lauantai 30. maaliskuuta 2013

Mutkamäkeä

En ole laskenut suksilla tai laudalla vuosikausiin. Taitaa edellinen kerta mennä viime vuosituhannen puolelle. Olin kuitenkin päättänyt, että tällä lomalla kävisin ainakin kokeilemassa, miltä laskettelu tuntuu ja osaisinko vielä. Tänään sitten sanoista tekoihin ja voi että se oli mukavaa!

Phoenix
Tyylinä ysäri.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Seurana oli ihana serkku, jonka kanssa olen laskenut sekä ensimmäisen laskuni, että monet monituiset kerrat sen jälkeen. Rinteet hyvässä kunnossa ja täällä in the middle of snowhere kun ollaan, niin hisseihinkään ei tarvinut jonottaa.

Serkku ja Phoenix suksilla
Parasta seuraa mäessä.
Auringonpaistetta pohjoisrinteillä.
Tyylinä oli ysäri. Toppatakki on lukioajoilta. Laskettelulasit ovat niin vanhat, että elastaani on kulunut pois, mutta pinkit ne sentään ovat edelleen. Vuokrasin välineet, sillä halusin kokeilla, miltä ne "uudet" sukset tuntuvat. Hyviltähän ne tuntuivat. En pysty vertaamaan vanhan tyylin suksiin, koska edellisestä laskustani on tosiaan kulunut toistakymmentä vuotta. Omat uskollisesti palvelleet Atomicini ovat kai yhä laskettelukunnossa, mutta jotain rajaa tähän vintage-touhuun.

Serkun omat uudet ja minun vuokrasukset.
Monot kiristivät pohkeita alusta lähtien, eivät siis tiukkuuttaan, vaan asento vain venytti varsinkin oikeaa eli kireämpää kantalihasta oikein kunnolla. Sääriluiden päälle olen uimahallista hankkinut mahtavat mustelmat, joten ne vaivasivat monoissa myös. Punaisen rinteen laskut puolestaan ottivat etureisiin. Ei laskettelu muistaakseni nuorempana tuntunut lihaksissa, mutta kaipa se oli vain lajinomaisen harjoittelun puutetta. 


Jännitin etukäteen ihan älyttömän kamalan hirveästi. Jännittäjä kun olen. Siellä se taito kuitenkin uinui lihaksistossa ja hermoissa. Makustelin ensimmäisen laskun rauhassa, mutta jo toisella laskulla huomasin automaattisesti hakevani matalampaa asentoa, että pääsisin paremmin nauttimaan vauhdin huumasta. Kolme tuntia mäessä, pääasiassa keskivaikeassa ja helpoissa rinteissä. Jätimme suosiolla mustan rinteen välistä, vaikka nuorempana sitä tuli laskettua antaumuksella. Ensi vuonna sitten voi sitäkin kokeilla. Nyt kun tietää, että laskettelu on yhä ehkä paras tapa viettää aurinkoista talvipäivää ulkosalla.

Takarinteiden hississä.
Eturinteen hississä napattu maisemakuva.

Liputkin ovat muuttuneet viime kerrasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti