Viikonlopun kuulumiset

Kympin jälkeen hymyilyttää.

Kävin eilen aamutuimaan juoksemassa lauantailenkin eli perinteisesti kympin. Pienen tauon jälkeen halutti jo kovasti lenkille, mutta mietitytti, miten selkä kestää. Iskias tuntui inhottavan kipeältä heti sängystä noustessa, mutta kokeilemaan oli päästävä. Hyvinhän se sitten meni. Vauhti oli hyvää normitahtia eli noin 8.6 km/h ja tuntui ihan sujuvalta, vaikka pakarassa ja nilkassa vähän iskias pistelikin. Vähemmän kuitenkin kuin kävellessä.

Vibram FiveFingers Bikila LS:ssä alkaa hiljalleen käyttö näkyä. Pohjissa alkaa olla pientä kulumaa iso- ja pikkuvarpaiden kohdalla ja kankaassa näkyy hikoilun, veden ja ravan yhteisvaikutus. Kengät ovat konepestävät, joten pitänee jossain vaiheessa rohkaistua heittämään ne pyykkiin. Minimalistiset kengät pistävät pohkeet edelleen koville ja ne alkoivatkin jumittaa aika pian lenkin jälkeen. Tänään huomasin, että etureisissä tuntuu myös. Ne eivät yleensä reagoi juoksuun, mutta syynä oli joko tauko tai sitten disco-tunti, jolla kävin lenkin jälkeen.

Olen käynyt nyt syksyllä EtnoFitnessin reggaetonin lisäksi harvakseltaan discossa Step Upilla. Harvakseltaan, koska lauantaisin on monesti muutakin puuhaa ja koska ohjaaja on usein poissa. Sijaisten vaihtuva kavalkadi on tuottanut pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Pitää kuitenkin saada kymppikortti kulutettua ennen joulukuun alkua, joten välillä löydän edelleen itseni noilta tunneilta.

Eilinen olikin iloinen yllätys. Sijainen jälleen, koska ohjaaja kilpailee Dancessa, mutta hyvä sijainen, joka oli valmistautunut ja osasi vetää tunnin. Normit lämpät, venyttelyt ja lihaskunnot alkuun. Sitten harjoituksia lattian poikki eli erilaisia hyppyjä kuten chassé. Se ei ole vaikea, mutta silti minun pitäisi harjoitella sitä, sillä se ei tule itsestään. Kai se on hyväksyttävä, että näin vanhemmiten koordinaatio alkaa heikkenemään.

Sarja oli poikkeuksellisen kiva sekin. Sopivasti haastetta hyppyjen ja pyörähdysten muodossa, mutta silti sopiva alkeistunnille. Jos sama sijainen olisi koko loppusyksyn, kävisin tunneilla mielelläni. Oli niin tehokasta ja mukavaa, että mielellään olisin taas jatkanut toisen tunnin perään.

Tämä aamu lähti myös tavalliseen tapaan käyntiin eli uimalla. Siitä ei ole muuta raportoitavaa kuin volttiharjoitukset, jotka alkavat hiljalleen sujua. Ei siis edelleenkään kaunista tai täydellistä, mutta alan oppia. Tällä hetkellä juuri käännösharjoitukset ovat uintitreenien suosikkeja, sillä kun on vasta oppimassa jotain uutta, niin siitä saa mielettömät kicksit, lapsenomaista iloa. Ei ole ihan nollatasolla enää, mutta matka on vasta alussa ja kehittymisen varaa on vielä runsaasti. Ihana oppia uusia taitoja!

Uinnin päälle olikin karjuva nälkä, jota lähdin ystävän seurassa taltuttamaan vasta avattuun Hard Rock Cafeen Helsingin ytimeen. Lista taitaa olla kaikissa HRC:ssa sama maasta riippumatta, joten tiesinkin melkein, mitä haluaisin ensimmäisenä testata. California Club lunasti odotukset. Suomessa ei saa clubeja juuri mistään ja jos saa, niin niitä ei clubiksi tunne. Aito asia on aito asia, eikä sitä kannata lähteä sotkemaan. Pisteet myös siitä, että ravintola ei ota varauksia vastaan. Monessa paikassa kun on paha tapa pitää pöydät tuntikausia tyhjinä varauksia odottamassa.

Vatsa tuli täyteen samalla kun taustalla soi Bon Jovin I'll Be There For You ja kerroin ystävälleni eilisistä treffeistä, joista saimme makeat naurut (nauroimme siis minulle, emme pojalle). All in all, excellent weekend!