Vesipeto

Valmiina altaaseen.
No, suihkun kautta ja uimapuku päälle tietysti.

Uinti kulki tänään kuin unelma. Tai ainakin sinne päin. Lähtiessä vähän epäilytti, sillä bussipysäkille kävellessä huomasin, että jalat ja pohkeet erityisesti olivat väsyneet eilisestä lenkistä ja tanssitunnista. Tsemppasin itseäni, että pohkeissa uinti ei juuri tunnu, joten kyllä se menee.

Kilometri vaparia ja siihen päälle vähän rintaa ja selkää. Ensimmäiset 100 metriä minulla on aina tunne, että en jaksa, mutta kyllä se siitä sitten. Personal trainerini taitaa olla oikeassa: hermoilla on myös roolinsa liikuntasuorituksessa. Ne pitää herätellä töihin. Minähän olen aina ajatellut vain lihaksia, en hermoja tai niveliä. Otin loppuun myös rintauinnin potkuja laudalla, kun energiaa oli jäljellä. Olen viime aikoina uinut vain matkaa, joten luulen, että olisi taas hyvä tehdä myös tekniikkaharjoituksia.

"Valkku" on sairaslomalla, joten sieltä ei apuja tähän hätään saa. Tietoa pitäisi olla itsellä kuitenkin jo sen verran, että pystyn vetämään tekniikkatreenit yksinkin. Palaute jää puuttumaan, mutta tekniikka on jo sen verran hallussa, että tärkeintä sen omaksumiseksi ja parantamiseksi on uida, uida ja uida.

Varsinkin rintauinnissa kärsin koordinaation puutteesta eli jos keskityn käsiin, niin jalat unohtuvat ja toisin päin. On yllättävän hankalaa opetella aikuisena oikeaa tekniikkaa, kun vanha virheellinen uintitapa lurkkii mielen sopukoista. Onneksi vapari tai krooli, jonka opin vasta tänä vuonna, sujuu paremmin. Sehän on teknisesti helpompi laji kuin rintauinti, kun hengityksen oppii.

Tiistaina sitten taas uudestaan. Ja ehkä niitä tekniikkaharjoituksia silloin.