Herkullinen pastaresepti ja salikuulumiset

Lomalla halusin kokeilla jotain helppoa ja nopeaa uutta reseptiä. Löysin The Pioneer Womanin sivuilta firenzeläistyylisen kanapastareseptin, joka kuulosti ja näytti hyvältä. Kokeilin ja ihastuin ja taisi perheenikin siitä tykätä. Tein sitä siis myös tänään kiireisen ja mielenkiintoisen työviikon päätteeksi.

 

Itselleni sopivaksi muokkaama resepti kuuluu näin:

- 3 dl pastaa (alkuperäinen ohje: 450 g penne)

- 300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita (4 kanan rintafileetä)

- suolaa ja Herbes de Provence -yrittimausteseosta tai mustapippuria kanan maustamiseen

- 2 rkl voita

- 2 rkl oliiviöljyä

- 4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

- 3 dl kanalientä (1,8 dl kuivaa valkoviiniä + 1,8 dl kanalientä), tai enemmän tarvittaessa

- 1 rasia pinaattia, 2 on mielestäni vielä parempi

- 1 rasia kirsikkatomaatteja, puolitettuina

- alkuperäisessä reseptissä oli vielä 110 g parmesaania

Laita pasta kiehumaan ja paista kana pannulla voissa ja öljyssä. Kun kypsää, nosta pois pannulta, mutta jätä nesteet. Lisää valkosipuli ja sekoita, jottei se pala. Lisää kanaliemi (tai valkoviini ja kanaliemi) ja keitä kasaan kunnes neste vähenee ainakin puoleen alkuperäisestä. Itse keitän liemen kasaan varsin paksuksi, sillä en pidä liian "kastikkeisesta" pastasta. Lisää kastikkeen päälle pannulle lopuksi pinaatti, tomaatti, kana ja pasta (+ parmesaani). Sekoitetaan ja voilà, herkullinen ateria on valmis. Onnistuu helposti myös tällaiselta vähemmän kokki kolmoselta.

The Pioneer Womanin sivuilta löytyvät sekä tarkemmat ohjeet että nätimmät kuvat. Jos niitä kuvia katsellessa ei tule nälkä, niin ei sitten millään.

Aamulla treenasin jalat salilla. Painostava ilma sai hien taas virtaamaan ennen kuin pääsin edes alkuun. Onneksi en ollut yksin ongelman kanssa, vaan kaikki me aamutreenaajat taisimme kärsiä tavallista enemmän. Yksi salituttu tuli ainakin kommentoimaan askelkyykkykävelyn tehokkuutta ja valittelemaan kunnon ilmastoinnin puuttetta.

Minusta on muuten mukava, että salilla voi vaihtaa pari sanaa tuttujen kasvojen kanssa. Ei mitään liiallista jaarittelua, ainakaan kesken treenin, mutta mielestäni on kohteliasta ja kiva moikata ihmisiä, joilla on sama treeniaikataulu ja joita näkee kuukausi- tai vuositolkulla. On mielenkiintoista, että miehet ovat aktiivisempia tervehtimään/vastaamaan tervehdykseen ja tulemaan juttusille kuin naiset. Nuoret, supertreenatut miehet tosin ovat poikkeus. On toki myös pari naista, joiden kanssa vaihdan tervehdykset ja välillä pari sanaa, mutta keskimäärin naiset tuntuvat välttelevän katsekontaktia. Ystäväpiirissäni ei ole saliharrastuksesta innostuneita, paitsi yksi työkaveri, joka on crossfit-urheiluhullu. Ehkä siksi minusta on mukava, että on salituttuja.