli sairastunut, joten tunti oli peruttu. Step Up ei valitettavasti verkkosivuillaan ilmoittele viime hetken muutoksista, joten tein siis parin tunnin reissun ihan turhaan. No, olen asunut vuosia tanssikoulun kulmilla, joten oli pitkästä aikaa ihan hauska nähdä niitä maisemia, vähän haikeaakin ehkä. Jännä, miten sitä urautuu kulkemaan tiettyjä reittejä ja niinkin keskustan tuntumassa olevat kaupunginosat kuten Hakaniemi, Kallio ja Sörnäinen jäävät unholaan. Pitäisi joskus viettää kunnon turistiviikonloppu Helsingissä.

Tällä viikolla tanssisaldoksi jää siis tiistain reggaeton EtnoFitnessillä. Ollaan tehty siellä nyt muutama viikko kivaa, mutta aika pitkää sarjaa. Haasteena on siis muistaa askeleet. Ensi viikolla aloitetaan kuulemma uusi sarja. Hauskaa. Keväällä haluan ehdottomasti jatkaa reggaetonia ja mikäli aikataulut sallivat, otan lisäksi tanssitekniikkatunnit. Nekin EtnoFitnessillä.

Nyt kuuntelen Spotifystä slovareita, vähän vaihtelua raskaammalle rokille. Mietin, että siitä on aikaa, kun olen tanssinut hitaita. Olisipa se mukavaa. Nyt kaikki, joilla on kotona kaksilahkeinen, pistäkää joku hempeä biisi soimaan ja hakekaa se tanssimaan. Mike Renon ja Ann Wilsonin Almost Paradise Footloosesta on ihana, jos ehdotuksia kaipaatte.

Viikonlopun kuulumiset

Kympin jälkeen hymyilyttää.

Kävin eilen aamutuimaan juoksemassa lauantailenkin eli perinteisesti kympin. Pienen tauon jälkeen halutti jo kovasti lenkille, mutta mietitytti, miten selkä kestää. Iskias tuntui inhottavan kipeältä heti sängystä noustessa, mutta kokeilemaan oli päästävä. Hyvinhän se sitten meni. Vauhti oli hyvää normitahtia eli noin 8.6 km/h ja tuntui ihan sujuvalta, vaikka pakarassa ja nilkassa vähän iskias pistelikin. Vähemmän kuitenkin kuin kävellessä.

Vibram FiveFingers Bikila LS:ssä alkaa hiljalleen käyttö näkyä. Pohjissa alkaa olla pientä kulumaa iso- ja pikkuvarpaiden kohdalla ja kankaassa näkyy hikoilun, veden ja ravan yhteisvaikutus. Kengät ovat konepestävät, joten pitänee jossain vaiheessa rohkaistua heittämään ne pyykkiin. Minimalistiset kengät pistävät pohkeet edelleen koville ja ne alkoivatkin jumittaa aika pian lenkin jälkeen. Tänään huomasin, että etureisissä tuntuu myös. Ne eivät yleensä reagoi juoksuun, mutta syynä oli joko tauko tai sitten disco-tunti, jolla kävin lenkin jälkeen.

Olen käynyt nyt syksyllä EtnoFitnessin reggaetonin lisäksi harvakseltaan discossa Step Upilla. Harvakseltaan, koska lauantaisin on monesti muutakin puuhaa ja koska ohjaaja on usein poissa. Sijaisten vaihtuva kavalkadi on tuottanut pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Pitää kuitenkin saada kymppikortti kulutettua ennen joulukuun alkua, joten välillä löydän edelleen itseni noilta tunneilta.

Eilinen olikin iloinen yllätys. Sijainen jälleen, koska ohjaaja kilpailee Dancessa, mutta hyvä sijainen, joka oli valmistautunut ja osasi vetää tunnin. Normit lämpät, venyttelyt ja lihaskunnot alkuun. Sitten harjoituksia lattian poikki eli erilaisia hyppyjä kuten chassé. Se ei ole vaikea, mutta silti minun pitäisi harjoitella sitä, sillä se ei tule itsestään. Kai se on hyväksyttävä, että näin vanhemmiten koordinaatio alkaa heikkenemään.

Sarja oli poikkeuksellisen kiva sekin. Sopivasti haastetta hyppyjen ja pyörähdysten muodossa, mutta silti sopiva alkeistunnille. Jos sama sijainen olisi koko loppusyksyn, kävisin tunneilla mielelläni. Oli niin tehokasta ja mukavaa, että mielellään olisin taas jatkanut toisen tunnin perään.

Tämä aamu lähti myös tavalliseen tapaan käyntiin eli uimalla. Siitä ei ole muuta raportoitavaa kuin volttiharjoitukset, jotka alkavat hiljalleen sujua. Ei siis edelleenkään kaunista tai täydellistä, mutta alan oppia. Tällä hetkellä juuri käännösharjoitukset ovat uintitreenien suosikkeja, sillä kun on vasta oppimassa jotain uutta, niin siitä saa mielettömät kicksit, lapsenomaista iloa. Ei ole ihan nollatasolla enää, mutta matka on vasta alussa ja kehittymisen varaa on vielä runsaasti. Ihana oppia uusia taitoja!

