Olenko minä nyt vakavasti otettava bodari, kun penkkimaksimi on kokeiltu? Sallikaa mun nauraa... Ai niinhän teinkin, jopa juuri sen ykkösen alle. Minulla on selvästi kaksi maneeria: "ei" ja hermostunut nauru. Penkkimaksimi on nyt kuitenkin PT:n varmistaessa selvitetty. Tuloksena oli 47,5 kiloa. En ole ehtinyt työkiireiltäni googlata minkälainen tulos se on naiselle. Eikä minua erityisesti kiinnosta, sillä se on oma tulokseni ja sillä mennään.
Ohjelmaani ei ole kuulunut penkkipunnerrusta yli kolmeen kuukauteen. Silloin kun se kuului ohjelmaan, tein pitkiä sarjoja jollakin 22,5 kilolla. Ei meidän eilenkään pitänyt kokeilla maksimia, vaan tehdä ihan joku pyramidi- tai pudotussarja, en minä muista enää. Siinä lämmitellessä tuli puheeksi maksimit, prosentit ja muu teoreettinen puoli painoilla treenaamisesta ja yhtäkkiä oltiinkin matkalla kohti sitä ykköstä.
Päätin tietoisesti olla seuraamatta, mitä limppuja PT tankoon matkan varrella lisäili, sillä minulla on vähän heikko pää. En siis osaa psyykata itseäni, vaan lähinnä kauhistun painoja ja mietin, että en minä varmasti jaksa. (Olen päättänyt etsiä kirjan positiivisesta mielikuvaharjoittelusta.) Nyt kun se on ohi, on ihan hauska tietää, mitä jaksaa työntää. PT tosin sanoi, että maanantain yläkroppatreeni mahdollisesti oli vienyt vähän voimia ja tulos olisi voinut olla parempi levänneenä, mutta ei nyt jossitella.
Sain vastikään uuden ohjelman ja pyysin, että katsotaan siihen kyykkypainot, sillä siirryn 15 toistosta 8:aan. Kuvittelin, että 70 kilosta siirtyisin 75 kiloon, mutta Ronnypä olikin sitä mieltä, että 85 menee kyllä. Kokeilimme vain yhden sarjan, koska huomenna on jalkapäivä, eikä hän halunnut väsyttää turhaan sen alle. Suositteli itse asiassa siirtämään sen tuon kokeilun takia mieluummin lauantaille. Tapojeni orjana en siihen kuitenkaan pysty. Sitä paitsi ei tunnu jaloissa.
Päässä tuntuu senkin edestä. Aloin oikeasti pelkäämään tuota painomäärää jo eilen. Se tuntuu niin isolta. Olenkin päättänyt, että jos huomenna ei liiku kuin 80 kiloa, niin syytän siitä eilistä harjoitussarjaa, koska se varmasti kulutti voimani, vaikka ei siltä tänään tunnukaan. Kyllä varmasti kulutti! En ehkä saa edes nukuttua, kun stressaan huomista niin kovin. Luulen kyllä, että kroppa kestää, mutta pää voi tarvita vähän aikaa sopeutuakseen. Jos näin on, niin sitten sille on pakko antaa aikaa.
Mutta silti tämän viikon parhaat hetket ovat olleet liikunnan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti