Etsivä löytää ja älä uskoasi heitä

Minulla on kasa käyttämättömiä fysioterapialähetteitä, sillä on kaksi asiaa, joiden en ole kokenut selkävaivoihini auttavan: lääkkeet ja fysioterapia. Olen kuitenkin päättänyt, että selkäleikkaus ei ole vaihtoehto, joten sitä ennen on kokeiltava kaikki muut hoidot. Fysioterapiakin saa taas uuden mahdollisuuden, vaikka kokemukseni siitä ovat parhaimmillaankin olleet vain neutraaleja.

Osaltaan päätökseeni vaikutti se, että erittäin taitava hierojani on myös fysioterapeutti. Koska luotan häneen hierojana, ajattelin, että hän saattaisi olla myös osaava fysioterapeutti. Hän oli jo hierontakäynnillä katsonut asentoani ja kertonut, mitä sille voisi tehdä. Olin kuitenkin skeptinen ja varautunut siihen, että käynnistä ei olisi merkittävää hyötyä.

Lantion virheasento oli ilmeinen ja sitä fysioterapeutti sitten manipuloi paremmaksi. Lopputulos oli, että kävelin hoidosta pois yhä hieman vinossa, mutta lantion asento korjattuna. Tajusin, että yritän kävellä mahdollisimman varovasti, ihan kuin omaa kehoani kuin kukkaa kämmenellä pidellen. En halua sen palaavan väärään asentoon. Sen se todennäköisesti vielä tekee, sillä lihakset hakevat varmaan tottumuksesta vanhoille paikoilleen, mutta ainakin tiedän, että asentovirhe on mahdollista korjata. Töitähän se toki vaatii myös itseltäni ja niitä olen valmis tekemään. Kuten personal trainerillenikin aina sanon; jos kirjoitat sen siihen lappuun, niin minä kyllä teen. (Miksi, oi miksi se ei toimi yhtä helposti ruoan kanssa, siihen en osaa vastata ja se onkin toisen postauksen aihe kokonaan.)

Olen tässä illan kuulostellut kroppaani ja yrittänyt varoa tekemästä mitään väärin. Se on itse asiassa aika huvittavaa, sillä kohtelen kehoani kuin se olisi uusi, enkä haluaisi naarmuttaa sitä. Pakkohan sen on antaa liikkua. Peilin edessä olen myös seisonut useampaan otteeseen illan aikana. Olen tutkaillut, onko lantio yhä suorassa, ovatko lonkkaluut samalla korkeudella. Hoitoon lähtiessä oikean puolen lonkka oli useita senttejä vasenta lonkkaa korkeammalla.

Voin jälleen kerran todeta, että hyvän fysioterapeutin/hierojan/kampaajan/kosmetologin/YouNameIt löytäminen on vaikeaa, mutta sellainen on mahdollista löytää. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä vielä kolmannellakaan, mutta lopulta. Pitää vain jaksaa etsiä. Kun sen "oikean" sitten löytää, niin siitä kannattaa pitää kaksin käsin kiinni!

Saisinkohan tästä myös taas uutta intoa treffailuun...

Ollapa vahva

Viime perjantaina tein kuntotestit PT:n valvonnassa. Oli kiva huomata, että voimaa on tullut varsinkin ylävartaloon eli sinne minne sitä on haettukin. Punnerruksia tein huomattavasti enemmän ja huomattavasti vaivattomammin kuin vuosi sitten. Yllätyin vähän, vaikka ei sen olisi yllätys pitänyt olla, sillä penkistä nousee työsarjoissa 15 kiloa enemmän kuin viime syksynä. Vatsoja ja kyykkyjäkin tuli muutama enemmän. En huomannut ottaa lukuja ylös, mutta siellä ne ovat PT:n kansiossa kuitenkin tallessa. Vuosi sitten olin aika keskinkertainen, nyt olin tasaisen hyvä.

Absoluuttista voimaa on varmasti tullut enemmänkin, mutta kun kuntotesti tehdään oman kehon painolla, niin se testaa suhteellista voimaa. Läski siis hidastaa ja sitä kun on sellaiset kymmenisen kiloa enemmän kuin viime syksynä, niin mitään huipputuloksia en odottanut. Vauhtia minun on edelleen vaikea saada liikkeisiin, sillä varsinkin nyt kun selän kipuskolioosi on pahana, on pakko kiinnittää tavallistakin enemmän huomiota suoritustekniikkaan, koska muuten vihlaisee ja kovaa vihlaiseekin.

Testattiin myös kestävyyskuntoa pyörällä ensimmäistä kertaa ja tulos oli varsin hyvä. PT oli erityisen tyytyväinen siihen, että sekä perus- että vauhtikestävyysalueet olivat tasaiset. Toinen ei siis ollut toista heikompi, kuten saattaa käydä, jos harrastaa liian yksipuolista liikuntaa. Läskiä kun saisi tiristettyä, niin tulos paranisi ihan sinne huipputuloksiin. Siinä siis seuraava tavoite.

Mutta otsikkoon viitaten, ihan mielettömän voimakas ja notkea 17-vuotias tässä videossa näyttää taitojaan.

Minusta ei enää voi tulla nuorta lahjakkuutta, mutta pitää toivoa, että selkä ei estä 37-vuotiasta saavuttamasta mitä saavutettavissa vielä on. Tänään taisin reväyttää jonkun lihaksen selässä aika pahasti, kun nostin käsipainon rinnalle maljakyykkyä varten. Heikosti menee, kyseessä kun oli ihan lämmittely takakyykkyä varten. Sinnikkäästi vedin jalkatreenin silti läpi ja mikäpä sen parempi tapa aloittaa viikko kuin hoitaa raskaimmat hommat alta pois.

Uimahallin rataetiketti

Sain itseni uimahallille vasta iltapäivällä. Radat olivat täynnä. Kolme rataa oli varattu uimaseuralle, joten tavallisille uimareille jäi kaksi rataa. Niistäkin toinen oli nopeille uimareille. Tosin tänään kuuluin siihen joukkoon, mutta vaihtelin rataa sen mukaan kummalla oli vähemmän uimareita. Molemmilla radoilla oli kuitenkin koko ajan kuutisen henkilöä, välillä laskin jopa kahdeksan.

Speedo Vanquisher 2.0

Siinä ryysiksessä on varmaan kaikilla vähän hermo kireänä, mutta rataetiketti auttaa pitkälle. Tai auttaisi, jos sitä noudatettaisiin. Kiertosuunnan pitäisi olla itsestäänselvyys. Lisäksi soisin, että katsotaan vähän mihin väliin sujahdetaan uimaan. Itse olen aloittanut uinnin käytännössä lähes nollasta, joten olen aina katsonut, että en hyökkää radalle heti nopeampien uimareiden eteen. Altaan päässä ei jäädä seisomaan muiden uimareiden käännösten tielle, vaan siirrytään köyden viereen - tai lähdetään uudelle kierrokselle. Superhitaiden soisi täyden radan sijaan valitsevan sen tyhjän hitaille uimareille varatun "radan" altaan reunassa, vaikka sitä ei rataköydellä olekaan erotettu.

Onneksi suurin osa uimareista on kohteliasta ja järkevää porukkaa, mutta kyllä yksi tai kaksikin törppöä voi tehdä muiden elämästä hankalaa, varsinkin täydellä radalla.

Vanhaa ja uutta.

Uimavalvojiltakin toivoisin vähän pelisilmää. Vesijuoksijoita oli suhteellisen vähän, joten kaksi rataa siihen touhuun tuntui paljolta, eikä hitaiden uimareiden "radalla" ollut juurikaan porukkaa, joten olisivat voineet tehdä yhden radan lisää uimareille. Varmaan sunnuntai-iltapäivänä tuntia ennen hallin sulkemista on tylsä alkaa rataköysiä siirtämään, mutta nyt kun Myyrmäen uimahallissa on ihan eri paineet kuin aiemmin, niin se vaatii myös henkilökunnalta enemmän.

Yhä toivon, että kaupunki päivittäisi WebTimmin niin, että sieltä oikeasti näkisi, milloin radat ovat varattuina. Siellä näkyy Poseidonin varaukset, kun uimahalli ei ole auki. Who cares?! Paljon tärkeämpää on tietää ratojen varaustilanne uimahallin aukioloaikoina. WebTimmi on muutenkin todella kankea työkalu, joten "lukujärjestyksen" voisi päivittää suoraan uimahallin sivulle. Muutoksiahan ei tapahdu viikottain, eikä kai edes kuukausittain, vaan kausittain, joten ihan hirveästi siitä ei olisi vaivaa. Olen tästä kaupungin liikuntapalveluille pari kertaa jättänyt palautetta, mutta eipä sieltä vaivauduta edes vastaamaan sähköposteihin. Saisi edes sinne uimahallin seinälle ratavaraukset näkyville.

Se siitä valittamisesta. Uinti oli kuitenkin ihan kivaa. Testasin uusia uimalasejani, Speedon Vanquishereita, joissa on pienempi "fit" kuin vanhoissa uimalaseissani. Ne ovat oikein hyvät. Painavat silti ympyrät silmieni ympärille, mutta siitä saan syyttää herkkää ihoani ja silmäkuoppieni mallia, kai.

Pöllönä kiropraktikolla

Hiljaiselo päättyy nyt. Siispä kerron teille tarinan naisesta, joka yllätti kiropraktikon. Ensin tietysti oltiin laavailtu internetistä kokeneen oloista kiropraktikkoa ja kun sopiva löytyi niin sinne siis. Jännitti vähän, sillä nikamien naksautus ei selkäänsä kolme vuotta varoneelle ja tarkkaan kuulostelleelle tunnu järkevältä, mutta mitäpä sitä ei epätoivoinen kokeilisi.

Epävarmuudesta huolimatta löysin itseni hoitopöydältä istumasta. Siinä tutkittiin vähän niskan kuntoa; katsottiin pyöriikö pää ja näkyykö selän takana seisovan kiropraktikon kasvot. Ei tässä mitään pöllöjä olla. Sitä paitsi vika on lannerangassa...

Siitä päädyin kuitenkin kylkimakuulle ja ronks vaan rutisi selkä, kun kiropraktikko yllätti minut. Toiselle kyljelle ja sama homma. Nyt olin jo hyvin varautunut ja varmaan jokainen lihas kehossani alkoi jännittyä oikein kunnolla. Kiropraktikko oli oikein tyytyväinen, kun nikamat vain rutisivat. Minua se pelotti. Ei se tehnyt ollenkaan kipeää, mutta mietin silti, että halvaantuukohan sitä tämän rusikoinnin johdosta. Ei sellaisia ääniä pitäisi ihmisen selästä lähteä. Avattiin vielä selinmaakuulla rintarankaa. Lopuksi testattiin uudellen ja ihmeellistä kyllä, näin takanani seisovan kiropraktikon kasvonpuolikkaat. Skeptisimmät tietysti miettivät, että ottiko hän ehkä askeleen sivulle ja sitten toiselle, mutta itse uskon löytäneeni sisäisen pöllöni.

Viikonlopun aikana huomasin, että selkäranka rutisi välillä ja mietin, että jos hoidon tuloksena on vanhuuden rutinat ja ratinat, niin onpa kummaa hoitoa. Tänään sitten toisella hoitokerralla selvisi, että on hyvä asia, jos ranka välillä vähän rutisee.

Tehtiin samat niksautukset kuin viimeksikin ja vähän venytystä etureisille ja pakaroille. Mutta siinä kesken kaiken kiropraktikko naurahti, että ei vuosikymmenten aikana ole koskaan kohdannut samanlaista asiakasta kuin minä. Yleensä ihmiset kuulemma makaavat rentona ja nauttivat hoidosta. En kai ollut ihan niin rento kuin luulin; sisäinen Sheldon taisi päästä valloilleen. Sovittiinkin, että ehkä on parasta, että en ihan heti tule uudelleen. Kuukauden kuluttua katsotaan tilanne sitten uusiksi. Lähdin hyvillä mielin, sillä niska on nyt kyllä hyvässä kunnossa. Iskias ja vinous vaivaavat sen sijaan yhä.

Aion silti suositella kiropraktiikkaa työkaverille, jolla on niska kipeänä.

Questin patukat aiheuttavat riippuvuutta

Questin proteiinipatukat ovat niin hyviä, että ne aiheuttavat suorastaan riippuvuutta. Tilasi ensin iHerbistä paketin Chocolate Peanut Butteria, sitten Chocolate Brownieta, sitten Chocolate Chip Cookie Doughta. Sitten pitikin tilata Quest Nutritionilta suoraan näytepakkaukset, jotta pääsin kokeilemaan myös makuja, jotka epäilyttivät. Ihan turhaan.

Ne olivat jopa parempia kuin aiemmin maistamani patukat. Epäilystä aiheuttivat marjamaut ja kookos-cashew, mutta ne yllättivät iloisesti. Rakennekin oli mukavampi kuin suklaisemmissa mauissa. Parasta on ehdottomasti silti Peanut Butter Supreme. On siinä eniten kaloreitakin, mutta oh my, se on taivaallista. IHerbiin lähtee heti tilaus, kunhan kotiudun Amerikan ihmemaasta. Tiedä vaikka matkalaukkuun päätyisi muutama patukka myös.

All Naturall -patukat.
Näistä suosikki taitaa olla ehkä jopa se Coconut Cashew. Ylläri.
Vähiten miellytti Lemon Cream Pie, se nimittäin maistui todella sitruunaiselle.

Questin patukoissa ei käytetä soijaproteiinia, kuten esimerkisksi Leaderin So Low Carb -patukoissa. Proteiini tulee heraisolaatista ja maitoproteiini-isolaatista. En tiedä, mikä näiden ero on, koska herahan tehdään maidosta. Pisteet kuitenkin siitä, ettei tarvitse sitä soijaa syödä.

Questin patukat eivät ole läheskään yhtä äiteliä kuin muut kokeilemani proteiinipatukat. Makeutukseen käytetään lo han guota, joka on kai joku kiinalainen yrtti; steviaa (E960), joka on yrtti sekin; ja erytritolia (E968), joka tosin on sokerialkoholi, mutta ei kuulemma yhtä paha kuin muut sokerialkoholit. Tiedä häntä. All Natural -patukat on makeutettu stevialla ja erytritolilla. Original Linen patukat puolestaan sukraloosilla (E955).

Original Line -patukat.
Suosikkini Peanut Butter Supreme löytyy tästä valikoimasta.
Vähiten tykkään ehkä Chocolate Browniesta ja sekin johtuu pääasiassa rakenteesta.

Kuitua kaikissa patukoissa tuntuu olevan ihan kunnolla, keskimäärin 65-70% päivittäisestä tarpeesta.

Ainakin voi kuvitella, että Questin patukat ovat suhteellisen terveellisiä. Tuoteluettelo on lyhyt ja ymmärrettävä. Pähkinöitä löytyy lähes kaikista patukoista, joten pähkinäallergikoille nämä eivät sovi. Patukat painavat 60 grammaa ja kaloreita on yleensä 170, tosin joissakin 200:kin. Suosikissani tietysti on eniten eli 210 kaloria. Patukat eivät yleensä säily edes laatikossa täydellisen suorakulmion muotoisina, sillä ne ovat aika pehmeitä. Mielestäni se ei ole ongelma, vaan luo jopa jonkinlaista luonnollisuuden tunnetta.

Tilaaminen suoraan Quest Nutritionilta on kallista, mutta tein sen silti, sillä kaikkia makuja ei saa iHerbistä. Toimitus on nopea, mutta jo kahden laatikon tilaus vaati tullauksen. iHerbistä suosittelen tilaamaan yhden laatikon kerrallaan, jolloin tavallisella postilla kuljetettuna kuljetus maksaa alle viisi euroa, eikä tulleista tarvitse huolehtia. Hintaa patukalle tulee näin saman verran tai vähemmän kuin marketista ostettuna. Paketti tulee perille parissa viikossa.

Fitnessgurun herat - tykkään

Rohkenenko sanoa, että Fitnessgurulla on parhaat proteiinijauheet? En voi väittäää maistaneeni monen merkkistä heraa, joten en vertaile muihin, vaan arvostelenpahan muuten vain. Tilasin jokin aika sitten näytepakkaukset muutamista eri makuisista heroista, koska olin niitä muutamissa blogeissa nähnyt. Se oli hyvä päätös, sillä Gurulle lähtee kyllä tilaus heti kun keksin, minkä makuista haluan. Kaikki maistamani herat ovat nimittäin olleet oikeasti melkoisen herkullisia. Treenin päälle kaikki tosin maistuu paremmalta.

Maut olivat siis: Rocky Road (isolaatti), Milk Chocolate (isolaatti), Chocolate Mint (isolaatti), Chocolate Hazelnut (konsentraatti), Strawberry White Chocolate (konsentraatti) ja Kiwi Yoghurt (konsentraatti).

Olen yleensä suklaamakujen ystävä, sillä ne eivät maistu niin esanssisille ja keinotekoisille kuin hedelmä- ja marjamaut, mutta Fitnessguru on kyllä onnistunut tekemään herkulliset muutkin maut, eivätkä ne ole niin ällömakeita kuin käyttämäni Fastin Whey+. Jopa Kiwi Yoghurt oli hyvää. Ainoastaan Rocky Road jätti vähän epäilevälle kannalle. Se oli ihan hyvää, mutta en saanut mausta oikein selvää. Johtunee siitä, että rocky roadissahan maistuu suklaa, (maa)pähkinät ja vaahtokarkit erillisinä makuina. Proteiinisekoituksena makuja ei erottanut toisistaan.

Kaikki jauheet ovat tuoksuneet hyvälle ja vastanneet makua. Jauhe sekoittuu todella hyvin veteen. Rocky Road tosin vaahtosi runsaasti. Ei se mikään ongelma silti mielestäni ole.

Koska tykkään leipoa proteiinijauheista, niin nämä konsentraatit sopivat siihen hommaan varmasti todella hyvin. En malta odottaa, että pääsen testaamaan. Tai proteiinijäätelön tekoon. Siihen valitsisin mauksi Straweberry White Chocolaten tai Chocolate Hazelnutin, joka ehkä sitten kuitenkin oli näistä suosikkini tai... Seuraavaan tilaukseeni aion ottaa lisää näitä kokeilupakkauksia, niitä makuja, joita en vielä ole maistanut. Etsin kyllä yhä myös hyvää maustamatonta heraa. Vinkkejä otetaan vastaan.

Fitnessgurulla on suomenkieliset sivut, joten nekin jotka aristelevat verkko-ostamista ulkomailta kielimuurin takia, voivat helposti tilata Fitnessgurulta. Toimitus oli kaiken lisäksi supernopea ja koska Siwa, jonne paketti toimitettiin, on kotitaloani vastapäätä, sain paketin senkin puolesta todella kätevästi. Tein tilauksen Fitnesstukkuun ja Fitnessguruun samana päivänä, mutta Fitnesstukun Turusta lähetetty paketti oli perillä vasta viikkoa myöhemmin.

Suosittelen!

Treeniä ja kokkailua

Aamu alkoi tavalliseen tapaan treenillä. Tänään yläkroppaa. Olen aika tyytyväinen selkätreeniin. Painot ovat nousseet kivasti, mutta nälkä kasvaa syödessä eli haluaisin tietysti treenata vieläkin kovemmilla painoilla. Siihen auttanee vain treeni ja aika. 

Treenikamaa. Shakerissä Fitnessgurun kiwi yoghurt.

Hauisten treenaaminen on kyllä yhtä tuskaa. Nykyinen ohjelma väsyttää hauikset jo rintaa ja selkää treenatessa, joten kun niiden vuoro oikeasti tulee, niin ei riitä puhtia juuri mihinkään. Mutta Mika Nyyssölä taisi jossain omassa blogipostauksessaan sanoa, että ei toimi hänelläkään hauisten treenaaminen selkäpäivänä, joten olen aika hyvässä seurassa ongelmani kanssa.

Nälästä puheen ollen. Tänään on haluttanut koko ajan syödä jotain. Niin halutti eilenkin ja toissa päivänä. Miksi? Ei ole se aika kuukaudesta, olen syönyt säännöllisesti ja riittävästi. No, liikaa, koska annoin periksi. En sentään sortunut sokeriin.

Päivälliseksi kokeilin uutta ruokalajia. Tein kanaa kookosmaidossa, joka oli maustettu tuoreella inkiväärillä, cheyenne-chilillä ja valkosipulilla. Lisäksi kuminaa ja sipulia. Siitä tuli oikeasti hyvää, pieni potku inkivääristä ja chilistä, mutta ei kovin voimakas. Olen todella mausteisen ruoan ystävä, mutta tällainen hienostuneempi mausteisuus on joskus ihan mukavaa.

Resepti on muokattu Food Networkista löytämästäni reseptistä.

Parin sentin pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 cheyenne-chiliä (suht mieto)
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1 tölkki (200 ml) kookosmaitoa
300 g broileria
kookosöljyä paistamiseen

Kuullotetaan sipuli ja chili. Lisätään valkosipuli ja inkivääri. Lisätään kumina ja suola. Sitten kookosmaito. Annetaan hautua hetki. Kanafileet uunin kestävään astiaan ja kaadetaan seos päälle. Paistetaan 150-175 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjotaan esimerkiksi basmatiriisin kanssa.

Sellainen perjantai se. Ensi viikolla olenkin tähän aikaan Kaliforniassa, jee!