Sanotaan, että elämäntapamuutokset pitää tehdä pienin askelin, eikä
yrittää muuttaa kaikkea kerralla. Itselleni liikunta on tärkein asia.
Jos kaikki muu (lue: ruokailu) tuntuu työläältä, niin liikunta on kallio, johon koko
"uusi elämä" nojaa. Se on tosiaan kärsinyt selkävaivoistani, mutta
yhdestä en ole luopunut.Pienistä, mutta loppumatkasta edelleen varsin raskaista askelista. Nimittäin portaita ylöspäin. Kotiin nousen vain pari kerrosta rappuja, jotka eivät edes tunnu missään, mutta töissä tekisi monesti mieli ottaa hissi. Varsinkin kun lounasseurana olleet kollegat hurauttavat hissillä näpsästi työpisteilleen ja itse alan kiipeämään kuudenteen kerrokseen. Kolmosen jälkeen muu trafiikki hiljenee lähes olemattomiin. Neljännen tienoilla alkaa hengästyttämään, mutta sinnikkäästi vain ylöspäin.
Lopulta sitä selviää aina omalle paikalleen. Luulisin myös, että puuskutus tasaantuu nykyään nopeammin kuin aiemmin. Tuntuu kuitenkin, ettei portaiden nouseminen muutu keveämmäksi. Varsinkaan aamulla reppu selässä. Parhaassa tapauksessa siellä on nimittäin läppärin lisäksi treenikamat.
En tosin käy toimistolla päivittäin ja toimistopäivinäkin kiikun portaat vain töihin mennessä ja lounaalta palatessa. Muuten ei tule juuri kerrosta vaihdettua. Ajelen myös yleensä hissillä alas, sillä jotenkin ajattelen, ettei alaspäin kävely ole niin tehokasta, vaikka kyllähän sekin on liikuntaa.
Työpöydälläni on yleensä vesipullo, käsirasva ja lounaalta välipalaksi napattu hedelmä. Tällaisia konttorirotan mietteitä tänään.
Kunto kohenee ja paino tippuu kuitenkin porrastreenissä huomaamatta. Hitaasti mutta koko ajan. Vaatii noin vuoden, ennen kuin muutos on havaittavissa. Itse en tosin painoa mittaa kuin harvoin.
VastaaPoistaTämä on hyvin vavaton tapa liikkua päivittäin, sillä tätä varten ei tarvitse mennä salille tai lenkille, senkun ottaa portaat.
Kaikkeen liikkumiseen jää koukkuun. Itse koukutuin niin, että aloin nousta oman kerroksen sijasta ylimpää kerrokseen asti ja sieltä alas omaan kerrokseen. Aikaahan tuo ei vaatinut kuin muutaman minuutin lisää. Tämän tein kyllä vasta useamman vuoden porrastreenin jälkeen, kun lajivoimaa oli kertynyt. Lajivoimaahan eli tulee mistä lajista tahansa, suoritus helpottuu joka heikentää harjoituksen tehoa, joka taas vaatii harjoituksen tehon nostamista.
Bonuksena saa hyvät jalat ja takapuolen.