torstai 6. joulukuuta 2012

Voihan pylly

Olen tässä odotellut viivästynyttä lihaskipua pakaroihin, mutta ei kuulu. Treenattiin eilen PT:n kanssa peppua ihan tosissaan, mutta hänkin totesi sen minkä itse jo tiedän eli erittäin voimakkaan etureisidominanssin. Minun on siis vaikea saada mitään tuntumaan pakaroissa. Takareidet ottavat kyllä ihan kivasti treenin vastaan ja etureidet todellakin. Mutta ne pakarat. Olen aiemminkin sanonut, että joko minulla on supervoimakkaat pakarat tai sitten sinne ei vain mene treeni perille, koska etureidet omivat kaiken.

Takakyykky jätettiin ohjelmasta nyt toistaiseksi kokonaan pois. Yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi ja tasoitettua puolieroja ja katsotaan tilanne sitten uusiksi. Askelkyykyt ja askelkyykkykävelyt jäävät kyllä ohjelmaan. Venyttelyitä lisättiin myös ennen treeniä, koska lantion, lonkan, alaselän ja jalkojen lihakset ovat niin kireät, että kun kerroin pitäneeni lähes kahden viikon salitauon PT:n kommentti oli "Hyvä!". Kuinka monta kertaa saa kiitosta, että lintsaa treeneistä? Fysiatri ja PT ovat siis molemmat keventämisen kannalla. Ottaa vähän tiukille hyväksyä, että pitää rauhoittaa treenejä, että pääsee parempaan kuntoon. Mutta tehdään nyt niin.

Tänään kävin treenaamassa yläkroppaa uudella ohjelmalla. Painojen arvioiminen oli haasteellista, koska mukana on liikkeitä, joita en ole vähään aikaan tehnyt ja huomasin, että rautaa saa lisätä selkeästi aiempaa enemmän. Toistoja on sarjoissa vain 10, joka on varmasti vähiten ikinä, joten en osannut oikein siihenkään suhteuttaa painoja. Aavistuksen kevyeltä tuntui vielä... Ensi kerralla sitten rohkeasti lisää malmia. Yläkropassa pitäisi saada selkään, rintaan ja olkapäihin voimaa. Hauikset ja ojentajat ovat suhteessa niihin varsin kovassa kunnossa.

Syömiset ovat menneet miten sattuu, mutta nyt teen ryhtiliikkeen ruoankin suhteen. Toivottavasti julkinen lupaus auttaa. Kaipaan sitä hyvää tunnetta, joka tulee, kun hallitsen syömiseni eikä se minua. Siten tunnen hallitsevani myös elämääni. Olen yhä aika onneton käsittelemään arjesta poikkeavia tilanteitä, kuten kiirettä töissä (vaikka se kyllä on useinkin arkea), työmatkoja ja juhlia, mutta uskon, että kyllä se sieltä iskostuu takaraivoon, kun tarpeeksi kauan taistelee. Koko elämän mittaisia tapoja on vaikea muuttaa hetkessä, vaikka onhan niitäkin, jotka siinä onnistuvat. Hatunnosto heille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti