Lenkkeilyä kesästä nauttien

Ottaa vähän itsetunnon päältä pistää kävelyksi kesken lenkin, mutta yritän kehittää peruskuntoa, joten ei se auta kuin hiljentää siinä vaiheessa, kun sykemittari niin käskee. Haluaisin silti huudella muille lenkkeilijöille, että kyllä minä oikeasti jaksaisin juosta. Hyvä puoli näissä hitaissa lenkeissä on, että ne jaksaa hyvin, vaikka jalat olisivat salitreenistä tönkköinä kuten tänään.

Vielä parempaa on, että ehdin rauhassa nautiskella maisemista ja kesän tuoksuista. Vasta leikattu ruoho tuoksuu ihan parhaalta, mutta sitten on muitakin ihania tuoksuja. Yhdessä välissä tänään tuoksui hunaja, taisin siis juosta mehiläispesän ohi. Syreeni kukki ja tuoksui ihanasti, mutta sydän oli pakahtua, kun erotin kielojen tuoksun. Kielot olivat äitini lempikukkia, joten ne tuovat aina hänet mieleeni. Ikävähän se tuli.

Tykkään lenkkeillä lämpimässä. Tajusin sen yllätyksekseni viime kesänä. Olin aina ajatellut, että lenkkeily on mukavampaa syksyllä tai talvella, kun ei ole niin kuuma. Nautin kyllä syksyn kirpeistä keleistä, mutta hengitys kulkee lämpimässä paremmin ja aurinko tuntuu hyvältä iholla. Hiki virtaa kyllä kanssa, mutta niinhän sen lenkkeillessä pitääkin. Kyllä liikunta on ihanaa.

Ruokatrendien kannoilla: Questin proteiinipatukat

Syön proteiinipatukoita välillä välipalaksi, varsinkin töissä, joten päätiin kokeilla yhä suositumpia Quest-proteiinipatukoita. Pitäähän sitä edes yrittää jonkun ruokatrendin kannoilla pysyä, vaikkei ihan aallonharjalle ehtisikään. Olisi edes vähän uskottavuutta bloggaajana. Seuraavaksi pitää varmaan alkaa välttämään rahkaa, kun sitä kuulemma kaiken maailman taviksetkin syövät nykyään niin, että kaupoista loppuu... Sitä paitsi paleo on uusi karppi.

Leikki leikkinä. Tykkään Leaderin So Lo Carb -patukoista - tai no, minttu-suklaasta ja banaani-toffeesta, mutta minua on aina vähän tökkinyt soijaproteiinin käyttö niissä. Don't get me wrong, en ole mikään ruokanatsi, mutta yritän välttää soijaa ellei se ole pakattu tosi kivannäköiseen ja hyvänmakuiseen pakettiin. Samoin vältän keinotekoisesti makeutettuja juttuja, paitsi Pepsi Maxia ja niitä proteiinipatukoita ja kaikkia muitakin keinomakeutettuja juttuja, joita kulloinkin haluttaa. Täysin epäloogista, mutta täysin järkeenkäypää. Mutta palataanpa asiaan eli niihin patukoihin.

Liikunta- ja ruoka-aiheisia blogeja lueskellessa olen useasti törmännyt Questin proteiinipatukoiden hehkutukseen, joten pakkohan se oli selvittää, mistä kaikki tohina johtuu. Pistin tilauksen iHerbille. Päätin aloittaa suklaa-maapähkinäpatukalla. Se oli ihan syötävää. Rakenne muistuttaa vähän Sahlmanin toffeepatukoita ja näyttääkin siltä. Pehmeämpää tosin. Lämmitin puolet mikrossa ja siitä tuli ehkä vähän parempaa, mutta ainakaan tämä maku ei lumonnut minua. Kyllä se silti proteiinipatukaksi ihan ok välipala on.

Tilaaminen iHerbistä oli kätevää ja paketin mukana tuli lahjana kynä ja teemaistiainen. Ihan hauskaa, vaikkakin tarpeetonta. Kyniä kun on jo liikaa, enkä yleensä juo teetä. Mutta lahja on lahja. Tilaus tuli perille parissa viikossa, eikä yhdestä 12 kappaleen rasiasta tullut hintaa niin paljon, että olisi pitänyt tullin kanssa asioida. 22 euroa postituskuluineen eli patukalle tuli hintaa alle kaksi euroa. Ihan kilpailukykyinen vaihtoehto Prisman tarjonnalle siis.

Mieluummin syön silti viipaleen itse tekemääni banana breadiä tai omenan.

Choco banana bread

Näin lämpimän päivän iltanahan on suorastaan nerokas ajatus alkaa leipomaan. Mutta banana bread on lopussa ja se vain on ihan älyttömän hyvä välipala tai pikkuherkku. Sokeriton ja rasvaton sellainen. Viikonloppu meni taas vähän sokeripöhnässä, joten banana bread käy hyvin myös vieroittautumiseen. Tänään kokeilin suklaista versiota. Sanonpahan vain, että nam. Ei mikään yltiösuklainen versio, vaan sellainen oikeasti miellyttävä välipala- tai aamupalamaku.

Kehotan kaikkia kokeilemaan. Ei tarvitse olla edes jauhopeukalo. Aineet vain blenderiin ja kaikki sekaisin. Siitä vuokaan ja uuniin ja noin puolen tunnin kuluttua; voilà, kakku on valmis. Leikkaat paloiksi (tästä satsista saat 10 "normaalipaksuista" palaa, noin 100 kcal/viipale) ja pakastat kenties osan. Säilyy nimittäin pakastettunakin hyvin. Alle tunnin homma ja puolet ajasta saat surffata netissä. Tai tehdä vatsalihaksia tai harjoitella käsilläseisontaa, mikä nyt ketäkin huvittaa.

Resepti löytyy aiemmasta postauksesta. Erona vain se, että tällä kertaa käytin suklaanmakuista cook-bake-cakea, enkä lisännyt vaniljauutetta.

Herkullista maanantai-iltaa kaikille!

Lenkkeilyn iloa

Kävin lenkillä märästä ilmasta huolimatta. Tavallaan tykkään lenkkeillä, kun ripsii vähän vettä. Ilma on niin raikas. Toisaalta on ihanaa lenkkeillä auringonpaisteessa, kun ei tarvitse vetää takkia päälle. Molempi parempi. Hyvä niin, ei tule ainakaan sään takia keksittyä tekosyitä olla lähtemättä liikkeelle.

Hyvä mieli lenkin jälkeen.

Kävin ihan rauhallisella lenkillä. Päätin juosta koko matkan, mutta yritin pitää vauhdin hitaana, jotta sykkeet pysyisivät kohtuullisina. Keskisyke olikin vain himpun yli anaerobisen kynnyksen, mikä on minulle ihan hyvä tulos. Sen verran noita pikku nyppylöitä matkan varrella on, että helposti sykkeet saa ylös, mutta on siellä sitten toisaalta alamäkiä tasaamassa.

Vanha uskollinen.

Tykkään Bikiloistani edelleen, varpaat viihtyvät paremmin kuin lenkkareissa ja polvet samoin. Eikä kastuminenkaan haittaa. Pitäisi vain rohkaistua pesemään ne koneessa. Pohjissa on jo selvää kulumaa, mutta on hyvä huomata, että sitä on pääasiassa vain siellä missä pitääkin eli päkiöissä ja varpaissa. Vasemmassa kengässä kulumaa näyttää tosin olevan ulkosyrjällä vähän melkein kantapäähän asti. Haluttaisi ostaa uudet, sama malli kävisi hyvin, koska se sopii minulle, mutta väriä olisi kiva vaihtaa. Taidan kuitenkin lenkkeillä nämä loppuun. 

Pohkeita alkoi kyllä kiristimään heti ensimmäisellä askeleella, mutta eipä se ole mitään uutta. Voi olla, että tiistain 14 kilometrin peruskuntolenkki vaikutti siihen vähän, mutta toisaalta venyttelin kyllä eilen jalat todella hyvin. Nuo pk-lenkithän joudun osittain kävelemään, koska syke tahtoo muuten nousta liian korkealle.

Pitää katsoa, saisinko vielä yhden lenkin tälle viikolle. Tulisi ensimmäinen viikko tälle vuodelle, että juoksisin kolme lenkkiä viikkoon, mikä on ollut sellainen epämääräinen tavoite. Uinti on kuitenkin aina vienyt voiton. Tällä viikolla en olekaan käynyt vielä uimassa. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni, että lenkkeilyn pitäisi vaikuttaa positiivisesti uintiin. Uinnista kun ei juurikaan ole hyötyä muissa lajeissa. Mutta silti se on ehkä kivointa.

Proteiinijäätelö

Kokeilin proteiinijäätelön tekoa. Mietin teenkö aiheesta ollenkaan postausta, ainakaan ennen uutta kokeilua, sillä en vakuuttunut mausta. Rakenteesta kylläkin. Mutta viikon menu -haasteessa pyydettiin helppoa jälkkärivinkkiä ja mainitsin tämän, joten pistän reseptin jakoon. Ehkä joku innokas kokeilee tätä myös ja kertoo oman mielipiteensä.

Proteiinijäätelön resepti löytyi Protein Pow(d)erin sivuilta. Siihen tarvitaan vain proteiinijauhetta, banaani ja rasvatonta raejuustoa, joten ainekset löytyvät yleensä aina kotoani. Ainakin puurokausina. En oikein tykkää raejuustosta muuten kuin puuron seassa. Nyt opin, että jäätelöön se hukkuu kivasti myös.

Tarvitset:
60 ml/27 g proteiinijauhetta (kaseiini tai kaseiini-hera-sekoitus)
60 ml/84 g rasvatonta raejuustoa
1 pieni, jäinen banaani viipaleina (n. 80 g)

Mitat voivat vaikuttaa vähän oudoilta, mutta Anna käyttää mittana cupeja. Tuo 60 ml on reilu puoli desiä eli 1/4 cup, jos teiltäkin löytyy amerikkalaiset mitat.

Jos proteiinijauhe on maustamatonta, käytä vaniljaa, kanelia tms. maustamiseen. Lorautin nyt vaniljauutetta ja kanelia vapaalla kädellä aivan liikaa ja siksi maku ei ole mieleinen. Sitä paitsi heti kun olin laittanut maustamattoman proteiinijauheen blenderiin, tajusin tehneeni virheen. Suklaatahan sen olisi pitänyt olla! Sitä kokeilen siis seuraavalla kerralla. Sitten saisin ehkä luotua yhden lempijäätelömakuni eli suklaa-banaanin. Vasta sen kokeilun jälkeen päätän, onko tämä hyvä vai huono resepti.

Pakastimeen menossa.

Banaani pitää pilkkoa ja pakastaa. Kypsissä banaaneissa on enemmän makua, joten suosittelen käyttämään sellaista. - Omasta pakastimestani löytyy aina banaanisiivuja, smoothie-hedelmiksi esimerkiksi. - Sitten vain kaikki aineet sekaisin ja blenderiin. Omaan blenderiini aineita oli suhteellisen vähän, joten päädyin soseuttamaan sauvasekoittimella loppuun. Sitten vain pakastimeen pariksi tunniksi. Omani tosin jäädytti seoksen noin tunnissa, jossa vaiheessa alkuperäisen reseptin mukaan voi sekoittaa seosta vielä lusikalla. Tein sen, mutta mielestäni se oli tarpeetonta.

Tässä turhaan jäisenä sekoitettu jäätelö.

Proteiinijauheesta sen verran, että käytin Fastin maustamatonta cook-bake-cake kaseiini-herasekoitusta (80% kaseiini, 20% hera). Alkuperäisessä reseptissä käytettiin vaniljanmakuista kaseiinia, mutta Protein Pow(d)erin Annan mukaan herasekoitukset voi yleensä laskea kaseiinin alle. Hänen sivuiltaan löytyy myös hyvä proteiinijauheiden korvaustaulukko.

Näin kesän korvalla suosittelen kokeilemaan reseptiä ja raportoimaan kokemuksenne ja mielipiteenne tänne. Voisikohan banaanin korvata mansikoilla... Mitä ideoita maustamiseen teiltä löytyy?

Haaste: viikon menu

Sain Triathlontreenin Vomyalta haasteen kuvata viikon ruoat. Kiitos. Totuus on, että sinkkuna syön helposti samaa ruokaa puoli viikkoa, ehkä koko viikon, jos se on hyvää ja nopeasti valmistuvaa ja teen sitä viikon puolivälissä toisen satsin. Onneksi olen oppinut pakastamaan ruokia tässä viimeisen vajaan parin vuoden aikana, joten välillä saan jopa vaihtelua aterioihini.

Haaste kuuluu näin:
1. kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
2. jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
3. 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
4. kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Kuvasin haasteeseen päivän pääateriat. Joukossa on myös työpaikkaruokalassa ja ravintolassa valmistetut ateriat, mutta laitan ne mukaan silti. Kaikki ruoat olivat hyviä, reseptejä en laita mukaan, koska kaikki itse tekemäni ruoat on maustettu mutu-tuntumalla. Äiti olisi ylpeä. Nuorempana nimittäin vaadin aina tarkkoja mittoja, jotka olivat näppituntumalla kokkaavalle äidilleni vähän haasteellisia. En olisi silloin uskonut kykeneväni itse joskus samaan.

Maanantaina söin kanafajitaksen. Kanaa, paprikaa, sipulia, avokadoa ja vehnätortilla. Oli hyvää.

Tiistaina jauhelihaversio samasta. Kanaa ja jauhelihaa on molempia pakastimessa, joten ainoa mitä tarvitsee tehdä on paistaa kasvikset pannulla.

Keskiviikon kuva on otettu lounaalla työpaikkaravintolassa. Makkara ja perunamuusia. Valikoima ei poikkeuksellisesti ollut kovin hyvä, mutta ei minun maailmani makkaraan kaadu. Sekin oli ihan hyvää.

Torstaina kävin kaverin kanssa HRC:ssä syömässä California Clubin. Kananrintaa, pekonia, tomaattia, salaattia, avokadoa, juustoa ja majoneesia vaalealla leivällä. Nälkä se lähti silläkin. Parasta oli silti todella flirtti tarjoilijapoika. Miinusta HRC saa pullovedestä. Ennen sieltä sai ihan kraanavettä ja pitänee seuraavalla kerralla kysyä, saisiko sitä pullotetun sijaan.

Perjantaina söin ehkä viikon parhaan päivällisen. Siikaa. Voissa paistettu ja suolalla ja limellä maustettu. Lisäksi perunaa, porkkanaa ja kurkkua. Tykkään valkoisesta kalasta ja siika on yksi suosikkejani. Veljeni paistamat tammukat ovat kyllä listan ykkösenä.

Lauantaina jauhelihafajita eli taas tortillaan käärittynä tulisesti maustettua jauhelihaa, paprikaa ja sipulia, avokadoa. Kilpailee siian kanssa viikon parhaan aterian tittelistä.

Sunnuntaina tulisella curry-tahanalla maustettua kanaa ja kasviksia nuudeleiden kanssa. Tätä minulla on yleensä aina pakastimessa hätävarana. Tähän väliin pieni mainos hyvästä asiakaspalvelusta. Käytän Rajahin Hot ja Vindaloo -currytahnoja. Niistä ei löydy ravintoarvoja, joten lähetin sähköpostia Englantiin ja vastaus tuli nopeasti. Totta kai heillä se tieto on, joten olisi ollut outoa, jos en olisi saanut vastausta, mutta yllätyin silti positiivisesti.

Helppo jälkkäri. Hmm... Marjarahka toimii aina. Jos ei laske kaloreita, niin tekisin perinteisen version kermavaahdolla ja sokerilla. Jos taas kalorit ovat tarkkailussa, niin sitten tekisin ihan smoothien maustamattomasta rahkasta ja vaikka mansikoista. Proteiinijäätelö. En ole ihan varma, onko se hyvää vai ei, mutta ainakin helppo, joskaan pakastukseen vaaditun ajan takia ei kovin nopea. Teen siitä oman postauksen myöhemmin viikolla.

Edit: linkki proteiinijäätelöpostaukseen lisätty.

Haasteen pistän eteenpäin seuraavien blogien kirjoittajille:
1. Tickets to my own show
2. Mai-Mimosa
3. Maijun treeniblogi
4. Luolalaboratorio
5. Onnenpäivä

Kesä tulee salillekin

Eihän sitä kesän tuloa ikkunattomassa tilassa muuten huomaisi, mutta ilmastoinnista huolimatta lämpötila nousee aina kun ilmat lämpenevät. Kesän tulo pitäisi kai huomata myös vähentyvästä väestä, mutta aamutreenaajat taitavat olla sitä sinnikästä sakkia, joka kolistelee rautaa kesät talvet. Tai sitten nyt tehdään niitä viime hetken kiristelyjä bikini/banana hammock -kroppaan. Yök, minkä kuvan tuo banana hammock sai päässäni aikaan. Bikinikropasta puolestaan on kiertänyt Facebookissa se kiva "vedä biksut päälle, niin siinä sulla bikinikroppa". True that.

Hikihän se salilla tulee. Kesät talvet.

Minulla oli jalkatreenipäivä. Viikonloppu meni kivoissa merkeissä ja uinti sujui, mutta syömiset taisivat epähuomiossa jäädä turhan vähille kaloreille, joten vähän epäilytti kannattaisiko jalkoja treenata tänään. Lisäksi piriformis kiristää jostain syystä oikeassa pakarassa, mutta päätin, että katsotaan tilanne, kun pääsen salille. Siellä tuntui ihan jalkapäivältä, joten siinä sitä oltiin. Nostin kyykkypainojakin: 4 x 8 x 90. Se tuntui todella raskaalta. Tein siihen alle pari lämmittelyä 95:llä. Se tuntui kammottavalta.

Tosi hehkeänä taas... Onnellinen kuitenkin varmasti.

Mutta jotain on tapahtunut päässäni. En jännittänyt jalkatreeniä etukäteen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa huomasin sen jo viime viikolla. Olen koko kevään alkanut jännittämään kyykkyjä jo edellisenä päivänä, sillä painot ovat raskaat. Nyt jotenkin tuntuu, että olen päässyt sinuiksi niiden kanssa ja rohkenen siis nostaakin niitä. Salaa silti toivon, että PT laittaa seuraavaan ohjelmaan pitkiä työsarjoja, jotta saan tiputtaa painot pienemmiksi.