lauantai 25. elokuuta 2012

In love with my FiveFingers


Otsikko ei viittaa rakkauteeni sormiani kohtaan, vaikka ne kätevät ovatkin.  Kyse on minimalistisista tai paljasjalkakengistä. Itselläni on Vibram FiveFingers Bikila LS:t. Kävin niillä tänään yhdeksän kilometrin aamulenkin. En siis noudata neuvoja varovaisesta aloituksesta. Pidän tosin huolen, että käyn lenkillä enintään joka toinen päivä, jotta jalat saavat lepoa. Tämä on taas näitä nerokkaita ”valitsen ohjeista ne, jotka sopivat omiin mieltymyksiini” -ajatusmalleja. Säälin siis pohkeitani, jotka ovat kovilla ilman lenkkareiden nousevaa kantaa.

Kivaa, kun joku asia on helppoa. Tosin alkuvaihehan tässä totuttelussa vasta on, joten tilanne voi muuttua vielä. Luulen kuitenkin, että syitä siihen, miksi minun on ollut helppo sopeutua FiveFingersien käyttöön, ovat se, että hölkkään eli askel pysyy koko ajan lähellä maata, otan lyhyitä askeleita, asentoni on pysty ja tärkeimpänä se, etten ole kehittänyt kanta-astuntaa. Paljasjalkajuoksulla ja minimalistisilla kengillä juoksullahan pyritään palaamaan luonnolliseen juoksutyyliin ja astuntaan eli päkiä tai jalan keskiosa osuu maahan ensin. Paljasjalkakävelyssä mennään kyllä kanta edellä.

Harrastin juoksua nuorena hetken, mutta jalkavaivat pakottivat lopettamaan. Kävelylenkitkin menivät samasta syystä yhteen aikaan itkua pidätellessä. Kipu on mielenkiintoinen juttu, sillä se saa kuuntelemaan kehoa eri tavalla. Olen itse varsin herkkä huomioimaan, jos säärissä tuntuu vanhaa tuttua kipua. Siksi on ollut ihanaa, että minimalistisilla kengillä vaivoja ei ole ollut. Ainakaan vielä. 

Polvet ovat myös tykänneet. Kävin tuossa viikolla kävelyllä lenkkarit jalassa (välipäivä FiveFingereistä, katsokaas) ja jossain vaiheessa polvissa vähän tuntui. Ei mitään merkittävää, mutta lenkkareilla hölkätessä sain välillä polviin tuntemuksia ja mietin tietysti, että kannattaako ylipainoisen juosta, vai olisiko vain järkevämpää kävellä. Siinähän se rasvakin palaisi paremmin. Mutta minusta on kiva katsoa mihin pystyn, joten koska vaivat ovat enemmänkin tuntemuksia, niin tämä nainen hölkkää. Siinä kuluu kaloreitakin puolet enemmän kuin kävelyssä.

En ole nopea. Hölkkään noin 8 kilometrin tuntivauhtia. Ysin lenkki vei siis rapian tunnin. Tavoitteena on näin alkuun päästä 10 km/h vauhtiin. Siihen tietysti auttaa säännöllinen lenkkeily, mutta uskon, että painonpudotuksesta olisi vielä merkittävämpää apua, sillä kyllä tällaisen massan siirtely ottaa voimille. Vauhtia tärkeämpää on kuitenkin liike ja mantrani onkin: no matter how slow you go, you’re still lapping everybody on the couch.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti