Otsikko ei viittaa rakkauteeni sormiani kohtaan, vaikka ne kätevät ovatkin. Kyse on minimalistisista tai
paljasjalkakengistä. Itselläni on Vibram FiveFingers Bikila LS:t. Kävin niillä tänään
yhdeksän kilometrin aamulenkin. En siis noudata neuvoja varovaisesta aloituksesta.
Pidän tosin huolen, että käyn lenkillä enintään joka toinen päivä, jotta jalat
saavat lepoa. Tämä on taas näitä nerokkaita ”valitsen ohjeista ne, jotka
sopivat omiin mieltymyksiini” -ajatusmalleja. Säälin siis pohkeitani, jotka ovat kovilla ilman lenkkareiden nousevaa kantaa.
Kivaa, kun joku
asia on helppoa. Tosin alkuvaihehan tässä totuttelussa vasta on, joten tilanne
voi muuttua vielä. Luulen kuitenkin, että syitä siihen, miksi minun on ollut
helppo sopeutua FiveFingersien käyttöön, ovat se, että hölkkään eli askel pysyy
koko ajan lähellä maata, otan lyhyitä askeleita, asentoni on pysty ja tärkeimpänä
se, etten ole kehittänyt kanta-astuntaa.
Paljasjalkajuoksulla ja minimalistisilla kengillä juoksullahan pyritään
palaamaan luonnolliseen juoksutyyliin ja astuntaan eli päkiä tai jalan
keskiosa osuu maahan ensin. Paljasjalkakävelyssä mennään kyllä kanta edellä.
Harrastin juoksua
nuorena hetken, mutta jalkavaivat pakottivat lopettamaan. Kävelylenkitkin
menivät samasta syystä yhteen aikaan itkua pidätellessä. Kipu on mielenkiintoinen juttu, sillä
se saa kuuntelemaan kehoa eri tavalla. Olen itse varsin herkkä huomioimaan, jos
säärissä tuntuu vanhaa tuttua kipua. Siksi on ollut ihanaa, että
minimalistisilla kengillä vaivoja ei ole ollut. Ainakaan vielä.
Polvet ovat myös
tykänneet. Kävin tuossa viikolla kävelyllä lenkkarit jalassa (välipäivä
FiveFingereistä, katsokaas) ja jossain vaiheessa polvissa vähän tuntui. Ei
mitään merkittävää, mutta lenkkareilla hölkätessä sain välillä polviin
tuntemuksia ja mietin tietysti, että kannattaako ylipainoisen juosta, vai
olisiko vain järkevämpää kävellä. Siinähän se rasvakin palaisi paremmin. Mutta
minusta on kiva katsoa mihin pystyn, joten koska vaivat ovat enemmänkin
tuntemuksia, niin tämä nainen hölkkää. Siinä kuluu kaloreitakin puolet enemmän
kuin kävelyssä.
En ole nopea.
Hölkkään noin 8 kilometrin tuntivauhtia. Ysin lenkki vei siis rapian tunnin. Tavoitteena on näin
alkuun päästä 10 km/h vauhtiin. Siihen tietysti auttaa säännöllinen
lenkkeily, mutta uskon, että painonpudotuksesta olisi vielä merkittävämpää
apua, sillä kyllä tällaisen massan siirtely ottaa voimille. Vauhtia tärkeämpää on kuitenkin liike ja mantrani onkin: no matter how slow you go, you’re still lapping everybody on
the couch.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti