 |
| Lenkin jälkeen. Vähän ne kastuivat. |
Tarkoitus oli käydä vain lyhyellä lenkillä, sillä minimalistisiin kenkiin pitää taas totutella. Jännitin silti tapani mukaan etukäteen, että jaksanko. Olisiko kunto tippunut niin, että joutuisin kävelemään. En joutunut. Hidasta meno kyllä oli, mutta syytän osaksi keliä. Hissuttelin neljä kilometriä ja se tuntui ihan mukavalta. Harkitsin loppuvaiheessa vielä yhtä kierrosta lammen ympäri, mutta päätin, että parempi aloittaa kevyesti, niin voi vaikka viikonloppuna käydä uudestaan.
Olen maininnut aiemmissa postauksissa pariin otteeseen heikon pääni eli uskon puutteen raskaiden painojen edessä. Juoksussa homma toimii toisin päin. Pää kestää paremmin kuin kroppa. Juoksukuntoni ei syksylläkään varmasti ollut ihan niiden kymppien tasolla mitä juoksin, mutta kun päätin niin ei siinä auttanut kuin laittaa jalkaa toisen eteen. Tänään mietin, että jos jaksan nyt 3 kilometriä, niin sitten jaksan varmasti myös viisi. Jos jaksan viisi, niin jaksan 10 ja niin edelleen. Aion silti aloitella rauhallisilla ja lyhyillä lenkeillä.
Bikiloilla oli ihan mukava juosta. Nastat olisivat tulleet tarpeeseen, mutta jos sellaiset olisi, niin varmasti tuntuisivat jalkapohjissa vähän ikävältä. Loskassa ja lätäköissäkin oli kivempi juosta kuin liukkaalla, vaikka ei se kylmän veden litinä varpaiden välissä mikään mieltä ylentävä tunne ole. Mutta siihen tottuu. Pohkeissa alkoi tuntua pari tuntia lenkin jälkeen ja vaikka venyttelin, niin luulen, että ne ovat huomenna aika jumissa. Hyvä niin. Tästä se taas lähtee. Kohti lämmintä kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti