Hyviä ja huonoja uutisia

Aamu alkoi uudella penkkimaksimilla eli 50 kiloa nousi, vaikka raskas se oli. Toivoisin tietysti penkkailevani työsarjoja tuolla painolla, mutta PT lohdutti, että se on oikein hyvä tulos ykköseksi naiselle. Tarkensi kyllä, että tavikselle. Minä kun haluan olla voimakas, niin vertailu taviksiin ei hirveästi lohduta. Parannusta edelliseen on kuitenkin 2,5 kiloa. Eipä ole yllätys, että päivän kohokohta löytyi salilta.

Tässä ei tehdä penkkienkkaa.

Sitten niitä huonompia uutisia. Sen lisäksi, että nyt on miniloman viimeinen päivä, sain myös lähetteen selkäleikkaukseen. Jippii. Itku meinasi päästä. Tämä on toinen kerta, kun selkäleikkaus uhkaa. Ensimmäisellä kerralla vältin sen nipin napin. Silloin kärsin akuutista vaivasta, joten jos pientä ihmeparantumista ei olisi tapahtunut, niin olisin ehdottomasti mennyt leikattavaksi pelosta huolimatta.

Vuosien saatossa vaiva on kroonistunut, joten vaikka tähystysleikkauksen tekisikin neurologi, niin nyt pelottaa enemmän. Hyödyt ja haitat on hankalampi punnita, kun on tottunut kipuun, eikä se tietystikään ole läheskään yhtä kovaa kuin akuutti kipu. Pystyn nyt myös liikkumaan, kivusta huolimatta, mikä edelliskerralla oli työn ja tuskan takana. Toisaalta paremmaksi tilanne ei fysiatrin mukaan tule muuttumaan ainakaan ilman leikkausta. Jos vuodesta menee kolmasosa kipuskolioosin kanssa ja loput lievemmin vinossa, niin ei sekään houkuttelevalta tulevaisuudenkuvalta kuulosta. Nyt pitäisi tehdä sitä limonaadia näistä sitruunoista.