So long suklaa

Pidän suklaasta niin paljon, että minun on pakko luopua siitä, jos aion onnistua pudottamaan painoani. Tästä alkaa siis neljän kuukauden dieetti, jonka aikana yritän vierottaa itseni suklaasta. Jos onnistun, kyseessä on jonkinlainen ihme ja ennätys.

Uskoa täydelliseen onnistumiseen minulla ei valitettavasti ole, mutta yritän olla ajattelematta tulevia repsahduksia näin alkumetreillä. Pitää varmaan lukea joku self help -kirja positiivisesta ajattelusta. Minulla on nyt motivaatio saada projekti käyntiin, mutta tiedän, että vasta motivaation muuttuminen tavaksi saa pysyvän muutoksen aikaan. En silti aio ajatella tätä elämäntapamuutoksena, en vaikka nykyään se tuntuu olevan suositellumpaa ja parempi termi kuin dieetti, johon herkästi liitetään etuliite ihme ja lopputulos: epäonnistuminen.

Tein elämäntapamuutoksen vuosi sitten. Painoa on pudonnut, mutta kyllä sitä on tullut välillä takaisinkin. Painoni ei ole koskaan aiemmin jojoillut, tänä keväänä ja kesänä kyllä. Se tympäisee, mutta parempi sekin kuin pysyvä nousu. Jojoilu todistaa minulle, että minäkin osaan laihduttaa ja itsekuria löytyy. Elämäntapamuutos on vain mielessäni antanut mahdollisuuden herkutella välillä, koska se kuuluu elämään ja sitäkin pitää opetella. Mutta koin ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että minun kohdallani karkkipäivä ei toimi. Kaasu hirttää päälle ja herkuttelun lopettaminen on tuskaista. Siispä edessä on nyt syksy ilman suklaata. Kun ei aloita sen syömistä, niin ei tarvitse lopettaakaan. 

Toivottakaa onnea ja lukitkaa suklaat kaappiin, kun olen lähettyvillä!