Samalla tavalla eilen rintauintikurssilla mietin, miten pienestä liikkeestä esimerkiksi potkua lähdetään harjoittelemaan. Rintauinnin potku on niin luonnoton liike, että sitä kyllä saakin harjoitella. Onneksi itsellä alkaa nilkkojen asento jo olla kunnossa. Tiedän siis, missä asennossa nilkkojen pitää olla. Se, saanko tarpeeksi aukikiertoa tai pysyvätkö jalat oikeassa asennossa varsinkaan väsyneenä, onkin toinen asia kokonaan.
Yksi syy baletin aloittamiseen oli juuri aukikierron parantaminen. En tiedä onnistuuko se enää tässä iässä. Haluan uskoa, että onnistuu, mutta en ole saanut esimerkiksi akillesjänteitäni venyttelyistä huolimatta parempaan kuntoon. Aukikierto on varmasti osaksi myös ihan rakenteellinen juttu ja näin vanhemmiten lonkat ja sitä myöten polvet ja nilkat ovat todennäköisesti löytäneet oman paikkansa, josta ne eivät ihan helpolla luovu.
Akillesjänteistä tulikin mieleen kyykky. Kyykkäsin perjantaina 3 x 8 x 85. Oli se oikeasti raskas. Tuntuu kuin yläselkäkin saisi samalla treeniä, koska se tanko painaa niin paljon. Ei se kyllä mikään puhdas suoritus ollut. Ensimmäistä kertaa ikinä keskittyminen herpaantui. Toisen sarjan viimeisellä toistolla mieli lähti ehkä sekunniksi vaeltamaan ja hävitin pidon keskivartalosta ja siinä sitä oltiin aivan liian syvällä kyykyssä keuhkot tyhjänä ilman voimia päästä ylös. Onneksi sain laskettua tangon hallitusti niille sivuraudoille (miksi niitä sanotaan?) ja pääsin alta pois ilman vahinkoa. Arvaatteko, että en ihan odota keskiviikon jalkatreeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti