Kävin lenkillä. Se oli melkoisen kamalaa. Raskasta, hidasta, rumaa. Että voi kuuden kilometrin lenkki vetää ihmisen punaiseksi. En ole lenkkeillyt säännöllisesti koko vuonna ja nyt on ollut reilun parin kuukauden melkein täystauko selkävaivojen takia. Ei alaselkä nytkään oikein tykännyt, mutta sinnillä sitä on ennenkin juostu. Pohkeet tietysti jumittivat heti alkuun, sillä paljasjalkatossuilla juoksu vaatii aina totuttelua. Huomenna on varmasti mahtavaa treenata jalkoja salilla.
 |
| Loppu hyvin, kaikki hyvin. |
Lenkin päätteeksi istahdin laiturille lepuuttamaan jalkoja ja vähän viilentymään. Kotona nimittäin on melkoisen lämmin. Aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Sekin kai halusi palkita minut. Olen ihan tyytyväinen suoritukseen, vaikka se hidasta ja tuskaista olikin, sillä juoksen päälläni. Keuhkot, jalat ja selkä sanovat, että ei jaksa, mutta pää sanoo, että höpöhöpö. Toivoisin kykeneväni siirtämään sen tahdonvoiman myös ruokailuihin ja salitreeniin. Baby steps ja silleen. Eiköhän se tästä taas.
 |
| On nämä vain ihan parhaat kengät juoksuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti