Questin patukat aiheuttavat riippuvuutta

Questin proteiinipatukat ovat niin hyviä, että ne aiheuttavat suorastaan riippuvuutta. Tilasi ensin iHerbistä paketin Chocolate Peanut Butteria, sitten Chocolate Brownieta, sitten Chocolate Chip Cookie Doughta. Sitten pitikin tilata Quest Nutritionilta suoraan näytepakkaukset, jotta pääsin kokeilemaan myös makuja, jotka epäilyttivät. Ihan turhaan.

Ne olivat jopa parempia kuin aiemmin maistamani patukat. Epäilystä aiheuttivat marjamaut ja kookos-cashew, mutta ne yllättivät iloisesti. Rakennekin oli mukavampi kuin suklaisemmissa mauissa. Parasta on ehdottomasti silti Peanut Butter Supreme. On siinä eniten kaloreitakin, mutta oh my, se on taivaallista. IHerbiin lähtee heti tilaus, kunhan kotiudun Amerikan ihmemaasta. Tiedä vaikka matkalaukkuun päätyisi muutama patukka myös.

All Naturall -patukat.
Näistä suosikki taitaa olla ehkä jopa se Coconut Cashew. Ylläri.
Vähiten miellytti Lemon Cream Pie, se nimittäin maistui todella sitruunaiselle.

Questin patukoissa ei käytetä soijaproteiinia, kuten esimerkisksi Leaderin So Low Carb -patukoissa. Proteiini tulee heraisolaatista ja maitoproteiini-isolaatista. En tiedä, mikä näiden ero on, koska herahan tehdään maidosta. Pisteet kuitenkin siitä, ettei tarvitse sitä soijaa syödä.

Questin patukat eivät ole läheskään yhtä äiteliä kuin muut kokeilemani proteiinipatukat. Makeutukseen käytetään lo han guota, joka on kai joku kiinalainen yrtti; steviaa (E960), joka on yrtti sekin; ja erytritolia (E968), joka tosin on sokerialkoholi, mutta ei kuulemma yhtä paha kuin muut sokerialkoholit. Tiedä häntä. All Natural -patukat on makeutettu stevialla ja erytritolilla. Original Linen patukat puolestaan sukraloosilla (E955).

Original Line -patukat.
Suosikkini Peanut Butter Supreme löytyy tästä valikoimasta.
Vähiten tykkään ehkä Chocolate Browniesta ja sekin johtuu pääasiassa rakenteesta.

Kuitua kaikissa patukoissa tuntuu olevan ihan kunnolla, keskimäärin 65-70% päivittäisestä tarpeesta.

Ainakin voi kuvitella, että Questin patukat ovat suhteellisen terveellisiä. Tuoteluettelo on lyhyt ja ymmärrettävä. Pähkinöitä löytyy lähes kaikista patukoista, joten pähkinäallergikoille nämä eivät sovi. Patukat painavat 60 grammaa ja kaloreita on yleensä 170, tosin joissakin 200:kin. Suosikissani tietysti on eniten eli 210 kaloria. Patukat eivät yleensä säily edes laatikossa täydellisen suorakulmion muotoisina, sillä ne ovat aika pehmeitä. Mielestäni se ei ole ongelma, vaan luo jopa jonkinlaista luonnollisuuden tunnetta.

Tilaaminen suoraan Quest Nutritionilta on kallista, mutta tein sen silti, sillä kaikkia makuja ei saa iHerbistä. Toimitus on nopea, mutta jo kahden laatikon tilaus vaati tullauksen. iHerbistä suosittelen tilaamaan yhden laatikon kerrallaan, jolloin tavallisella postilla kuljetettuna kuljetus maksaa alle viisi euroa, eikä tulleista tarvitse huolehtia. Hintaa patukalle tulee näin saman verran tai vähemmän kuin marketista ostettuna. Paketti tulee perille parissa viikossa.

Fitnessgurun herat - tykkään

Rohkenenko sanoa, että Fitnessgurulla on parhaat proteiinijauheet? En voi väittäää maistaneeni monen merkkistä heraa, joten en vertaile muihin, vaan arvostelenpahan muuten vain. Tilasin jokin aika sitten näytepakkaukset muutamista eri makuisista heroista, koska olin niitä muutamissa blogeissa nähnyt. Se oli hyvä päätös, sillä Gurulle lähtee kyllä tilaus heti kun keksin, minkä makuista haluan. Kaikki maistamani herat ovat nimittäin olleet oikeasti melkoisen herkullisia. Treenin päälle kaikki tosin maistuu paremmalta.

Maut olivat siis: Rocky Road (isolaatti), Milk Chocolate (isolaatti), Chocolate Mint (isolaatti), Chocolate Hazelnut (konsentraatti), Strawberry White Chocolate (konsentraatti) ja Kiwi Yoghurt (konsentraatti).

Olen yleensä suklaamakujen ystävä, sillä ne eivät maistu niin esanssisille ja keinotekoisille kuin hedelmä- ja marjamaut, mutta Fitnessguru on kyllä onnistunut tekemään herkulliset muutkin maut, eivätkä ne ole niin ällömakeita kuin käyttämäni Fastin Whey+. Jopa Kiwi Yoghurt oli hyvää. Ainoastaan Rocky Road jätti vähän epäilevälle kannalle. Se oli ihan hyvää, mutta en saanut mausta oikein selvää. Johtunee siitä, että rocky roadissahan maistuu suklaa, (maa)pähkinät ja vaahtokarkit erillisinä makuina. Proteiinisekoituksena makuja ei erottanut toisistaan.

Kaikki jauheet ovat tuoksuneet hyvälle ja vastanneet makua. Jauhe sekoittuu todella hyvin veteen. Rocky Road tosin vaahtosi runsaasti. Ei se mikään ongelma silti mielestäni ole.

Koska tykkään leipoa proteiinijauheista, niin nämä konsentraatit sopivat siihen hommaan varmasti todella hyvin. En malta odottaa, että pääsen testaamaan. Tai proteiinijäätelön tekoon. Siihen valitsisin mauksi Straweberry White Chocolaten tai Chocolate Hazelnutin, joka ehkä sitten kuitenkin oli näistä suosikkini tai... Seuraavaan tilaukseeni aion ottaa lisää näitä kokeilupakkauksia, niitä makuja, joita en vielä ole maistanut. Etsin kyllä yhä myös hyvää maustamatonta heraa. Vinkkejä otetaan vastaan.

Fitnessgurulla on suomenkieliset sivut, joten nekin jotka aristelevat verkko-ostamista ulkomailta kielimuurin takia, voivat helposti tilata Fitnessgurulta. Toimitus oli kaiken lisäksi supernopea ja koska Siwa, jonne paketti toimitettiin, on kotitaloani vastapäätä, sain paketin senkin puolesta todella kätevästi. Tein tilauksen Fitnesstukkuun ja Fitnessguruun samana päivänä, mutta Fitnesstukun Turusta lähetetty paketti oli perillä vasta viikkoa myöhemmin.

Suosittelen!

Miesten punnerruksia

PT pakotti tänään kokeilemaan etunojapunnerruksia suorin vartaloin. Tinkasin kyllä ensin, että en varmasti jaksa. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin kaksikymmentä. Ne olivat kuulemma vielä hyviä punnerruksia. Olen siis vähän huomaamattani saanut voimaa rintalihaksiin ja olkapäihin. Olen toki tehnyt töitäkin sen eteen, mutta iloinen yllätys se silti oli. Vatsalihakset saivat myös kehuja. Voimapyörä liikkuu nimittäin nykyään ihan eri tavalla kuin alkuvuodesta. Mietin treenin jälkeen hetken saunassa, että kehuikohan PT:ni minua ihan kannustusmielessä, mutta päätin, että kyllä minä ne kehut olen ansainnut.

Sama naama (ja kuvakulma) kesät talvet.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt, että absoluuttista voimaa olen varmasti saanut ylävartaloon, mutta onko suhteellinen voimatasoni heikentynyt. En nimittäin ole saanut painoani pudotettua toivomallani tavalla. Painan nyt enemmän kuin viime syksynä, sillä en ole juurikaan saanut viime vuoden lopulla keräämiäni kiloja pois. Nuo etunojapunnerrukset kuitenkin osoittivat selvästi, että myös suhteellinen voima on kehittynyt. Juoksun lisääminen toivottavasti auttaa myös laihduttamisessa. On iltaisinkin sitten sen verran puuhaa, että ei ehdi syödä. Siis enempää kuin tarvitsee.

Pitää vain yrittää sille levollekin jättää tilaa. Siitä tulikin mieleeni, että kävin eilen hierojalla. Se ei kyllä ole mitään lepoa tai hemmottelua. Etu- ja sivureisien hieronta on aina yhtä helvettiä, mutta pakko sanoa, että epäkkäät ovat melkein yhtä inhottavat. Ei jalkojen tai selän käsittely muutenkaan herkkua ole. Pyysin myös käsittelemään vähän kyynärvarsia ja sieltäpä löytyi kipupisteitä. Hieronnan jälkeen on kuitenkin hyvä olo ja venyttely sujuu hetken taas vähän paremmin. Illalla silmiini osui YLE:n artikkeli siitä, että hieronta ei saa sattua. Jos menisin rentouttavaan hierontaan, niin en minäkään haluaisi, että se sattuu. Urheiluhieronnassa käyn kuitenkin, koska raskas treeni saa kroppani jumiin. Niiden jumien aukominen sattuu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Liikaa läskiä, liikaa lihaksia

Kävin eilen vähän ex tempore InBody-kehonkoostumusmittauksessa. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut näistä eri mittauksista, sillä näen paljaalla silmällä sen, minkä tuo mittauskin todisti. Läskiä on aivan liikaa ja lihastakin on - no ei nyt liikaa, mutta paljon.

Oma PT:ni teki salilla kuitenkin kyseisiä mittauksia, joten siinäpä minäkin sitten seison. Antaahan analyysi lisätietoja hänelle, ja onhan se itsellekin hyödyllinen vertailukohta johonkin tulevaisuuden minään. Toivottavasti. Lihakset ovat suuunnilleen samankokoiset kehon molemmin puolin, joten sen suhteen ei hätää. Ja normaalin "yli" menevä lihasmassakin on kuulemma vain hyvä asia. Mutta ei enää lisää kokoa reisiin tai pohkeisiin, kiitos. Yläkroppaan voisin ottaa vähän muskeleita kyllä.

Läskiä pitää saada tiristettyä. Sehän se minun murheenkryynini on. Sokerihiiri on kuitenkin hillinnyt ihan kiitettävästi - ei täydellisesti kylläkään - itseään, joten olen ihan hyvillä mielin tällä hetkellä. Minulle helpointa on olla kokonaan ilman sokeria, jolloin sitä ei tee niin kovasti mielikään. En ole mikään kohtuukäyttäjä, enkä varsinkaan sellainen joka voi ostaa kotiin mitään herkkuja ja antaa niiden vain olla kaapissa. Ihan mahdotonta! Kadehdin paria painonsa kanssa taistelevaa ystävääni, joilla tällainen taito tai mielenlujuus on.

Sen olen oppinut, että ei kannata verrata itseään muihin. Ihmiset ovat erilaisia. Toisille monet ruokailuun liittyvät asiat sujuvat helpommin, eikä se kroppakaan halua yhtä kovalla innolla pitää kiinni jokaisesta syödystä kalorista. Toisille liikunta maistuu, kun taas joku ei saa millään itseään liikkeelle. Pahimmassa tapauksessa sairaus voi vaikuttaa sekä ravitsemukseen että mahdollisuuksiin liikkua. Vaikka minulla onkin ollut pitkiä kausia, jolloin en ole liikkunut aktiivisesti, niin olen aina silti pitänyt liikunnasta. Jotain positiivista sentään.

Laihduttamisen suhteenkin olen paremmassa asemassa nyt kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Silloin en kerta kaikkiaan uskonut pystyväni laihduttamaan. Nyt tiedän kokemuksesta, että kyllä minä siihen pystyn, eikä se edes ole kovin vaikeaa. Siis sen jälkeen, kun alun tuskat ovat takana. Mutta tämä jojoilu kyllä tympäisee. Se saa siis riittää. Läski saa luvan lähteä ja pysyä pois. On sitä jo liian kauan harjoiteltu, nyt pitää ruveta tositoimiin.

Hiilarit kyykkyyn

Vähän jäi jalkatreeni voimattomaksi, koska hiilarit ja kalorit ylipäätään jäivät eilen liian matalalle ja aamupalakin tänään syömättä. Oli muka niin kiire. Tässä on ongelmani: syön helposti joko yli tai ali, mutta täsmäsyöminen on yllättävän hankalaa.

Onnistunut liikuntasuoritus vaatii aina riittävästi ravintoa ja lepoa alle. Tänään puuttuivat molemmat, kun yöunetkin jäivät lyhyiksi. Olen myös huomannut, että uinti tai juoksulenkki tai jopa yläkropan salitreeni sujuvat vähän vähemmälläkin ruoalla, mutta aidosti tehokas jalkatreeni vaatii riittävästi kunnon ruokaa ja kohtuudella hiilareita. Niitä pitää saada joko edellisenä päivänä tai viimeistään ennen treeniä. Hiilareitahan kierrätetään usein niin, että syödään niitä treenipäivinä enemmän ja varsinkin juuri treenin jälkeen. Itse tarvitsen hiilareita heti aamusta ennen treeniä, varsinkin jos kalorit ovat muuten matalalla.

Kyykkyä tein siis 4 x 12 x 70 kg. Päälle muut räpellykset ihan hyvin tehtyinä, mutta raskaalta tuntuvina. Lopputulos tuntuu vähän pakaroissakin. Etu- ja takareidethän saan helposti ihan hajalle ja sen tuntee jo treenin aikana. Pakaroiden kanssa treenin perille meno on aina vähän arvuuttelua, mutta taisin tehdä jotakin oikein. Paitsi venyttelyt jäivät. Aioin kyllä mennä balettiin, mutta ohjaaja oli kipeänä, joten sain iltapäivällä viestin, että tunti on peruttu. Sainpa sitten lusmuta illan.

Kyykkyä 70 kilolla ja -1,1 kg

Olen PT:n neuvosta pitänyt taukoa kyykystä, jos se vaikka auttaisi iskiasvaivoihin, mutta koska niin ei ole käynyt, niin tänään se palasi kuvioihin. PT katsoi tekniikkaa varsin tarkasti ja teki asentoon muutamia pieniä korjauksia, jotta saan asennon pystymmäksi. Suurinta onnea - ja etukäteen kauhua - aiheutti kyykkysarja 70 kilolla. Sarjoja oli 4 ja toistoja 10. Toistoja oli siis varsin vähän, kun olen 65 kilolla tottunut tekemään 15 toistoa. Jaksoin ihan hyvin. Jee! Jotenkin nuo isot painot tuntuvat vähän pelottavilta ennen kuin niiden alle joutuu.

Päälle vielä supersarjaa takareisille ja ihan loppuun neljän liikkeen jättiläissarja, jossa vuorottelivat etuheilautus, TRX-soutu, maljakyykky ja TRX-punnerrus. Yök. Olipa tehokas treeni!

Tänään oli myös punnitus ja vaikka itsekuri on ollut karkuteillä, niin 1,1 kiloa on lähtenyt. Toivottavasti ei sentään lihasta, vaikka näillä "ruokailuilla" en yhtään ihmettelisi. Kaverit superdiettaavat ja niiltä lähtee varmaan tuo sama määrä painoa päivässä. No, alas se paino on joka tapauksessa mennyt, joten pois turha valitus.

Tiristetyt kilot löytyvät tuosta oikeasta sivusta ja sinne viikottain kirjaan muutoksen painossa. Mietin aluksi, että voinko kutsua osiota tiristetyiksi kiloiksi, sillä varmasti tulee viikkoja, jolloin paino junnaa tai jopa nousee. Päätin kuitenkin, että tuo käy positiivisesta mielikuvaharjoituksesta, joten sillä mennään.

Kädet pois keksipurkista

Kun käsillä on muuta tekemistä, ne eivät ehdi sinne keksipurkkiin, karkkipussiin tai muuhun väärään paikkaan. 

Kaivoin vuosia sitten kesken jääneen villasukan kaapista ja yritin alkaa neulomaan. Se oli jäänyt kesken kantalapun kohdalle. Siinä sitten parin kaverinkin kanssa ehdittiin pähkäillä, mitä tekniikkaa olen käyttänyt, mutta uuden vuoden aaton juhlinnan humussa neulekerho ei ollut ihan terävimmillään. Pari päivää annoin asian hautua ja ihmeiden ihme, sieltä se tuli. Olen niin vähän neulonut, että en uskonut muistavani.

Katsotaan kuinka monet villasukat tänä talvena vielä tulee neulottua, kun yritän hillitä herkkuhimojani.

Puhelin jäi taas takin taskuun, joten kuva on treenin jälkeen otettu.

Kävin tänään aamusta treenaamassa jalat. Ne alkoivat juuri toipua maanantain treenistä, joten olihan se jo korkein aika antaa uusia ärsykkeitä. Rankkaa oli. Yläselkä tuntuu kylläkin juuri nyt eniten, varmaan keskiviikon treenin takia. Ja tuleehan jalkapäivinäkin roikotettua raskaita kahvakuulia käsissä, joten voinnevat nekin rasittaa. Eikö?

Uusi vuosi - vanhat jutut

Vuoden eka treeni takana. Kävin salilla yläkroppaa muhentamassa. Hyvä treeni, mitä nyt forkut ärsyttävät, koska ne reagoivat niin voimakkaasti kaikkiin liikkeisiin, joissa pitää puristaa tankoa, TRX-remmejä tai mitä muuta tahansa. Tärkeintä kuitenkin on, että sain yläselkään hyvän tuntuman.

Treenin päälle venyttelin jalat kunnolla, sillä maanantain jalkatreeni aiheutti viivästynyttä lihaskipua takareisiin ja jopa pakaroihin. Takareidethän minulla jumittavat koko ajan, mutta on kiva, että pakaroissakin tuntuu, niin tietää, että treeni on mennyt perille. Tyhmältähän se näyttää kävellä kankeasti, mutta kun itse tietää, mistä se johtuu, niin ei niin kovasti enää haittaakaan. Tosin se lauantain kaatuminen tuntuu pakarassa ja iskiashermossa myös, joten se vähän hidastaa menoa ja latistaa fiiliksiä.

Jotta liikunnallinen elämäntapani näkyisi jonakin päivänä myös ulospäin, palaan tänään terveellisen ruokavalion pariin. Odotan noin kolmen päivän vieroitusoireita sokerista, mutta sitten yleensä helpottaaa.

Aamulla astelin myös puntarille. Otin tänään lähtöpainon ja voin kertoa, että rikoin Maijun 6 kilon ennätyksen vuodelta 2011. Olen siis kuukaudessa kerännyt painoa kuin karhu, joka valmistautuu talviunille. Ensi viikosta lähtien ilmoittelen pudotetut kilot blogissa, kuten jo aiemmin taisin luvata. Niitä on pakko tulla. Eihän se ole muusta kuin ruokavaliosta kiinni ja terveellisesti syöminen on ihan mukavaa, kun siihen pääsee kiinni. Parilla kaverilla on myös painonpudotus tavoitteena, joten kannustamme toisiamme ja siitäkin toivottavasti saa voimaa.

Tsemppiä myös kaikille teille lukijoille terveellisiin elämäntapoihin!

Olo on kuin Michelin-ukolla

Joillekin on kuulemma ihan työn takana lihoa. Hohhoi, eipä ole täällä sitä ongelmaa. Napit vaan paukkuu, kun tämä nainen kerää vararavintoa pitkän talven varalle. Syömiset ovat siis menneet miten sattuu viimeisen kuukauden ajan. Olo on sen mukainen. Paksu. Täysi. Ahdistava. Puntarille nouseminen ei kiinnosta yhtään.

Olen vähän ajatellut, että joulun jälkeen sitten, mutta kyllä nyt ahdistaa sen verran kovasti, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja nousen aamulla vaa'alle. Vyön kireys ja kasvojen pyöreys on kyllä jo kertonut suunnan hyvin selvästi, mutta otetaan nyt ihan lukukin, niin on sitten uusi konkreettinen viesti aivoille, että "tarttis tehdä jotain".

Luin joskus jostakin, että ihmiset jotka punnitsevat itsensä säännöllisesti onnistuvat pitämään painonsa paremmin kurissa. Vaa'alla on vain paljon kivempi käydä, kun ruokailut ovat kunnossa. Silloin kun ei ole, niin kummasti se puntari pysyy tuolla vaatehuoneen perällä. Taidan tammikuusta lähtien alkaa julkaisemaan painossa tapahtuneen muutoksen blogissa viikottain, niin on sitten pakko selvittää se paino. Luulisi sen sitten motivoivan myös pudottamaan painoa, kun eihän sitä häpeää kestä kukaan, että viikko viikolta paino nousee tai junnaa samassa.

Joulupuuron teen silti punaiseen maitoon ja voihin, enkä aio tuntea siitä syyllisyyttä. Konvehdit yritän jättää kauppaan, sillä se viime viikonlopun kokeilu oli pettymys, joten mitäpä sitä turhaan ostamaan sellaista, mikä ei oikeasti edes maistu.

Konvehdit 6 - Phoenix 0

Miten tässä näin pääsi käymään?
 

Varsinkin kun eivät nämä tänä vuonna ole edes kummitelleet mielessä. On ollut todella helppo ohittaa joulusuklaakeot kaupassa. Muut herkut ovat kyllä vietelleet puoleensa. Eilen joulusuklaat tulivat kaverin kanssa puheeksi ja annoin itselleni luvan käydä ostamassa konvehtirasian. En niinkään harmittele sitä, että söin näitä, vaan sitä että ne eivät maistuneet hyvältä (söin silti).

Pitää lähteä salille jalkoja rääkkäämään.

Voihan pylly

Olen tässä odotellut viivästynyttä lihaskipua pakaroihin, mutta ei kuulu. Treenattiin eilen PT:n kanssa peppua ihan tosissaan, mutta hänkin totesi sen minkä itse jo tiedän eli erittäin voimakkaan etureisidominanssin. Minun on siis vaikea saada mitään tuntumaan pakaroissa. Takareidet ottavat kyllä ihan kivasti treenin vastaan ja etureidet todellakin. Mutta ne pakarat. Olen aiemminkin sanonut, että joko minulla on supervoimakkaat pakarat tai sitten sinne ei vain mene treeni perille, koska etureidet omivat kaiken.

Takakyykky jätettiin ohjelmasta nyt toistaiseksi kokonaan pois. Yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi ja tasoitettua puolieroja ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Askelkyykyt ja askelkyykkykävelyt jäävät kyllä ohjelmaan. Venyttelyitä lisättiin myös ennen treeniä, koska lantion, lonkan, alaselän ja jalkojen lihakset ovat niin kireät, että kun kerroin pitäneeni lähes kahden viikon salitauon PT:n kommentti oli "Hyvä!". Kuinka monta kertaa saa kiitosta, että lintsaa treeneistä? Fysiatri ja PT ovat siis molemmat keventämisen kannalla. Ottaa vähän tiukille hyväksyä, että pitää rauhoittaa treenejä, että pääsee parempaan kuntoon. Mutta tehdään nyt niin.

Tänään kävin treenaamassa yläkroppaa uudella ohjelmalla. Painojen arvioiminen oli haasteellista, koska mukana on liikkeitä, joita en ole vähään aikaan tehnyt ja huomasin, että rautaa saa lisätä selkeästi aiempaa enemmän. Toistoja on sarjoissa vain 10, joka on varmasti vähiten ikinä, joten en osannut oikein siihenkään suhteuttaa painoja. Aavistuksen kevyeltä tuntui vielä... Ensi kerralla sitten rohkeasti lisää malmia. Yläkropassa pitäisi saada selkään, rintaan ja olkapäihin voimaa. Hauikset ja ojentajat ovat suhteessa niihin varsin kovassa kunnossa.

Syömiset ovat menneet miten sattuu, mutta nyt teen ryhtiliikkeen ruoankin suhteen. Toivottavasti julkinen lupaus auttaa. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, joka tulee, kun hallitsen syömiseni eikä se minua. Siten tunnen hallitsevani myös elämääni. Olen yhä aika onneton käsittelemään arjesta poikkeavia tilanteitä, kuten kiirettä töissä (vaikka se kyllä on useinkin arkea), työmatkoja ja juhlia, mutta uskon, että kyllä se sieltä iskostuu takaraivoon, kun tarpeeksi kauan taistelee. Koko elämän mittaisia tapoja on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka onhan niitäkin, jotka siinä onnistuvat. Hatunnosto heille.

Hyvä salitreeni

Eilen oli jalka- ja selkäpäivä ja treeni kulki poikkeuksellisen hyvin. Olisiko edellispäivän hiilareilla (lue sokeri) ollut asian kanssa jotain tekemistä... Ei salitreeni mielestäni koskaan "kivaa" ole, mutta palkitsevaa kyllä. Rohkenin eilen jopa lisätä kyykkyyn painoja eli:

1 (sarja) x 15 (toistot) x 40 kg (lämmittely)
2 x 15 x 60 kg
2 x 15 x 65 kg

Olen aina vähän arastellut painojen lisäämistä kyykkyyn selkävaivojeni takia ja jo tuo 60 kiloa tuntuu pelkästään painona hartioilla lysäyttävän minut kasaan. Olen varmasti turhan pitkään hinkannut tuolla 60 kilolla. Viiden kilon lisäys ei sitten yllättäen tuntunutkaan hartioilla juuri sen raskaammalta.

Hiljalleen kyykkypainot ja oma massa alkavat lähentyä, vaikka matkaa on vielä pitkästi. Tavoitteena on joskus kyykätä vähintään omalla painolla. Helpoiten siihen tietysti pääsee omaa painoa pudottamalla. Tuo 65 olisi ihan kiva luku vaa'allakin. Taitaa olla, että kaikki liikuntaan liittyvät tavoitteeni saavutan parhaiten laihduttamalla. Se vain ei ole helppoa. Ei se hankalaakaan suorastaan ole (mitä, sanoinko minä oikeasti noin?!?), mutta vaatii hirveästi panostusta pään sisällä. Manuaalilla mennään vielä, automaatio ei ole vielä tarpeeksi kehittynyttä.

Palari ja vetoremmit
- melkein kuin "oikeilla bodareilla".

Takareidet ovat saaneet mukavasti voimaa, eivät onneksi kokoa, uskoakseni varsinkin suorin jaloin maastavedolla. Vielä kun löytäisin liikkeen, joka tekee pakaroille saman, niin olisin tyytyväinen. Tosin pakaroissa koon kasvaminen ei haittaisi sekään.

Lueskelin tuossa Saara S:n Elämäni kunnossa -blogista postausta 4 liikettä pyöreämpään peppuun. Barbell hip thrustia eli lantion nostoa tangon kanssa en ole koskaan kokeillut ja se näyttää suorastaan pelottavalta. Samasta liikkeestä taisi Markku mainita Bodycampin blogissa vastikään. On se siis varmasti kokeilemisen arvoinen liike. Tuo Saaran mainitsema bulgarialainen askelkyykky on oman kokemuksenikin mukaan tehokas liike, joten ehkä pitäisi sisällyttää sekin ohjelmaan. Olen kyllä vähän miettinyt, että erilaiset kyykyt menevät minulla reisille eli jotenkin käytän etureisiä liikaa liikkeissä, joissa pakaran pitäisi tehdä suurin osa työstä. Ehkä vain kuvittelen tai sitten minulla on teräksiset (mutta pienet) pakaralihakset...

Joulusuklaat lokakuussa

Symphonyä odotan eniten.

Ei se mitä syö viikon joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se mitä syö ne muut 51 viikkoa. Niinpä. Kauppa kyllä tekee parhaansa, että viikko venyisi kymmeneksi. Eilen pitkän työpäivän päätteeksi ehdin vielä ruokakauppaan ja nyt ne olivat siellä. Korkeat keot suklaata, vihreitä kuulia ja muita jouluherkkuja.

Väsyneenä ja nälkäisenäkin onnistuin ohittamaan ne tuskatta. Itse asiassa kuvailin niitä pikaisesti kännykällä, joten vietin jopa aikaa niiden edessä. Enkä sortunut. Eilen se oli vielä helppoa, mutta olen melko varma, että ennen joulua joudun vielä monta kertaa sulkemaan silmäni niiden viettelykseltä ja hapuilemaan tieni maitorahkapurkkien luokse.

Entinen minä olisi rohmunnut heti maistiaiset mukaan, eikä olisi miettinyt asiaa alkuunkaan. Varsinkaan venyneen päivän jälkeen, jolloin ansaitsee palkinnon. Eilinen palkintoni oli hyvä mieli itsekurista ja siitä, että kerrankin tuntui, etten edes tarvinnut itsekuria.

Olen tyytyväinen, että nykyään mietin ainakin pari kertaa ostoksiani, vaikka välillä pudotankin koriin laihduttajalle vähemmän sopivia tuotteita. Miettimisen hyvä puoli on se, että koriin ei putoa enää joka kerta - tai edes joka toinen kerta - jotain herkkua, vaan yleensä se on täynnä terveellistä tai ainakin tavallista ruokaa.

Joudun myöntämään, että viime viikonloppuna suklaalakko kärsi "pienen" kolauksen. Pandan uutuus, Kuningatar täytesuklaalevy, oli kyllä sen arvoinen. Geisha Dark ei. Eikä Dumle Liquorice. En jäänyt harmittelemaan päätöstäni syödä suklaata, vaan palasin uudella innolla joulua ja suklaalakon varsinaista päättymistä odottamaan.

Toivon tosin, että suhtaudun suklaaseen jouluna yhtä rennosti kuin viime viikonlopun uuteen herkkulöytöön. Se ei jäänyt kummittelemaan mieleen. Se odottaa kyllä kaupassa, jos joskus tekee mieli, joten minun ei ole pakko syödä sitä niin kuin se loppuisi maailmasta.

Onko siellä muita, joille joulusuklaat aiheuttavat tuskaa ja kaipuuta vai kävelettekö kylmän rauhallisesti ohi?

Nämä ovat, kummallista kyllä, vuorovuosin
inhokki- ja suosikkikonvehtejani.

Vihreät kuulat. Erottamaton osa joulua.
Näistä tulee äiti mieleen.

Tunnelmia perjantailta

Hyvän treenin jälkeen olo on onnellinen.

Ei mikään huono viikko. Ei mikään huono aloitus päivälle. Mutta silti on sellainen "onneksi on perjantai" olo. 

Perjantaisin treenaan PT:n kanssa, joten päivän alku on aina mukava. Saan lisäenergiaa siitä, että joku toinen katsoo liikeradat ja tsemppaa ja laittaa kokeilemaan isompia painoja. Opin aina jotain uutta. Olen nimittäin vielä aika vihreä näissä salitreenaamisen hienouksissa.

PT:n kanssa treenatessa paha tapani on kommentoida ääneen, kun väsyttää. "Ei enää", "ei jaksa", "siinä oli jo 12" kuuluu vähän turhankin tiheään. PT sanoikin tänään, että kun minua alkaa väsyttää, iästä tippuu 30 vuotta pois. Taitaa pitää paikkansa. Yritän parantaa tapani. 

Uskon, että positiivinen mielikuvaharjoittelu auttaa jaksamaan enemmän. En tosin harrasta sitä. Besserwisser-luonteeni pistää kertomaan, kun "tiedän", että kroppa ei jaksa enää. Vaikka löytyy sieltä sitten kuitenkin ne kaksi tai kolme toistoa. Enemmän The Little Engine That Could -asennetta: I think I can, I think I can, I think I can...

Tänään tehtiin rintaa ja hartioita. Penkkipunnerrukseenkin lisättiin painoja, joten työnsin 25 kilolla. I know, sad... Mutta voimaton nainen vahvistuu koko ajan.

Ihan itte tein. Oli hyvää. Tulisessa jauhelihassa sen salaisuus.

Iltaan asti venyneen työpäivän päätteeksi kokosin pizzan ja herkuttelin vähän muutenkin. Pizza oli hyvää ja olisi kannattanut lopettaa siihen. Sokeri ei tee hyvää oloa hetkeksikään sen jälkeen, kun se on syöty. Eivätkä ne syömishetket kyllä ole sen arvoisia, mutta jotenkin sitä kuvittelee etukäteen, että nautinto on suurempi kuin onkaan. Tämän ymmärtäminen - tai ylipäätään, että tunnen näin - on edistystä. Ennen en olisi välittänyt. Tai vaivannut päätäni koko asialla. 

 On aina paljon parempi fiilis, kun syö terveellisesti ja tasaisin väliajoin. Tunnen hallitsevani elämääni. Myös fyysisesti olo on parempi, vaikka en mistään vatsanväänteistä sokerin takia kärsikään. No, pitäisi ainakin olla huomisen kympille energiaa, kun hiilarivarastot on tankattu puhtaalla sokerilla...

Sugar high

Pussin pohjalle jäivät vain ne karkit, joista en tykkää.

Sateinen päivä ja muut kootut tekosyyt herkuttelulle. Eilen se alkoi: "Vähän jäätelöä. Vain tänään." Sokeri kuitenkin koukuttaa kunnolla ja aamulla heräsin makeanhimoisena. Selvisin aamu-uinnille, mutta kotimatkalla poikkesin kaupan kautta ja siitähän ei seurannut mitään hyvää. Tai no hyvää sokerihiirelle, huonoa laihduttajalle. Suklaalakko pitää, mutta jäätelöä ja karkkia on tänään tullut syötyä. Myönnettäköön, että en laske suklaajäätelöä suklaaksi...

Olisinpa niitä tyyppejä, joille tulee huono olo, jos herkuttelee liikaa. Tulisi se stoppi kropan puolesta joskus, eikä aina vaatisi niin kovaa työtä korvien välissä. En kuitenkaa ole. Siispä päätän taas, että nyt loppuu. Minulla on ollut tapana ajatella, että jos sorrun tai annan itselleni luvan herkutella, niin sitten on koko päivä (tai dieetti) pilalla, joten ihan sama ahtaa vatsa täyteen mitä sattuu. Vaatii kovaa työtä päästä eroon siitä ajattelutavasta, mutta luulen, että olen menossa parempaan suuntaan. Tänään ei tosin tuntunut siltä.

Suosikkisörsselini.

Päivä kutenkin päättyi ruoan puolesta positiivisemmissa merkeissä, sillä tein ruokaa alkuviikoksi. Kanaa ja wokkivihanneksia tulisella curry-tahnalla maustettuna. Maistuvaa, helppoa ja nopeaa. Menee sellaisenaan tai nuudeleiden tai riisin kanssa. Ruoan puolesta ei ainakaan pitäisi olla syitä lipsumiseen. Scarlett O'Haraa lainatakseni: "Onhan huomenna taas uusi päivä!"

If you still look pretty afterwards, you didn’t do it right

Kuten otsikkokin sanoo, urheilusuorituksen
jälkeen ei näytä nätiltä, jos teki hommat oikein.

Olipa hyvä aamulenkki! Olin varma, että juoksu ei kulkisi parin viikon tauon ja eilisen jalkatreenin ja uinnin takia, mutta joskus kroppa yllättää positiivisesti. Toki jalkoja väsytti välillä ja hengitys oli puuskutusta, mutta kummasti se reilu 8 km sujui kasari- ja ysäripopin tahtiin. Vauhti oli minulle myös varsin kiitettävä, lähes 9 km/h. Hitaasti, mutta varmasti kohti tavoitettani eli 10 km/h.

Eilen kävin puntarilla ja valitettavasti joudun raportoimaan, että siellä suunta on ihan väärä. Syömisestä se on kiinni, ei liikunnan puutteesta, vaikka juoksussa onkin tosiaan ollut parin viikon tauko. Ensin vaivasi jalkapöytä ja sitten korvatulehdus. Nyt tuntuu vähän kurkussa, mutta ei se onneksi tulosta huonontanut.

Eilen uidessa sain muuten ensimmäisen todella pahan krampin, niitä tuli itse asiassa kaksi yhtä aikaa. Molemmat pohkeet kivettyivät yhtäkkiä. Onneksi olin altaan matalassa päässä ja pääsin venyttämään pohkeita heti pohjaa vasten. Olen aiemmin saanut pieniä suonenvetoja varpaisiin ja jalkapohjiin, mutta oli hurja tunne, kun molemmat pohkeet kramppasivat. En muuten ole ikinä tuntenut pohjelihaksiani niin tiukkoina ja kovina. Olen viime aikoina lisännyt magnesiumsitraatin annostusta, koska lihaksistossa on tuntunut pieniä elohiiriä, mutta eiliseen siitä ei ollut apua. Onneksi juoksu kuitenkin sujui tänään mallikkaasti. Aurinkokin pilkahteli, joten viikonloppu alkoi varsin mukavissa merkeissä. Toivottavasti myös sinulla!

Kompiaisenhimoa

Ei vakuuttanut.
Kyllä suklaa-laku on parasta.

Eilinen meni sokeritankkauksen puolelle. Nälkään pitäisi syödä ruokaa, eikä pussillista Omareita ja tynnyrillistä jäätelöä. Mutta kumpikaan ei sisältänyt suklaata, joten sen osalta linja pitää. Mietin tosin, onko tyhmää kieltää itseltään juuri se mistä eniten pitää, sillä jos herkuttelee, niin eikö se kannata tehdä sellaisella, joka oikeasti tuo hyvää mieltä.

Don't get me wrong, tykkään Omareista. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että kaveri on oikeassa siinä, että vain muutama ensimmäinen maistuu hyvältä ja sitten tulee syötyä vain syömisen ilosta. Hän tosin viittasi suklaaseen, jonka osalta en allekirjoita tätä.

Eilinen oli kyllä liian makea satsi jopa minulle, joka olen kaveripiirini varmasti sokerisin tyyppi. Kai sekin on edistystä...

Syksyinen kymppi

Ausseissa syyskuun ensimmäinen on ensimmäinen kevätpäivä. Onko se meillä siis ensimmäinen syyspäivä? Ihmiset ovat puhuneet syksystä jo kuukauden, mikä on tylsää, koska kesä on muutenkin lyhyt. Minulle eilinen oli ensimmäinen syyspäivä, jonka päätteeksi satoikin vielä sopivasti.

Kauniin punainen tuo naama ja kiiltää hiestä,
mutta hyvä mieli 10K:n jälkeen.

Onneksi kävin hölkkäämässä heti aamusta. FiveFingersit ovat jo tositoimissa, sillä juoksin kympin, vaikka pitäisi varmasti vielä totutella. Ongelmia ei kuitenkaan ole ollut, joten mitäpä sitä himmailemaan. Juoksu sujui. Parasta oli kaislikon suhina syystuulessa matkan loppumetreillä ja se rentouttava keveyden tunne, jolloin voisi vain juosta ja juosta. Jännä, miten juoksu- tai kävelylenkkiä lopettaessa minulle tulee yleensä tunne, että voisihan tätä vielä jatkaa. Onneksi kuitenkin eilen lopetin suoritettuani aikomani matkan, sillä pohkeet jumittivat saman tien, kun vaihdoin loppuverryttelyksi kävelyyn.

Kävin hierotuttamassa jalat keskiviikkona ja kipuilin sitä pari päivää. Sitten tuo eilinen lenkki ja päälle vielä tanssitunti, joten tämä viikko on tosiaan tuntunut jaloissa. Pohkeet ovat edelleen kuin kaksi kivenmurikkaa. Venyttelyä, venyttelyä. Milloinkahan nuo pohkeet ovat siinä kunnossa, että FiveFingerseillä juokseminen ei tunnu enää joka kerta?

Eilinen lenkki tosin aiheutti ikävän hakausvamman kainalon alapuolelle. Juoksen ihan tavallisilla T-paidoilla, jotka jättävät kainalon alle hielle ikävän hankausmahdollisuuden, mutta tämä oli ensimmäinen kerta. Pitänee oikeasti harkita niitä teknisiä juoksupaitoja. Takkia myös näin syksyn tullen. Kävin vähän Intersportissa tänään katselemassa. Ne ovat aika hintavia, mikä ei olisi ongelma, jos tietäisin pitäväni takkia pari vuotta. Tavoitteeni on kuitenkin laihtua ja jättää nykyiset koot iäksi taakseni. Toisaalta, jos onnistun laihduttamisessa, olisi se niin uskomatonta, että olen varma, ettei silloin takin tai parinkaan hinta hirveästi harmittaisi.

Intersportissa on muuten ihan surkeat minimalististen kenkien valikoimat. Niken Freetä siellä tunnutaan tarjoavan jokaiselle, joka tulee kysymään minimalistisia kenkiä. Tämä oli nyt toinen Intersportin liike, jossa satuin kuulemaan saman myyntipuheen. Ne Niket eivät todellakaan ole minimalistiset. Paksu pohja jo yksinään tekee jalkapohjalle juoksualustan tunnistamisen vaikeaksi. En ymmärrä, miksi Vibramin FiveFingersejä ja Vivobarefooteja ei myydä urheiluvälineliikkeissä. Merrelliä sentään löytyy esimerkiksi Top Sportista. Omat FiveFingersini ovat Stockmannilta. Halosella on hyvä paljasjalkakenkävalikoima. En olisi osannut itse sinne suunnistaa, ellei fysioterapeutti olisi neuvonut. 

Onnea on aamupuuro

Joskus pienet asiat tekevät onnelliseksi. Minulle siihen usein riittää aamupuuro.

Pikapuuroa, soijalesitiiniä, raejuustoa ja mustikoita. Oikeasti herkkua ja menee alas haaleanakin. Jonkinlainen versio tästä puurosta on varmasti tuttu jokaiselle, joka on pudottanut painoa jollain vähähiilihydraattisella dieetillä, kuten vaikka FitFarmin GoFatGo:lla tai Superdieetillä. Tuo soijalesitiini on siis rasvaa rakeiden muodossa ja antaa mielestäni puurolle täyteläisyyttä ja makua. Yritän välttää säännöllistä soijan käyttöä, mutta tuossa puurossa se yksinkertaisesti toimii paremmin kuin voi tai öljy.

Mukavaa päivää kaikille!

So long suklaa

Pidän suklaasta niin paljon, että minun on pakko luopua siitä, jos aion onnistua pudottamaan painoani. Tästä alkaa siis neljän kuukauden dieetti, jonka aikana yritän vierottaa itseni suklaasta. Jos onnistun, kyseessä on jonkinlainen ihme ja ennätys.

Uskoa täydelliseen onnistumiseen minulla ei valitettavasti ole, mutta yritän olla ajattelematta tulevia repsahduksia näin alkumetreillä. Pitää varmaan lukea joku self help -kirja positiivisesta ajattelusta. Minulla on nyt motivaatio saada projekti käyntiin, mutta tiedän, että vasta motivaation muuttuminen tavaksi saa pysyvän muutoksen aikaan. En silti aio ajatella tätä elämäntapamuutoksena, en vaikka nykyään se tuntuu olevan suositellumpaa ja parempi termi kuin dieetti, johon herkästi liitetään etuliite ihme ja lopputulos: epäonnistuminen.

Tein elämäntapamuutoksen vuosi sitten. Painoa on pudonnut, mutta kyllä sitä on tullut välillä takaisinkin. Painoni ei ole koskaan aiemmin jojoillut, tänä keväänä ja kesänä kyllä. Se tympäisee, mutta parempi sekin kuin pysyvä nousu. Jojoilu todistaa minulle, että minäkin osaan laihduttaa ja itsekuria löytyy. Elämäntapamuutos on vain mielessäni antanut mahdollisuuden herkutella välillä, koska se kuuluu elämään ja sitäkin pitää opetella. Mutta koin ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että minun kohdallani karkkipäivä ei toimi. Kaasu hirttää päälle ja herkuttelun lopettaminen on tuskaista. Siispä edessä on nyt syksy ilman suklaata. Kun ei aloita sen syömistä, niin ei tarvitse lopettaakaan. 

Toivottakaa onnea ja lukitkaa suklaat kaappiin, kun olen lähettyvillä!