Uinnin päälle olikin karjuva nälkä, jota lähdin ystävän seurassa taltuttamaan vasta avattuun Hard Rock Cafeen Helsingin ytimeen. Lista taitaa olla kaikissa HRC:ssa sama maasta riippumatta, joten tiesinkin melkein, mitä haluaisin ensimmäisenä testata. California Club lunasti odotukset. Suomessa ei saa clubeja juuri mistään ja jos saa, niin niitä ei clubiksi tunne. Aito asia on aito asia, eikä sitä kannata lähteä sotkemaan. Pisteet myös siitä, että ravintola ei ota varauksia vastaan. Monessa paikassa kun on paha tapa pitää pöydät tuntikausia tyhjinä varauksia odottamassa.

Vatsa tuli täyteen samalla kun taustalla soi Bon Jovin I'll Be There For You ja kerroin ystävälleni eilisistä treffeistä, joista saimme makeat naurut (nauroimme siis minulle, emme pojalle). All in all, excellent weekend!

Hetken helpotus

Selkä on vaivannut muutaman viikon ja vaikuttanut treenaamiseen ja mielialaan. Treenaamista siis vähän ja mieliala harmaan utuinen. Tänään kävin kuitenkin reggaeton-tunnilla. Olin ihan poikki töistä lähtiessä. Takana on rankka viikonloppu ja uuden viikon alku. On ollut todella mukavaa, mutta yöunet ovat jääneet vähälle. Treenaamisen vähyys tuntuu myös vaikuttavan vireystasoon. Arvelin kuitenkin, että lähtisin tunnilta pirteämpänä.

Osuin nappiin. Olin pari minuuttia myöhässä, mutta ehdin lämmittelyn loppuun ja sitten aloimmekin harjoitella jatkoa viime kerralla aloitetulle uudelle sarjalle. Se on haastava, mutta hauska. Vauhtia riittää ja koordinaatiota testataan, kun kädet ja jalat tekevät omia kuvioitaan. Olin unohtanut viime kerran pätkän aika hyvin, mutta palautui sekin mieleen kertauksen myötä. Tunti meni liian nopeasti. Olisin voinut helposti jatkaa toiset 55 minuuttia. Lähdin salista hymy huulillani. Osaksi omien mokieni takia ja osaksi siksi, että oli vain niin mukavaa tanssia.

Metrolle kävellessä huomasin jotain ihanaa. Kävely oli kivutonta. Pakarassa, reidessä ja sääressä tuntui keveä, pehmeä ei mikään. Kivuton tila on sen verran harvinaista, että kiinnitän siihen aina huomiota ja nautin siitä tunteesta. Herkuttelen sillä niin kauan kuin se kestää. Oli ihana istua bussissakin, kun ei sattunut. Kaikki tämä vielä kunnon lattarihiphopvetkuttelun jälkeen, jossa lantiota vatkataan sinne tänne. Jos ortopedi ei tanssia suoranaisesti kieltänyt, niin suositteli kuitenkin välttämään. Tässä asiassa olen kyllä pitänyt oman pääni. Saavatpahan välilevyt sitä suositeltua liikettä, eikö vain?

Selkä ei valitettavasti oiennut, vaan kipuskolioosi näyttää aika pahalta. Iskiaskin tuntuu tekevän paluutaan. Mutta pari tuntia ilman särkyjä ja vaivoja tuntui ihanalta! Eiköhän se jonakin päivänä taas helpota pidemmäksikin aikaa.

Onnea on kivistämättömät pohkeet

Olipa ihana herätä tänä aamuna, kun ensimmäisenä sängystä noustessa ei tarvinut miettiä pohkeita. Ne tulivat kyllä heti mieleen, mutta juurikin tästä positiivisesta syystä. Pari lepopäivää tekivät siis tehtävänsä. Jalkani ovat olleet enemmän tai vähemmän, ylempää tai alempaa, jumissa viikon. Tai kuukauden. Tai kaksi. Näitä vähemmän tuntuvia päiviä on ollut harvassa, joten nautin täysillä. Onhan se kiva tietää tehneensä jotain, kun jalat ovat kuin kivimöykyt, mutta kyllä se vähän vaikuttaa siihen tekemiseen.

Vetreiden pohkeiden kunniaksi reggaetón-tunti EtnoFitnessillä. Se on sellaista lattarihiphopia. Aloitin vasta viime viikolla, mutta laji vaikuttaa todella hauskalta ja opettaja pätevältä ja mukavalta. Polvet olivat tosin viime tunnin jälkeen ihan mustelmilla, eikä tämä kerta varmaan parantanut tilannetta.

Jalat ovat nyt ruhjotun banaanin värisiä läiskiä täynnä. Mustelmia tuli hieronnasta, kun pyysin kunnon avaavaa hierontaa. Niitä tuli myös uima-altaasta itseäni kammetessa (ai mitkä portaat?) ja tosiaan tuolla viime viikon tanssitunnilla. Onneksi hamekelit alkavat olla ohitse.