tiistai 12. helmikuuta 2013

Wannabe dolphin

Vaparikurssi päättyi sunnuntaina volttikäännösharjoituksiin. Minullahan niihin olikin vähän etumatkaa, koska olen niitä puoli vuotta omin avuin harjoitellut. Palautteena sain, että hidastan juuri ennen käännöstä, kierrän liian aikaisin ja uin liian lähelle seinää. Muuten kuulemma ihan hyviä käännöksiä. Joo, korjaa kaikki, mutta muuten ihan hyvä. Liian lähelle? Miten se on mahdollista? Kun aloin harjoittelemaan, hankalinta oli päästä tarpeeksi lähelle seinää. Aloin eilen jo miettimään, että kuulinko oikein, mutta kaksi eri ohjaajaa siitä minulle sanoi, joten eivät korvani kai niin täynnä vettä olleet, että ihan väärin ymmärsin. Nyt pitää sitten yrittää opetella kääntymään vähän kauempaa. Kierron luulen tekeväni nyt liian myöhään. Tai sitten se vain tuntuu siltä, koska olen tottunut kiertämään liian aikaisin. Aarg, on se vaikeaa.

Phoenix ja Stormy-delfiini.
Halailua Stormyn kanssa Dolphin Encountersissa Bahamalla 2012.

Tänään kävin aamu-uinnilla. Siirsin taas herätystä tunnilla eteenpäin, mutta muutaman minuutin päästä nousin silti ja parikymmentä minuuttia myöhemmin seisoin bussipysäkillä. Uinti sujui. Se on sujunut yllättävän kivasti pari viime viikkoa. Sujuminen ei kylläkään tarkoita, että hallitsisin tekniikan yhtäkkiä hyvin tai että nopeuteni olisi parantunut. Se tarkoittaa vain, että uinti kulkee. On se raskasta, mutta ei tule sellaista epätoivoa, että en jaksa ja hukun varmaan sinne altaaseen.

Viereisellä radalla ui vaparikurssin vetäjä. Tajusin sen vasta jossain puolessa välissä, kun hengähdettiin samassa päädyssä ja se moikkasi. Olen likinäköinen, joten olin huomionut vain timmin kilpauimarin, joka eteni kuin raketti viereisellä radalla. On se niin helpon näköistä, kun homman osaa. Kuvittelen, etteivät kilpauimarit edes hengästy, koska uinti on niin sulava laji ja he etenevät vedessä kuin delfiinit. Ei uinnissa näe sitä puuskutusta ja hikeä toisin kuin juoksussa tai yleisurheilussa. Kovaahan he treenaavat, joten on se varmasti rankkaa, mutta katsojalle kuin delfiinin uintia seuraisi; iloista, vauhdikasta ja kuplivan kevyttä.

Ensi sunnuntaina alkaa sitten rintauintikurssi. Sain tänään viestin, että minimimäärä osallistujia on ilmoittautunut. Sunnuntaina kun ilmoitettiin, että kurssi saatetaan joutua perumaan. Rintauinnista tuleekin mielenkiintoista. Sitä on teknisesti niin kovin vaikea uida oikein.

Valas kuittaa (iso, mutta nätisti sekin siellä vedessä liikkuu).

2 kommenttia:

  1. Joo uinnin sujumisella ja tekniikalla ei tosiaan oo mitään tekemistä keskenään. Mutta on se silti kivaa silloin kun uinti kulkee vaikka pettelemista tekniikassa varmaan riittää loputtomiin.

    Mulla on aika vetelä käden lopputyöntö ja kerran mulle sanottiinkin, että pitää tuntua pirun pahalta ojentajissa koko ajan.
    Kääk, ja tuntuuhan se kun siihen riittävästi huomiota kiinnittää. Mutta ei tosiaan näy päälle päin miten raskasta on. =)

    Hyviä treenejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itsekin huomannut, että herkästi jää ylöspyyhkäisystä tehot, kun on käyttänyt kaiken (liikaa) voimaa otteenhakuun ja sisäänpyyhkäisyyn. Tai joskus koko käsiveto on vaan ihan löysä, varsinkin jos keskityn kovasti johonkin muuhun osa-alueeseen. Nyt esimerkiksi vasemmalta hengittämiseen. Tai siihen hottikseen kilpauimariin viereisellä radalla ;D
      Hyviä treenejä sullekin! Nostan hattua varsinkin sun talvipyöräilylle!

      Poista