Osaltaan leffaa kohtaan tuntemani kiinnostus johtui talvella lukemastani Arnold Schwartzeneggerin omaelämänkerrasta Total Recall: My Unbelievably True Life Story. Kannattaa muuten lukea. Kehonrakennuksen lisäksi se antaa uuden näkökulman näyttelijään, jota voisi pitää kehonsa ja puhetapansa (ja joidenkin leffojensa?) perusteella vähemmän business savvynä. Pitää kuitenkin muistaa, että yhden maailman suurimman talouden kuvernööriksi ei pääse pelkkien sukulaissuhteiden perusteella.
Elokuva oli yllättävän viihdyttävä. Se on kestänyt aikaa varsin hyvin ottaen huomioon, että se on melkein yhtä vanha kuin minä. Arnoldilta pääsi pari ihan hauskaa sammakkoa suusta. Nykyään ne saisivat PR-ihmiset sydänkohtauksen partaalle, mutta tekivät Arnoldista elokuvassa aika inhimillisen nuoren, lajissaan menestyneen miehen. Se kroppa sitten. On se hieno. Joskus olen pitänyt bodareita ihan liian, no, liian lihaksikkaina, kireinä, kiiltävinä, mitä näitä nyt on. Silmä on selvästi tottunut. Arskan kroppaan varsinkin, kun sitä on kuitenkin elokuvissa näytetty vuosikymmeniä.
Oma miesihanteeni ei ole niin lihaksikas tai kireä, mutta arvostan kyllä lopputulosta ja työtä, mitä bodareiden vartaloihin on laitettu. Enkä voi kieltää, etteivätkö bodarit näyttäisi paremmilta kuin täysin treenaamattomat kaverit. Tasapuolisuuden nimissä, sama pätee naisiin. Tässä elokuvassa ja 70-luvulla ei vain naisbodareita tainnut hirveästi olla, joten tänään keskityin hyvillä mielin mieskauneuden ihailemiseen ja
En muuten malta odottaa, että pääsen salille huomenna...
Kuvien copyright kuuluu joillekin muille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti