Kipua pakaraan

Kai se vuosi pitää lopettaa sillä fokuksella, millä se on aloitettukin. Salilla tänään siis jalkapäivä ja hain lisäksi ohjelman ulkopuolelta vähän ekstraa pakaroille. Oli rankka treeni, mutta on se niin älyttömän hyvä tunne, kun sen treenin on saanut tehtyä ja pääsee saunan lauteille rentoutumaan.

Aina yhtä tyylikkäänä. ;D
Tässä vaiheessa askelkyykkykävelyt ja bulgarialaiset takana,
joten vähän jo rohkenee hymyillä.

Otin lämppää ja loppuverkat juoksumatolla. Kaikki irti jaloista, mitä lähti. En edelleenkään tykkää juoksumatosta. Se ei vain sovi jaloilleni/askellukselleni. Kyllä sillä silti eniten kaloreita kuluu ja kun nuo ulkona juoksut ovat vähän jääneet, niin pitää se jotenkin yrittää juoksukuntoa ylläpitää.

Pakaroita jännittäessä tiedän treenin menneen perille sinne minne pitikin. Kerrankin. Kun tuntuma on yleensä aika huono noissa pakaroissa, niin jos se tuntuu edes jotenkin treenin jälkeen, niin olen siitä aina innoissani. Oikea pakara on muutenkin kipeänä, samoin kuin niska ja oikea kyynärpää. Kaaduin lauantaina jäällä. Oikein sellainen kunnon banaaninkuoriliukastuminen selälleen niin, että pääkin tärähti maahan. Paino laskeutui kai vähän enemmän tuolle "huonolle" puolelleni, joten oikea pakara on kipeä. Pahin se on juuri siitä iskiashermon kohdalta, joten toivottavasti se hermo vain ärsyyntyi paineesta, eikä sen kummempaa.

Hyvä alku päivälle saa hyvää jatkoa, kun saan ystäviä luokseni istumaan iltaa ja uutta vuotta vastaanottamaan. Pitääkin alkaa valmistelemaan tarjoiluja.

Iloisia yllätyksiä ja treeni-intoa kaikille uuteen vuoteen!

Kinkun sulatusta

Aloitetaan tunnustuksella. Ei se kinkku varmaan vyötärölle ehtinyt kerryttää ekstraa, mutta ne muut herkut... Pakko myöntää, että kun niitä konvehtirasioita alkoi näkyä kotona, niin itsekuri hävisi kummasti jonnekin pakkaseen, josta en sitä viitsinyt lähteä etsimään. Päädyin jopa itse ostamaan pari. Leivoin myös jouluksi sieluni kyllyydestä.

En erityisesti välitä ruoanlaitosta, mutta leipominen on kivaa. En tosin leivo juuri koskaan omassa kotonani, vaan vain kun käyn lapsuudenkodissani. Siellä kun on sitten muitakin syömässä tai ainakin ne leipomukset voi antaa toisille tai pakastaa. Pakastaminen ei toimi minulle; jyrsisin varmaan jäistä känttyä sokerinhimossani, jos tilanne äityisi pahaksi.

Tunnustuksista siirrytään kuvailemaan päivän treeni. Kävin PT:n ohjauksessa TRX:llä kurittamassa kroppaa. Onhan tässä reilu viikko oltu tekemättä mitään. Oli kamalan ihanaa! Rankkaa. Yläselässä tuntuu nyt oikein kunnolla. Tein neljä kierrosta neljää eri liikettä (punnerrus, soutu, yhden jalan kyykky ja vatsa) TRX:llä ilman taukoja. Päälle vähän ojentajia ja hauiksia käsipainoilla supersarjana ja lisää vatsoja ja sittenpä sitä tunsikin tehneensä jotain. Forkuissa nuo TRX-liikkeet, varsinkin punnerrus ja soutu, tuntuvat melkein pahimmalta, kun puristan niin kovaa.

Kovasti salilla oli väkeä, vaikka ei ole edes tammikuu vielä. Olin siellä alkuiltapäivästä, koska vietän tässä vapaita. Ensi viikon keskiviikkona 2.1. alkaa taas normaali rytmi. Aamulla salille, ruokailut kuntoon, tiristetyt kilot blogiin (iik, niitä tuloksia on sitten parasta tulla), uinti- ja juoksutreenit taas ohjelmaan. Tanssi on nyt vähän haasteellinen, koska sitä reggaetonia haluaisin jatkaa, mutta EtnoFitnessillä ei ole sopivaan aikaan sopivan ohjaajan tuntia. Ehkä kokeilen BailaBailan reggaetonia. Tai sitten otan vain StepUpilta vähän showta. On tässä muutama päivä aikaa vielä mietiskellä.

Lähiruokaa

Olen kotona joulun vietossa ja kaupasta nappasin mukaan paikallisen leipomon ohrarieskan. En ole ikinä ollut erityisen innokas leivän syöjä, mutta tätä lappilaista herkkua pitää saada aina, kun käyn kotona. 

En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta sehän on aitoa perinne- ja lähiruokaa. En todellakaan surffaa ruokatrendien huipulla, eikä täällä kyseistä rieskaa tai saman leipomon ruisrouheleipää mainosteta erityisesti lähiruokana. Eivätkä paikalliset ajattele poroa, hirveä, metsäkanalintuja, sorsia, jänistä, kalaa tai marjoja luomuna. Eipä niitä kyllä kaupasta ostetakaan, joten täällä onnistuu välttämään tuollaiset trendikkäät ruokakuvaukset. Turisteihin ne voisivat kyllä vedota.

Tämän perän ohraleipä ei ole samanlainen kuin pohjalainen ohrarieska, vaan paksumpi ja ehkä kuivempi leipä. Parasta ihan voin kanssa tai jos haluaa, niin poroa tai graavilohta päälle ja on ehkä vielä parempaa. Itse syön kyseistä leipää vain tuoreena eli samana päivänä leivottua, sillä se todellakin kuivuu varsin nopeasti. Täällä tuoretta, lämmintä leipää saa kaupasta joka arkipäivä (ei siis paisteta kaupassa vaan leipomossa muutaman kymmenen kilometrin päässä kirkolta). Usein se loppuu kyllä ennen iltaa, joten kaupassa käynti kannattaa ajoittaa aamupäivälle.

Ruisleipää meillä menee kovasti (kuten kuvasta näkyy)
ja sitä löytyy aina myös pakastimesta.
Itse en tätä juurikaan syö.

Meillä ei kotona leivottu itse ohraleipää, vaikka äiti innokas kokki ja leipuri olikin. Hoitotädillä sen sijaan oli leivinuuni ja siellä leivoimme rieskaa. Oli ihana saada itse leivottuja pieniä ohraleipiä. Mehän teimme ne lasten kokoon eli miehen kämmenen kokoiseksi. Kaivan jostakin pari vanhaa kuvaa minusta, veljestäni ja ystävästämme leipomassa ja postaan ne myöhemmin kunhan pääsen skannerin äärelle (joulun jälkeen).

Kotipuu. Tämä on minulle eräänlainen kotipihan merkki.
Lunta on saman verran kuin pääkaupunkiseudulla.

Olo on kuin Michelin-ukolla

Joillekin on kuulemma ihan työn takana lihoa. Hohhoi, eipä ole täällä sitä ongelmaa. Napit vaan paukkuu, kun tämä nainen kerää vararavintoa pitkän talven varalle. Syömiset ovat siis menneet miten sattuu viimeisen kuukauden ajan. Olo on sen mukainen. Paksu. Täysi. Ahdistava. Puntarille nouseminen ei kiinnosta yhtään.

Olen vähän ajatellut, että joulun jälkeen sitten, mutta kyllä nyt ahdistaa sen verran kovasti, että huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja nousen aamulla vaa'alle. Vyön kireys ja kasvojen pyöreys on kyllä jo kertonut suunnan hyvin selvästi, mutta otetaan nyt ihan lukukin, niin on sitten uusi konkreettinen viesti aivoille, että "tarttis tehdä jotain".

Luin joskus jostakin, että ihmiset jotka punnitsevat itsensä säännöllisesti onnistuvat pitämään painonsa paremmin kurissa. Vaa'alla on vain paljon kivempi käydä, kun ruokailut ovat kunnossa. Silloin kun ei ole, niin kummasti se puntari pysyy tuolla vaatehuoneen perällä. Taidan tammikuusta lähtien alkaa julkaisemaan painossa tapahtuneen muutoksen blogissa viikottain, niin on sitten pakko selvittää se paino. Luulisi sen sitten motivoivan myös pudottamaan painoa, kun eihän sitä häpeää kestä kukaan, että viikko viikolta paino nousee tai junnaa samassa.

Joulupuuron teen silti punaiseen maitoon ja voihin, enkä aio tuntea siitä syyllisyyttä. Konvehdit yritän jättää kauppaan, sillä se viime viikonlopun kokeilu oli pettymys, joten mitäpä sitä turhaan ostamaan sellaista, mikä ei oikeasti edes maistu.

Lauantain jalkatreenin kuulumiset

Tämä oli nyt toinen lauantai perätysten, kun kävin salilla. On siellä sitä populaa. Yleensä treenaan vain arkiaamuisin. Näin lauantain onni oli, että nykyisessä ohjelmassa on niitä askelkyykkyjä, jotka eivät vaadi tankoa tai laitetta. Kaipaan kyllä tauolla olevia takakyykkyä ja suorin jaloin maastavetoa (SJMV). On siinä jotenkin oma fiilis, kun saa kunnolla raudan kanssa ähertää.

Alkuun siis askelkyykkyjä taakse noilla 12 kilon kuulilla. Päälle bulgarialaisia askelkyykkyjä, jotka saivat taas oikean etureiteni polttelemaan niin, että tuntui kuin joku lihansyöjäbakteeri olisi liuottanut lihasta. Tämä siis todellakin silloin kun vasen jalka tekee työn, joten on se nyt kumma. Tai ei se oikeastaan ole, sillä olen pari vuotta selkävaivojen takia seisonut paino vasemmalla jalalla. Siitä maksetaan nyt.

Inhosin ennen reiden koukistajalaitetta, mutta SJMV on tuonut voimaa takareisiin, joten nykyään se ei tunnu enää niin inhottavalta. Toki painojen lisääminen pitää liikkeen raskaana, mutta siihen on tottunut.

Vajaa puoli tuntia juoksumatolla treenin päätteeksi auttaa kummasti kuluttamaan kaloreita. Olin kyllä sillä juoksumatolla puhtaasti juoksukunnon takia. Sarkastisesti totean, että suorastaan nerokas idea näin jalkapäivänä. En tykkää juoksumatosta ja hölkkäilin kaiken lisäksi jumppatossuilla, joten jalat hikosivat ja jalkapohjiin sattui liian pehmustettu jalkine. On sitä vaan niin tottunut niihin Bikiloihin. Lovea tuonne kenkähyllyyn päin. En tiedä, miten ne matolla toimisivat. Olen pari kertaa juossut sukkasillaan treenin päätteeksi, mutta se alkaa kivistämään oikeaa etummaista säärilihasta.

Ja sitten olinkin valmiina saunomaan. Onko mitään parempaa kuin sauna treenin päälle? Enpä usko.

Sen pituinen se. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Konvehdit 6 - Phoenix 0

Miten tässä näin pääsi käymään?
 

Varsinkin kun eivät nämä tänä vuonna ole edes kummitelleet mielessä. On ollut todella helppo ohittaa joulusuklaakeot kaupassa. Muut herkut ovat kyllä vietelleet puoleensa. Eilen joulusuklaat tulivat kaverin kanssa puheeksi ja annoin itselleni luvan käydä ostamassa konvehtirasian. En niinkään harmittele sitä, että söin näitä, vaan sitä että ne eivät maistuneet hyvältä (söin silti).

Pitää lähteä salille jalkoja rääkkäämään.

Puristelua

Tänään treenasin yläkroppaa. Oli kaikin puolin hyvä treeni, mitä nyt forkut ottivat taas itseensä ihan turhaan. Ohjelmassa ei ole montaa liikettä ja vetoa tulee vain ylätaljassa ja TRX-soudussa. Silti ojentajat taljassa ja hauiskäännöt polttelivat kyynärvarsia niin kuin olisi treenannut alle enemmänkin. Teen punnerrukset TRX:llä, joten siinä tietysti tulee puristettua niitä remmejä ja olen muutenkin sellainen puristelija, että entinen PT aina sanoi, että kyllä ne käsipainot/remmit/tanko vähämmälläkin pysyy käsissä. En usko...

Eilen puristeltiin minua. Kävin hierotuttamassa jalat ja yläselän. Jaloille tuli sen työmatkan takia vähän turhan pitkä tauko, yli viisi viikkoa. Minun reisilleni se tarkoittaa täysjumia. Olihan taas tuskaa. Varsinkin oikea etureisi oli niin kipeä hierottava, että oli pakko pyytää keventämään otetta. Ensimmäistä kertaa. Nauroin melko hysteerisesti kyseisen kohdan hieronnan ajan. Nauruhan rentouttaa, joten ehkä siitä oli jotain apua sekä hierojalle että minulle.

Yläkroppa-treenin alle tykkään lämmitellä 2000m soudulla.

Tänään jalkojen venytykset sujuivatkin sitten oikein mukavasti. Yläkroppapäivinä on mielestäni hyvä tehdä salilla kunnon venytykset jaloille, koska silloin on valmiiksi salilla, mutta ei ole rääkännyt jalkoja. Kotona on aina muka jotain parempaa puuhaa kuin venyttely.

Muuten, keskiviikon pakaratreeni sai pienet DOMS:it eli viivästynyttä lihaskipua keskimmäisiin pakaralihaksiin ja melkein tuntuu myös oikeassa isossa pakaralihaksessa. Yay! Jos mun pepussa alkaa näin nopeasti tuntumaan, niin sehän on aika upeaa ja palvon PT:täni ikuisesti.

Loppuverkka 25 min crossarilla,
että jalat lämpeni venyttelyä varten.
Resistance oli tosin 12 ei 1.

Muuta hyvää tällä viikolla: Metallica on lopultakin Spotifyssä ja tänään muistin kerrankin ottaa kännykän salin puolelle, joten sain pari kuvaa blogiin. En tosin sitten kesken treenin ehtinyt kuvailla, joten nämä ovat vain alusta ja lopusta. Pitää varmaan harjoitella taukojen aikana kuvaamista, mutta olen nyt tyytyväinen, että sain edes jotain kuvattua. Ai niin, kauneimmat joululaulut on ihana traditio ystävän kanssa ja kuuluu myös viikon kohokohtiin. Kävimme tänä vuonna Temppeliaukion kirkossa.