Ollapa vahva

Viime perjantaina tein kuntotestit PT:n valvonnassa. Oli kiva huomata, että voimaa on tullut varsinkin ylävartaloon eli sinne minne sitä on haettukin. Punnerruksia tein huomattavasti enemmän ja huomattavasti vaivattomammin kuin vuosi sitten. Yllätyin vähän, vaikka ei sen olisi yllätys pitänyt olla, sillä penkistä nousee työsarjoissa 15 kiloa enemmän kuin viime syksynä. Vatsoja ja kyykkyjäkin tuli muutama enemmän. En huomannut ottaa lukuja ylös, mutta siellä ne ovat PT:n kansiossa kuitenkin tallessa. Vuosi sitten olin aika keskinkertainen, nyt olin tasaisen hyvä.

Absoluuttista voimaa on varmasti tullut enemmänkin, mutta kun kuntotesti tehdään oman kehon painolla, niin se testaa suhteellista voimaa. Läski siis hidastaa ja sitä kun on sellaiset kymmenisen kiloa enemmän kuin viime syksynä, niin mitään huipputuloksia en odottanut. Vauhtia minun on edelleen vaikea saada liikkeisiin, sillä varsinkin nyt kun selän kipuskolioosi on pahana, on pakko kiinnittää tavallistakin enemmän huomiota suoritustekniikkaan, koska muuten vihlaisee ja kovaa vihlaiseekin.

Testattiin myös kestävyyskuntoa pyörällä ensimmäistä kertaa ja tulos oli varsin hyvä. PT oli erityisen tyytyväinen siihen, että sekä perus- että vauhtikestävyysalueet olivat tasaiset. Toinen ei siis ollut toista heikompi, kuten saattaa käydä, jos harrastaa liian yksipuolista liikuntaa. Läskiä kun saisi tiristettyä, niin tulos paranisi ihan sinne huipputuloksiin. Siinä siis seuraava tavoite.

Mutta otsikkoon viitaten, ihan mielettömän voimakas ja notkea 17-vuotias tässä videossa näyttää taitojaan.

Minusta ei enää voi tulla nuorta lahjakkuutta, mutta pitää toivoa, että selkä ei estä 37-vuotiasta saavuttamasta mitä saavutettavissa vielä on. Tänään taisin reväyttää jonkun lihaksen selässä aika pahasti, kun nostin käsipainon rinnalle maljakyykkyä varten. Heikosti menee, kyseessä kun oli ihan lämmittely takakyykkyä varten. Sinnikkäästi vedin jalkatreenin silti läpi ja mikäpä sen parempi tapa aloittaa viikko kuin hoitaa raskaimmat hommat alta pois.

Fitnessgurun herat - tykkään

Rohkenenko sanoa, että Fitnessgurulla on parhaat proteiinijauheet? En voi väittäää maistaneeni monen merkkistä heraa, joten en vertaile muihin, vaan arvostelenpahan muuten vain. Tilasin jokin aika sitten näytepakkaukset muutamista eri makuisista heroista, koska olin niitä muutamissa blogeissa nähnyt. Se oli hyvä päätös, sillä Gurulle lähtee kyllä tilaus heti kun keksin, minkä makuista haluan. Kaikki maistamani herat ovat nimittäin olleet oikeasti melkoisen herkullisia. Treenin päälle kaikki tosin maistuu paremmalta.

Maut olivat siis: Rocky Road (isolaatti), Milk Chocolate (isolaatti), Chocolate Mint (isolaatti), Chocolate Hazelnut (konsentraatti), Strawberry White Chocolate (konsentraatti) ja Kiwi Yoghurt (konsentraatti).

Olen yleensä suklaamakujen ystävä, sillä ne eivät maistu niin esanssisille ja keinotekoisille kuin hedelmä- ja marjamaut, mutta Fitnessguru on kyllä onnistunut tekemään herkulliset muutkin maut, eivätkä ne ole niin ällömakeita kuin käyttämäni Fastin Whey+. Jopa Kiwi Yoghurt oli hyvää. Ainoastaan Rocky Road jätti vähän epäilevälle kannalle. Se oli ihan hyvää, mutta en saanut mausta oikein selvää. Johtunee siitä, että rocky roadissahan maistuu suklaa, (maa)pähkinät ja vaahtokarkit erillisinä makuina. Proteiinisekoituksena makuja ei erottanut toisistaan.

Kaikki jauheet ovat tuoksuneet hyvälle ja vastanneet makua. Jauhe sekoittuu todella hyvin veteen. Rocky Road tosin vaahtosi runsaasti. Ei se mikään ongelma silti mielestäni ole.

Koska tykkään leipoa proteiinijauheista, niin nämä konsentraatit sopivat siihen hommaan varmasti todella hyvin. En malta odottaa, että pääsen testaamaan. Tai proteiinijäätelön tekoon. Siihen valitsisin mauksi Straweberry White Chocolaten tai Chocolate Hazelnutin, joka ehkä sitten kuitenkin oli näistä suosikkini tai... Seuraavaan tilaukseeni aion ottaa lisää näitä kokeilupakkauksia, niitä makuja, joita en vielä ole maistanut. Etsin kyllä yhä myös hyvää maustamatonta heraa. Vinkkejä otetaan vastaan.

Fitnessgurulla on suomenkieliset sivut, joten nekin jotka aristelevat verkko-ostamista ulkomailta kielimuurin takia, voivat helposti tilata Fitnessgurulta. Toimitus oli kaiken lisäksi supernopea ja koska Siwa, jonne paketti toimitettiin, on kotitaloani vastapäätä, sain paketin senkin puolesta todella kätevästi. Tein tilauksen Fitnesstukkuun ja Fitnessguruun samana päivänä, mutta Fitnesstukun Turusta lähetetty paketti oli perillä vasta viikkoa myöhemmin.

Suosittelen!

Treeniä ja kokkailua

Aamu alkoi tavalliseen tapaan treenillä. Tänään yläkroppaa. Olen aika tyytyväinen selkätreeniin. Painot ovat nousseet kivasti, mutta nälkä kasvaa syödessä eli haluaisin tietysti treenata vieläkin kovemmilla painoilla. Siihen auttanee vain treeni ja aika. 

Treenikamaa. Shakerissä Fitnessgurun kiwi yoghurt.

Hauisten treenaaminen on kyllä yhtä tuskaa. Nykyinen ohjelma väsyttää hauikset jo rintaa ja selkää treenatessa, joten kun niiden vuoro oikeasti tulee, niin ei riitä puhtia juuri mihinkään. Mutta Mika Nyyssölä taisi jossain omassa blogipostauksessaan sanoa, että ei toimi hänelläkään hauisten treenaaminen selkäpäivänä, joten olen aika hyvässä seurassa ongelmani kanssa.

Nälästä puheen ollen. Tänään on haluttanut koko ajan syödä jotain. Niin halutti eilenkin ja toissa päivänä. Miksi? Ei ole se aika kuukaudesta, olen syönyt säännöllisesti ja riittävästi. No, liikaa, koska annoin periksi. En sentään sortunut sokeriin.

Päivälliseksi kokeilin uutta ruokalajia. Tein kanaa kookosmaidossa, joka oli maustettu tuoreella inkiväärillä, cheyenne-chilillä ja valkosipulilla. Lisäksi kuminaa ja sipulia. Siitä tuli oikeasti hyvää, pieni potku inkivääristä ja chilistä, mutta ei kovin voimakas. Olen todella mausteisen ruoan ystävä, mutta tällainen hienostuneempi mausteisuus on joskus ihan mukavaa.

Resepti on muokattu Food Networkista löytämästäni reseptistä.

Parin sentin pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 cheyenne-chiliä (suht mieto)
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1 tölkki (200 ml) kookosmaitoa
300 g broileria
kookosöljyä paistamiseen

Kuullotetaan sipuli ja chili. Lisätään valkosipuli ja inkivääri. Lisätään kumina ja suola. Sitten kookosmaito. Annetaan hautua hetki. Kanafileet uunin kestävään astiaan ja kaadetaan seos päälle. Paistetaan 150-175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjotaan esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

Sellainen perjantai se. Ensi viikolla olenkin tähän aikaan Kaliforniassa, jee!

Hyviä ja huonoja uutisia

Aamu alkoi uudella penkkimaksimilla eli 50 kiloa nousi, vaikka raskas se oli. Toivoisin tietysti penkkailevani työsarjoja tuolla painolla, mutta PT lohdutti, että se on oikein hyvä tulos ykköseksi naiselle. Tarkensi kyllä, että tavikselle. Minä kun haluan olla voimakas, niin vertailu taviksiin ei hirveästi lohduta. Parannusta edelliseen on kuitenkin 2,5 kiloa. Eipä ole yllätys, että päivän kohokohta löytyi salilta.

Tässä ei tehdä penkkienkkaa.

Sitten niitä huonompia uutisia. Sen lisäksi, että nyt on miniloman viimeinen päivä, sain myös lähetteen selkäleikkaukseen. Jippii. Itku meinasi päästä. Tämä on toinen kerta, kun selkäleikkaus uhkaa. Ensimmäisellä kerralla vältin sen nipin napin. Silloin kärsin akuutista vaivasta, joten jos pientä ihmeparantumista ei olisi tapahtunut, niin olisin ehdottomasti mennyt leikattavaksi pelosta huolimatta.

Vuosien saatossa vaiva on kroonistunut, joten vaikka tähystysleikkauksen tekisikin neurologi, niin nyt pelottaa enemmän. Hyödyt ja haitat on hankalampi punnita, kun on tottunut kipuun, eikä se tietystikään ole läheskään yhtä kovaa kuin akuutti kipu. Pystyn nyt myös liikkumaan, kivusta huolimatta, mikä edelliskerralla oli työn ja tuskan takana. Toisaalta paremmaksi tilanne ei fysiatrin mukaan tule muuttumaan ainakaan ilman leikkausta. Jos vuodesta menee kolmasosa kipuskolioosin kanssa ja loput lievemmin vinossa, niin ei sekään houkuttelevalta tulevaisuudenkuvalta kuulosta. Nyt pitäisi tehdä sitä limonaadia näistä sitruunoista.

Pohkeista ja paljasjalkakengistä

Olen suuri Vibram FiveFingersien ystävä, enkä vaihtaisi juoksukengiksi enää mitään muita. Salille ostin kuitenkin Halosen alennusmyynnistä Merrellin Vapor Glovet. Yksi suuri syy hankintaan oli värin lisäksi hinta, alennuksessa 79,90. Olin pitkin kevättä ja kesää käynyt niitä hiplailemassa, mutta 109 euroa tuntui liian kalliilta. Alessakin ne olivat jo jonkin aikaa ehtineet olla. Erään jalkatreenin päätteeksi kävelin viime viikolla kuitenkin katsomaan, olisiko kokoani vielä jäljellä. Olin päättänyt, että jos olisi, niin ne lähtisivät mukaani. Viimeinen pari kokoa 40,5 ja ihanan pinkit kengät ovat nyt Bikiloideni vieressä kenkähyllyssä.

Yläkroppaa treenatessa kengillä ei ole suurtakaan väliä, mutta jalkoja treenatessa aerobickengät eivät ole parhaat mahdolliset. Kaipasin kenkiini tasaisempaa pohjaa ja parempaa pitoa. Vapor tarjoaa molemmat. Monethan käyttävät salilla painikenkiä tai jopa oikeita painonnostokenkiä, mutta minimalistisiin tai paljasjalkakenkiin hurahtaneena uskon, että ne ovat parhaat pitämään jalan pienet lihakset kunnossa. Nilkalle ei tule tukea, mutta jos Arnold on treenannut paljain jaloin, niin ei kai niitä nilkkoja erityisesti tarvitse minunkaan tukea.

Minulla on leveä jalkapöytä, joten juoksuun en näitä kenkiä valitsisi varsinkaan lestin takia, sillä niissä ei ole riittävästi tilaa levittää varpaita kunnolla haralleen. Etuvarpaan päälle kääntyvä pohja tuntui aluksi myös epäilyttävältä. Varvas tai kynsi saattaisi hangata siihen ikävästi, mutta ei se parilla treenikerralla ole tuntunut yhtään. Merrellit ovat selkeästi enemmän perinteiset kengät kuin FiveFingersit, ja vaikka FiveFingersit näyttävät oudoilta, niin jotenkin ne vain tuntuvat omilta. Koska en ole juossut Merrelleillä, en voi kuitenkaan suositella toista ylitse toisen. Makuasioitakinhan nämä pitkälti ovat, sillä jokaisella meistä on erilaiset jalat ja askellus. Vaporit ovat todella kevyet, vain reilut 130 grammaa, joten repussa salikamojani kuljettavana kiitän myös keventyneestä repusta ja hienoisesta lisätilasta, jonka pienemmät kengät ovat tuoneet.

Eilen treenasin PT:ni kanssa jalkoja, Vaporit jalassa tietysti. Olin käynyt lenkillä edellispäivänä, joten vähän jännitin, kuinka kireinä pohkeeni olisivat ja miten selviäisin ilman aerobickenkien korkeampaa kantaa. Pohkeeni ovat aina vähän kireät ja akillesjänteeni vielä kireämmät, mutta ihmeellistä kyllä, lenkki ei kiristänyt pohkeita kovin pahasti.

Harjoittelin etukyykkyä ja tein myös vähän boksikyykkyjä ja huomasin kyllä Vaporien tasaisen pohjan aiheuttaman kiristävän tunteen akillesjänteissä ja pohkeissa. PT:ni on onnekseni tarkka liikkuvuuden ylläpidosta ja kehittämisestä ja siksi venyttelyitä tehtiin eilen myös liikkeiden välillä ja treenin päätteeksi. Jouduin myös tekemään kahvakuulalla etuheilautuksia ja maastavetoja. Se oli tehokas treeni, ja vaikka minulla on joku syvälle iskostunut inho kahvakuulaa kohtaan, niin pakkohan se on myöntää, että etuheilautus on tehokas liike.

Pohkeet ovat tänään vain vähän jumissa, joten oikeastaan tilanne on varsin hyvä ottaen huomioon, että olen tällä viikolla lenkkeillyt ja bodaillut minimalistisilla kengillä. Kaiken lisäksi aloitin tänään viikon loman. Huomenna menen hierotuttamaan jalat, joten tänään voisi käydä lenkillä hankkimassa vähän työstettävää hierojalle.

Herkullinen pastaresepti ja salikuulumiset

Lomalla halusin kokeilla jotain helppoa ja nopeaa uutta reseptiä. Löysin The Pioneer Womanin sivuilta firenzeläistyylisen kanapastareseptin, joka kuulosti ja näytti hyvältä. Kokeilin ja ihastuin ja taisi perheenikin siitä tykätä. Tein sitä siis myös tänään kiireisen ja mielenkiintoisen työviikon päätteeksi.

 

Itselleni sopivaksi muokkaama resepti kuuluu näin:

- 3 dl pastaa (alkuperäinen ohje: 450 g penne)

- 300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita (4 kanan rintafileetä)

- suolaa ja Herbes de Provence -yrittimausteseosta tai mustapippuria kanan maustamiseen

- 2 rkl voita

- 2 rkl oliiviöljyä

- 4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

- 3 dl kanalientä (1,8 dl kuivaa valkoviiniä + 1,8 dl kanalientä), tai enemmän tarvittaessa

- 1 rasia pinaattia, 2 on mielestäni vielä parempi

- 1 rasia kirsikkatomaatteja, puolitettuina

- alkuperäisessä reseptissä oli vielä 110 g parmesaania

Laita pasta kiehumaan ja paista kana pannulla voissa ja öljyssä. Kun kypsää, nosta pois pannulta, mutta jätä nesteet. Lisää valkosipuli ja sekoita, jottei se pala. Lisää kanaliemi (tai valkoviini ja kanaliemi) ja keitä kasaan kunnes neste vähenee ainakin puoleen alkuperäisestä. Itse keitän liemen kasaan varsin paksuksi, sillä en pidä liian "kastikkeisesta" pastasta. Lisää kastikkeen päälle pannulle lopuksi pinaatti, tomaatti, kana ja pasta (+ parmesaani). Sekoitetaan ja voilà, herkullinen ateria on valmis. Onnistuu helposti myös tällaiselta vähemmän kokki kolmoselta.

The Pioneer Womanin sivuilta löytyvät sekä tarkemmat ohjeet että nätimmät kuvat. Jos niitä kuvia katsellessa ei tule nälkä, niin ei sitten millään.

Aamulla treenasin jalat salilla. Painostava ilma sai hien taas virtaamaan ennen kuin pääsin edes alkuun. Onneksi en ollut yksin ongelman kanssa, vaan kaikki me aamutreenaajat taisimme kärsiä tavallista enemmän. Yksi salituttu tuli ainakin kommentoimaan askelkyykkykävelyn tehokkuutta ja valittelemaan kunnon ilmastoinnin puuttetta.

Minusta on muuten mukava, että salilla voi vaihtaa pari sanaa tuttujen kasvojen kanssa. Ei mitään liiallista jaarittelua, ainakaan kesken treenin, mutta mielestäni on kohteliasta ja kiva moikata ihmisiä, joilla on sama treeniaikataulu ja joita näkee kuukausi- tai vuositolkulla. On mielenkiintoista, että miehet ovat aktiivisempia tervehtimään/vastaamaan tervehdykseen ja tulemaan juttusille kuin naiset. Nuoret, supertreenatut miehet tosin ovat poikkeus. On toki myös pari naista, joiden kanssa vaihdan tervehdykset ja välillä pari sanaa, mutta keskimäärin naiset tuntuvat välttelevän katsekontaktia. Ystäväpiirissäni ei ole saliharrastuksesta innostuneita, paitsi yksi työkaveri, joka on crossfit-urheiluhullu. Ehkä siksi minusta on mukava, että on salituttuja.

200 metriä vaparia toi hymyn huulille

Tiistaina tuskailin, kun uinti ei todellakaan sujunut. Tänään se sitten sujui. Olipa ihanaa! Kävin poikkeuksellisesti uimassa vasta illalla, mutta arvelin ihan oikein, että näin kesällä siellä on silti varmaan ihan hyvin tilaa.

Lapsi on terve, kun se leikkii.
Tahtoisin taas FlowRideriin.

Ajattelin uida tonnin, mutta puolitoista kilometriä sitä matkaa lopulta taitoin, koska se oli niin kivaa. Se mikä saa edelleen kotisohvalla tyytyväisen hymyn huulilleni on kuitenkin 200 metriä. Uin nimittäin sen verran vaparia putkeen eli 6 käännöstä. Olisin ehkä jaksanut uida pidempäänkin, mutta koska tuplasin kylmiltään entisen ennätykseni, niin ihan suosiolla jätin sen tuohon. Sitä paitsi minua alkoi uidessa hymyilyttämään niin kovin, että ajattelin, että nielen pian vettä.

Haasteellisinta minulle on siis hengitys käännöksissä näin "pitkää" matkaa uidessa. Käännöksen jälkeen tuntuu kuin happi loppuisi siihen paikkaan, mutta parin vedon jälkeen se tasaantuu tavalliseksi hengästymiseksi. Olisi hauska kokeilla, miltä saman matkan uiminen tauoitta tuntuisi 50 metrin radalla, kun siinä käännöksiä tulee puolet vähemmän.

Nyt sitten ei se 100 metrin pätkä tunnu henkisesti niin pahalta, kun tiedän varmasti pystyväni uimaan pidemmänkin matkan. Uin edelleen kuitenkin pääasiassa 50 metrin pätkissä, jotta jaksan ja muistan keskittyä tekniikkaan.

Eilen kävin salilla treenaamassa yläkroppaa ja se tuntuu rinnassa, olkapäissä ja ojentajissa. Huomenna pitäisi treenata jalat. Ei yhtään huvittaisi. Olen sanonut aiemminkin, että olen alkanut inhota jalkojen treenaamista, koska se on niin raskasta. Tunnollisesti sen silti teen.

Näihin tunnelmiin.

Kesä tulee salillekin

Eihän sitä kesän tuloa ikkunattomassa tilassa muuten huomaisi, mutta ilmastoinnista huolimatta lämpötila nousee aina kun ilmat lämpenevät. Kesän tulo pitäisi kai huomata myös vähentyvästä väestä, mutta aamutreenaajat taitavat olla sitä sinnikästä sakkia, joka kolistelee rautaa kesät talvet. Tai sitten nyt tehdään niitä viime hetken kiristelyjä bikini/banana hammock -kroppaan. Yök, minkä kuvan tuo banana hammock sai päässäni aikaan. Bikinikropasta puolestaan on kiertänyt Facebookissa se kiva "vedä biksut päälle, niin siinä sulla bikinikroppa". True that.

Hikihän se salilla tulee. Kesät talvet.

Minulla oli jalkatreenipäivä. Viikonloppu meni kivoissa merkeissä ja uinti sujui, mutta syömiset taisivat epähuomiossa jäädä turhan vähille kaloreille, joten vähän epäilytti kannattaisiko jalkoja treenata tänään. Lisäksi piriformis kiristää jostain syystä oikeassa pakarassa, mutta päätin, että katsotaan tilanne, kun pääsen salille. Siellä tuntui ihan jalkapäivältä, joten siinä sitä oltiin. Nostin kyykkypainojakin: 4 x 8 x 90. Se tuntui todella raskaalta. Tein siihen alle pari lämmittelyä 95:llä. Se tuntui kammottavalta.

Tosi hehkeänä taas... Onnellinen kuitenkin varmasti.

Mutta jotain on tapahtunut päässäni. En jännittänyt jalkatreeniä etukäteen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa huomasin sen jo viime viikolla. Olen koko kevään alkanut jännittämään kyykkyjä jo edellisenä päivänä, sillä painot ovat raskaat. Nyt jotenkin tuntuu, että olen päässyt sinuiksi niiden kanssa ja rohkenen siis nostaakin niitä. Salaa silti toivon, että PT laittaa seuraavaan ohjelmaan pitkiä työsarjoja, jotta saan tiputtaa painot pienemmiksi.

Pystäri on päivän inhokki

Pystypunnerrus käsipainoilla on ehkä kaikkien aikojen inhokkiliikkeeni. Ainakin tänään. Pelkästään kässäreiden nosto alkuasentoon tuntui vaativan hirveän psyykkaamisen - siis sitä mentaalipuolen hommaa, jota en oikein tajua. Sarjat tuli lopulta kuitenkin tehtyä ihan kiltisti PT:n valvovan silmän alla. Nyt voi taas hetken olla onnellinen ja kuvitella, että sinne olkapäihin tuli hitunen lisää voimaa ja lihaa.

On tuo epämukavuusalueelle meno silti aina yhtä inhottavaa. Eilen uidessa meinasin jäädä 50 metrin mukavuusalueelleni räpiköimään, mutta jotenkin sain viime metreillä sen pidemmän vaparipätkän hoidettua alta pois. Eilinen uinti ei kyllä ollut mikään mukavuusuinti. Otti niin voimille, että oli pakko pitkästä aikaa nukkua kunnon päikkärit, että kroppa pääsi palautumaan.

 
Tänään oli kevään toiseksi viimeinen balettitunti. Mukava tunti kuten aina, mutta epämukavuusalueelle pääsin sielläkin. Koreografia nimittäin vaatii ympyrässä eri suuntiin liikkumista, jolloin joutuu miettimään omat askeleensa ja asentonsa ihan itse eikä voi katsoa peilistä tai kenestäkään muusta mallia. Suuntavaistokin menee ihan sekaisin. Olen tässä vuosien saatossa harrastanut tanssia muutamaan otteeseen, mutta aina alkeistasolla, enkä koskaan ole joutunut tekemään tuolla tavalla haastavaa koreografiaa. Askeleet ovat monestikin olleet hankalampia, mutta suuntien kanssa en ole muistini mukaan koskaan joutunut tekemään sen kummemin töitä. Onneksi keho ja aivot synkkasivat lopulta ainakin jollakin tasolla. 

Puhuvat, että kehittyy, kun rohkeasti astuu epämukavuusalueelleen. Minun on sitten parasta aamulla herätä Phoenix 2.0 -versiona tai en ala millekään. 

Viikon kohokohdat

On niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, ettei oikein malta bloggaillakaan. Nyt kuitenkin pikaisesti katsaus viikon kohokohtiin.

Iltakävelyn päätteeksi kuva blogia varten.
 Itse kävelin lämpimässä ilta-auringossa,
seurana ollut rakas serkku ulkoilutti pientä
poikaansa sateessa Rovaniemellä.

 

Maanantaina treenasin yläkroppaa ja vinopenkki näytti tältä: 4 x 8 x 15. Eli otin ne 15 kilon kässärit nyt rohkeasti käyttöön. Toistoja on suhteellisen vähän, mutta hei, 15 kiloa! Viimeisen sarjan viimeiset toistot nostattavat kyllä sellaisen punan kasvoille, että siinä jää paloautokin kakkoseksi. Onneksi ei suoni katkennut päästä.

Tiistaina uinti ei kulkenut. Kilometrin polskin, mutta taisi edellisen päivän treeni verottaa voimia. Ei siitä sen enempää. Pyöräily hallille muuten todisti, että peppu ei ole vielä sopeutunut satulaan...

Keskiviikkona oli jalkapäivä. Se sujui hyvin, vaikka pakaraoissa ja reisissä, varsinkin takareisissä, tuntui vielä DOMS:t perjantain treenistä. Melkein viikko treenin jälkeen, vaikka saattaapi tuo pyöräilyn aloittaminenkin vaikuttaa. Olipa hauskaa, kun muutamissa liikkeissä sai pakaroihin juuri tuon viivästyneen lihaskivun takia ihan erilaisen tuntuman kuin tavallisesti.

Torstaina uinti kulki jo paremmin ja varsinkin käännökset sujuivat aika hyvin. Sain vieläpä radan koko ajaksi itselleni, koska aurinkoisena helatorstaina ihmiset eivät ihan selvästi halunneet keskellä päivää tulla uimaan. Hyvä niin. Sain tehdä rauhassa myös tekniikkaharjoituksia uinnin päälle.

Eilen salilla tapahtui sellainen ihme, että lopultakin tajusin kunnolla, mikä se pumppi oikein on. Ihmettelin, että miten hauis tuntuu jotenkin liian isolta, vähän kuin se olisi tiellä ja sitten välähti. Tänään hehkutin sitä kaverille, joka totesi lakonisesti, että "En tiedä, mikä se on." Ja jatkoi sitten: "Jaa, nytkö on kuulumiset vaihdettu, kun sä alat puhua salijuttuja." Sali- ja muut liikuntajutut ovat minun kuulumiseni. Niin se vain nykyään menee.
 

Perjantai on PR-päivä

Ei muuta kuin että tänään tein penkkipunnerrusta 15 kilon käsipainoilla. Kröhöm, uusi personal record sille liikkeelle siis. No okei, tein vain 2 x 10, sen jälkeen tein 3 x 10 niillä tavallisilla 12,5 kilon painoilla. Ei mitään Tiiteihin ja muihin tosi bodareihin verrattuna, mutta perässä tullaan...

Tein kiertona neljää liikettä, joten pitänee kokeilla noita 15 kilon kässäreitä ihan omana liikkeenään, jos jaksaisi useamman sarjan. Viime perjantaina tein PR:n punnerruksissa, joten kai se on ihan hyvä syy alkaa aina yrittämään uusia ennätyksiä perjantaisin. Voi sitten juhlia herkuttelemalla ja pilata dieetin noin miljoonatta kertaa. Ei tänään tosin.

Ja lopuksi vielä perjantaikevennys: Soheen 30 signs you're a fitness chick. Gif-animaatioita, joista olen päättänyt tavoitella kohtaa 14. En voi siis siirtyä naisten salille, enkä minnekään Mayor'sillekaan...

Keskiviikon kuulumiset

Aamu alkoi yläkropan treenillä. Rankkaa. Mutta siitähän minä tykkään. Huominen uinti vähän kyllä mietityttää, mutta eiköhän sekin suju. Pitää jättää selkää vähemmälle, jos se tuntuu kamalan raskaalta. Olin aika väsynyt koko päivän, mutta kävin sitten illalla lyhyellä lenkillä. Jäi Greyn Anatomian alkukin näkemättä. Ärsyttää muuten, että Sports Tracker on viime aikoina temppuillut. Se alkaa mitata matkaa vasta noin vartin kuluttua lähdöstä. Pitää varmaan ladata se uudestaan ja katsoa, alkaisiko se toimimaan paremmin.

Done.
Ihanaa kun vielä illalla yhdeksältä on valoisaa.

Näin kotikonttoripäivänä oli hyvää aikaa tyhjentää jääkaappi vanhenevista ruoista. Lounaaksi jauhelihafajita. Päivälliseksi kirjolohta ja kasviksia. Tykkään enemmän valkoisesta kalasta, mutta joskus lohi on hyvää. Varsinkin vihreän parsan kanssa. Mutta vain kotimainen kelpaa eli kirjolohta. Norjan lohta en kotiin kaupasta kanna.

Sain tämän jopa rullattua kasaan ja hyvää oli.

Parsaa. Nam.

Alkuviikon kuulumiset

Viikko alkoi jalkatreenillä. Se sujui, vaikka heräsinkin hyvissä ajoin ennen kuin puhelimen herätys pärähti päälle. Jännitin nimittäin uutta kyykkypainoa: 4 (sarjaa) x 8 (toistoa) x 87,5 kg. Yllättävän vähän se 2,5 kilon lisäys tuntui tehdessä. Tein alle pari 90 kilon toistoa, että tuntuisi tuo uusi paino vähän kevyemmältä ja kyllähän se auttoi. Tänään muuten tuntuu treeni vähän varsinkin oikeassa pakarassa. Pakarani eivät juurikaan ota tuntumaa, joten on kiva huomata, että hiljalleen niissäkin alkaa olla jotain eloa.

Uinti tänä aamuna puolestaan ei oikein kulkenut. Tai ehkä se sujui, mutta yläselkä on niin jumissa, että oli aika raskasta menoa. Tuntuu kuin en hieronnassa olisi ikinä käynytkään, saati sitten alle viikko sitten. Luulen, että selkeästi lisääntynyt selkäuinti kurittaa lihaksia ihan uudella tavalla. Siis salijuttujen lisäksi tietysti.

Uin ennen noin 10-20 prosenttia matkasta selkää, sillä se on ollut vahvin lajini, enkä ole siksi viitsinyt siihen panostaa. Nyt olen vähentänyt heikointa tyyliäni eli rintauintia ajatuksella laatu korvaa määrän. Selkäuinnin osuus alkaa olla varmaankin 40 prosentin luokkaa eli samoissa vaparin kanssa. Toisaalta ihan hyvä huomata, että uintikin kehittää lihaksia - tai ainakin tuntuu niissä. Haluan nimittäin oikeasti lisää voimaa selkään.

Mitäs muuta tähän viikon alkuun... Baletissa tehdään koreografiaa, mikä on hauskaa vaihtelua tankoharjoittelulle, vaikka viekin aikaa lemppareiltani eli pirueteilta. Polvessa on taas mustelma lattiakoreografian takia. Tarvitsisin jotkut polvisuojat niitä estämään, mutta polvieni onneksi hamekelien lähestyessä tanssitunnit jäävät kesätauolle.

Tykkään edelleen väristä ihan älyttömästi.
Tosin taaskaan sävy ei ole kuvassa ihan oikein.

Koska tyypilliseen tapaani kuvia treeneistä ei ole, niin kuvituksena on aamupalani eli rahkaa, pinaattia ja banaania. Ai niin ja kynsistä piti sanomani, että shellacit ovat kestäneet kolme viikkoa todella hyvin. En olisi uskonut, että  ne kestävät uintia näin hyvin, sillä kosmetologikaan ei luvannut näin pitkää kestoa liuskoittuville kynsilleni. Tänään tosin iskin käteni niin vauhdilla altaan päätyyn, että kynsi on vieläkin kipeä. Lakalle ei silti käynyt mitenkään.

Miesten punnerruksia

PT pakotti tänään kokeilemaan etunojapunnerruksia suorin vartaloin. Tinkasin kyllä ensin, että en varmasti jaksa. Yllätin kuitenkin itseni ja jaksoin kaksikymmentä. Ne olivat kuulemma vielä hyviä punnerruksia. Olen siis vähän huomaamattani saanut voimaa rintalihaksiin ja olkapäihin. Olen toki tehnyt töitäkin sen eteen, mutta iloinen yllätys se silti oli. Vatsalihakset saivat myös kehuja. Voimapyörä liikkuu nimittäin nykyään ihan eri tavalla kuin alkuvuodesta. Mietin treenin jälkeen hetken saunassa, että kehuikohan PT:ni minua ihan kannustusmielessä, mutta päätin, että kyllä minä ne kehut olen ansainnut.

Sama naama (ja kuvakulma) kesät talvet.

Olen tässä viime viikkoina miettinyt, että absoluuttista voimaa olen varmasti saanut ylävartaloon, mutta onko suhteellinen voimatasoni heikentynyt. En nimittäin ole saanut painoani pudotettua toivomallani tavalla. Painan nyt enemmän kuin viime syksynä, sillä en ole juurikaan saanut viime vuoden lopulla keräämiäni kiloja pois. Nuo etunojapunnerrukset kuitenkin osoittivat selvästi, että myös suhteellinen voima on kehittynyt. Juoksun lisääminen toivottavasti auttaa myös laihduttamisessa. On iltaisinkin sitten sen verran puuhaa, että ei ehdi syödä. Siis enempää kuin tarvitsee.

Pitää vain yrittää sille levollekin jättää tilaa. Siitä tulikin mieleeni, että kävin eilen hierojalla. Se ei kyllä ole mitään lepoa tai hemmottelua. Etu- ja sivureisien hieronta on aina yhtä helvettiä, mutta pakko sanoa, että epäkkäät ovat melkein yhtä inhottavat. Ei jalkojen tai selän käsittely muutenkaan herkkua ole. Pyysin myös käsittelemään vähän kyynärvarsia ja sieltäpä löytyi kipupisteitä. Hieronnan jälkeen on kuitenkin hyvä olo ja venyttely sujuu hetken taas vähän paremmin. Illalla silmiini osui YLE:n artikkeli siitä, että hieronta ei saa sattua. Jos menisin rentouttavaan hierontaan, niin en minäkään haluaisi, että se sattuu. Urheiluhieronnassa käyn kuitenkin, koska raskas treeni saa kroppani jumiin. Niiden jumien aukominen sattuu, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Portteja siellä, portteja täällä

Blogin puolella on ollut hiljaista, koska muu elämä on ollut mukavan kiireistä. Joskus käy niinkin, että kuvien puutteessa ei viitsi pelkkiä tekstipostauksia tehdä, kun niitähän minulta tulee kuitenkin aika paljon.

Sellon Elixiaan on laitettu portit. Modernit ovat. Ainoa tällaista käsihygieniasta tarkkaa ärsyttävä puoli on se, että päästäkseen pois salilta, pitää laittaa käsi tuota tunnistinta vasten. Olisihan se kätevä vetää sillä kortilla poiskin, voisivat sitten seurata myös kuinka kauan ihmiset viihtyvät salilla. No joo, jotenkaan en usko, että Elixia on niin kehittynyt, että se keräisi käyttäjädataa noista porteista.

Uimahallilla sen sijaan on aina ollut portit. Näyttävät jo kovin vanhoilta noihin Elixian portteihin verrattuna, mutta toimivat, joten ei valittamista.

Sitä sun tätä

Minulle aika sunnuntaista tiistaihin on tällä hetkellä urheilujen kannalta viikon raskain osa. Monella tavalla kuitenkin mielekkäin. Siihen kun mahtuu vähän kaikkea. Uintia varsinkin. Se sujuu edelleen, joten on hyvä mieli.

Sunnuntaiaamuisin on uinti kaverin kanssa, jonka viime sunnuntailta tosin tietoisesti siirsin lauantaille, sillä rintauintikurssilla oli edessä käsivetoja ja ne ovat raskaita. Sunnuntai-iltaisin käyn siis uintikurssilla. Meillä on kyllä ihan paras ohjaaja sillä kurssilla. Viestii selkeästi ja pilkkoo jutut sopivasti osiin. On se ilo silmällekin.

Vedoissa ei ollut kuulemma mitään sen suurempaa virhettä kuin että oli vähän leveä. Potkut tällä kertaa puolestaan menivät kapean puolelle. Luulisi, että tasapainottavat toisiaan, mutta ei se niin mene. Jalat olivat kyllä väsyneet perjantain punttitreenistä ja lauantain uinnista ja jouduin oikeasti panostamaan, että jaksoin yrittää teknisesti hyviä potkuja. Tämä kurssi on kyllä vahvistanut tunnetta, että rintauinti ei ole minun lajini. Toki minä sitä uin, koska haluan kehittää tekniikkaani. Tyylin vaihtaminen sitä paitsi keventää harjoitusta aina hetkeksi. Krooli on kuitenkin niin paljon helpompaa ja nopeampaa, että matkaa on kivempi uida sillä.

Sunnuntai-iltaisin olen kotona kymmenen maissa. Maanantaina herään taas kuudelta ja lähden salille. Eilen vuorossa oli jalkatreeni. Kyykkäsin 4 x 8 x 85 kg ja arvatkaapa mitä? Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmin. Sain jopa toisessa sarjassa tuntumaa takareisiin ja ehkä pakaroihin. Säikähdin vähän. Nyt mietin tapahtuiko niin oikeasti. Etureisidominanssini on niin vahva, että yleensä kyykyt tuntuvat vain etureisissä. Olen vähän yllättynyt, että jaksoin niin hyvin noilla painoilla, kun vielä viikko sitten se tuntui todella pahalta.

Eilen illalla sitten kaksi tuntia balettia. Lisää treeniä reisille ja pohkeille ja kaupan päälle vielä kädet ja yläselkä. Baletti on minulle siltikin ennen kaikkea kehonhuoltoa, jolla haen parempaa liikkuvuutta. Otin kaksi tuntia peräkkäin, koska tammikuussa jäi sen verran tunteja välistä, että kymppikortti vanhenee pian ja pitää saada tunnit käytettyä. Kotona yhdeksän jälkeen.

Herätys tänään 5.45 ja kohti uimahallia. Se olisi ihan hyvin riittänyt alkuviikon liikunnaksi, mutta käväisin vielä illalla kiduttamassa pohkeita lyhyellä juoksulenkillä. Pitää tosiaan totutella taas juoksuun ja minimalistisiin kenkiin, joten yritän pari lenkkiä saada mahdutettua viikkoon. Kello on taas yli kymmenestä ja aamulla treenaan yläkropan salilla. Mukavaa. Odotan silti torstain hierontaa. Liian pitkä tauko ja raskaat treenit tuntuvat selässä - ja jaloissa, mutta ne joutuvat odottamaan vielä pari viikkoa.

Kroppa kovilla

Liikunnat sujuvat suhteellisen mukavasti, mutta jumeja ja juileja alkaa tulla ahkerasta venyttelystä huolimatta, sillä hierontojen välillä on aivan liian pitkä tauko. Kipukoukkukin piti kaivaa taas esille.

Olen kyykännyt sillä kammoamallani 85 kilolla, vaikka pahalta se tuntuu. Varsinkin päässä. Maanantaina tosin tein 4 x 12 x 75 kiloa ja sepä tuntui niin - kevyeltä. Tai ei kevyeltä, mutta en rusentunut sen tangon alle, eikä pään kanssa joutunut tekemään töitä, vaan saatoin keskittyä vain liikkeeseen.

Raskas jalkatreeni tosiaan tekee sen, että jalkapäivät ottavat myös yläkroppaan. Yläselkä on tällä hetkellä kovemmalla kuin jalat. Minulla on suhteessa niin paljon enemmän voimaa keski- ja alavartalossa, että tanko, johon on ladattu 85 kilon verran rautaa, tuntuu painavan koko naisen ihan kasaan (terve vaan välilevyn pullistuma). Siihen päälle suorin jaloin maastavedot ja muut liikkeet, joissa tarvitaan myös ylävartalolta vähintään pitoa. 

Viime perjantaina aamusta haukottelin ja vähän kohautin hartioita samalla ja kuuluipa mukava rrrrriiiiiks ja reväytin kai epäkkään. Teki tiukkaa saada pää kääntymään sen jälkeen. Edelleen se tuntuu välillä, mutta pää sentään liikkuu. Onneksi hieroja on ensi viikolla. Piti hierotuttaa jalat, mutta taitaa olla pakko antaa hartiat ja selkä työstettäväksi.

Uintikin vaikuttanee selkään ja hartoihin, vaikka pidän sitä enemmän aerobisena kuin lihaskuntotreeninä. Mutta kroolissa jopa yli 90 prosenttia koko työntövoimasta voi tulla käsistä, joten saattaa sekin oman osansa tehdä, kun tätä ruhoa pitää raahata veden läpi. Ja entäs sitten baletti. Se on minulle puhdas kehonhuoltotunti, mutta kun tunnin pitää käsiä ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa asennossa, niin kyllä se selässä tuntuu, varsinkin kun on aamulla ensin käynyt salilla treenaamassa.

Tähän soppaan pitäisi vielä alkaa juoksua lisäämään. Lenkit nyt onneksi kurittavat vain jalkoja. Perjantaina tulee tasan 3 kuukautta edellisestä lenkistä (juoksumattoa ei lasketa), joten silloin viimeistään pitäisi vetää Bikilat jalkaan ja testata kuinka alas juoksukunto on luisunut. Mutta ihan kevyesti näin alkuun, joohan.

Baletista apua uintiin

Olipa mukava balettitunti. Aamun yläkroppatreenin päälle pidot alkoivat tuntua selässä ja käsivarsissa melko nopeasti tankoharjoituksia tehdessä, joten tunti tuntui välillä jopa rankalta. Tunneilla, joilla minua ei muuten ole pitkään aikaan näkynyt, ollaan edetty jo piruetteihin, joita silloin alussa kovasti kaipasin. Hauskaa, mutta pyörryttävää. Sellainen hetkellinen halpa humala. On jännä huomata, miten yksinkertaisin keinoin monia asioita harjoitellaan. Pään kääntöjä harjoittelimme ihan töpöttämällä pikkuaskelin ympäri katseen pysyessä kiintopisteessä mahdollisimman pitkään ja sitten se nopea kierto.

Samalla tavalla eilen rintauintikurssilla mietin, miten pienestä liikkeestä esimerkiksi potkua lähdetään harjoittelemaan. Rintauinnin potku on niin luonnoton liike, että sitä kyllä saakin harjoitella. Onneksi itsellä alkaa nilkkojen asento jo olla kunnossa. Tiedän siis, missä asennossa nilkkojen pitää olla. Se, saanko tarpeeksi aukikiertoa tai pysyvätkö jalat oikeassa asennossa varsinkaan väsyneenä, onkin toinen asia kokonaan.

Yksi syy baletin aloittamiseen oli juuri aukikierron parantaminen. En tiedä onnistuuko se enää tässä iässä. Haluan uskoa, että onnistuu, mutta en ole saanut esimerkiksi akillesjänteitäni venyttelyistä huolimatta parempaan kuntoon. Aukikierto on varmasti osaksi myös ihan rakenteellinen juttu ja näin vanhemmiten lonkat ja sitä myöten polvet ja nilkat ovat todennäköisesti löytäneet oman paikkansa, josta ne eivät ihan helpolla luovu.

Akillesjänteistä tulikin mieleen kyykky. Kyykkäsin perjantaina 3 x 8 x 85. Oli se oikeasti raskas. Tuntuu kuin yläselkäkin saisi samalla treeniä, koska se tanko painaa niin paljon. Ei se kyllä mikään puhdas suoritus ollut. Ensimmäistä kertaa ikinä keskittyminen herpaantui. Toisen sarjan viimeisellä toistolla mieli lähti ehkä sekunniksi vaeltamaan ja hävitin pidon keskivartalosta ja siinä sitä oltiin aivan liian syvällä kyykyssä keuhkot tyhjänä ilman voimia päästä ylös. Onneksi sain laskettua tangon hallitusti niille sivuraudoille (miksi niitä sanotaan?) ja pääsin alta pois ilman vahinkoa. Arvaatteko, että en ihan odota keskiviikon jalkatreeniä.

Tosi bodari tietää ykkösensä

Olenko minä nyt vakavasti otettava bodari, kun penkkimaksimi on kokeiltu? Sallikaa mun nauraa... Ai niinhän teinkin, jopa juuri sen ykkösen alle. Minulla on selvästi kaksi maneeria: "ei" ja hermostunut nauru. Penkkimaksimi on nyt kuitenkin PT:n varmistaessa selvitetty. Tuloksena oli 47,5 kiloa. En ole ehtinyt työkiireiltäni googlata minkälainen tulos se on naiselle. Eikä minua erityisesti kiinnosta, sillä se on oma tulokseni ja sillä mennään.

Ohjelmaani ei ole kuulunut penkkipunnerrusta yli kolmeen kuukauteen. Silloin kun se kuului ohjelmaan, tein pitkiä sarjoja jollakin 22,5 kilolla. Ei meidän eilenkään pitänyt kokeilla maksimia, vaan tehdä ihan joku pyramidi- tai pudotussarja, en minä muista enää. Siinä lämmitellessä tuli puheeksi maksimit, prosentit ja muu teoreettinen puoli painoilla treenaamisesta ja yhtäkkiä oltiinkin matkalla kohti sitä ykköstä.

Päätin tietoisesti olla seuraamatta, mitä limppuja PT tankoon matkan varrella lisäili, sillä minulla on vähän heikko pää. En siis osaa psyykata itseäni, vaan lähinnä kauhistun painoja ja mietin, että en minä varmasti jaksa. (Olen päättänyt etsiä kirjan positiivisesta mielikuvaharjoittelusta.) Nyt kun se on ohi, on ihan hauska tietää, mitä jaksaa työntää. PT tosin sanoi, että maanantain yläkroppatreeni mahdollisesti oli vienyt vähän voimia ja tulos olisi voinut olla parempi levänneenä, mutta ei nyt jossitella.

Sain vastikään uuden ohjelman ja pyysin, että katsotaan siihen kyykkypainot, sillä siirryn 15 toistosta 8:aan. Kuvittelin, että 70 kilosta siirtyisin 75 kiloon, mutta Ronnypä olikin sitä mieltä, että 85 menee kyllä. Kokeilimme vain yhden sarjan, koska huomenna on jalkapäivä, eikä hän halunnut väsyttää turhaan sen alle. Suositteli itse asiassa siirtämään sen tuon kokeilun takia mieluummin lauantaille. Tapojeni orjana en siihen kuitenkaan pysty. Sitä paitsi ei tunnu jaloissa.

Päässä tuntuu senkin edestä. Aloin oikeasti pelkäämään tuota painomäärää jo eilen. Se tuntuu niin isolta. Olenkin päättänyt, että jos huomenna ei liiku kuin 80 kiloa, niin syytän siitä eilistä harjoitussarjaa, koska se varmasti kulutti voimani, vaikka ei siltä tänään tunnukaan. Kyllä varmasti kulutti! En ehkä saa edes nukuttua, kun stressaan huomista niin kovin. Luulen kyllä, että kroppa kestää, mutta pää voi tarvita vähän aikaa sopeutuakseen. Jos näin on, niin sitten sille on pakko antaa aikaa.

Mutta silti tämän viikon parhaat hetket ovat olleet liikunnan parissa.

Hiilarit kyykkyyn

Vähän jäi jalkatreeni voimattomaksi, koska hiilarit ja kalorit ylipäätään jäivät eilen liian matalalle ja aamupalakin tänään syömättä. Oli muka niin kiire. Tässä on ongelmani: syön helposti joko yli tai ali, mutta täsmäsyöminen on yllättävän hankalaa.

Onnistunut liikuntasuoritus vaatii aina riittävästi ravintoa ja lepoa alle. Tänään puuttuivat molemmat, kun yöunetkin jäivät lyhyiksi. Olen myös huomannut, että uinti tai juoksulenkki tai jopa yläkropan salitreeni sujuvat vähän vähemmälläkin ruoalla, mutta aidosti tehokas jalkatreeni vaatii riittävästi kunnon ruokaa ja kohtuudella hiilareita. Niitä pitää saada joko edellisenä päivänä tai viimeistään ennen treeniä. Hiilareitahan kierrätetään usein niin, että syödään niitä treenipäivinä enemmän ja varsinkin juuri treenin jälkeen. Itse tarvitsen hiilareita heti aamusta ennen treeniä, varsinkin jos kalorit ovat muuten matalalla.

Kyykkyä tein siis 4 x 12 x 70 kg. Päälle muut räpellykset ihan hyvin tehtyinä, mutta raskaalta tuntuvina. Lopputulos tuntuu vähän pakaroissakin. Etu- ja takareidethän saan helposti ihan hajalle ja sen tuntee jo treenin aikana. Pakaroiden kanssa treenin perille meno on aina vähän arvuuttelua, mutta taisin tehdä jotakin oikein. Paitsi venyttelyt jäivät. Aioin kyllä mennä balettiin, mutta ohjaaja oli kipeänä, joten sain iltapäivällä viestin, että tunti on peruttu. Sainpa sitten lusmuta illan.