 |
| Symphonyä odotan eniten. |
Väsyneenä ja nälkäisenäkin onnistuin ohittamaan ne tuskatta. Itse asiassa kuvailin niitä pikaisesti kännykällä, joten vietin jopa aikaa niiden edessä. Enkä sortunut. Eilen se oli vielä helppoa, mutta olen melko varma, että ennen joulua joudun vielä monta kertaa sulkemaan silmäni niiden viettelykseltä ja hapuilemaan tieni maitorahkapurkkien luokse.
Entinen minä olisi rohmunnut heti maistiaiset mukaan, eikä olisi miettinyt asiaa alkuunkaan. Varsinkaan venyneen päivän jälkeen, jolloin ansaitsee palkinnon. Eilinen palkintoni oli hyvä mieli itsekurista ja siitä, että kerrankin tuntui, etten edes tarvinnut itsekuria.
Olen tyytyväinen, että nykyään mietin ainakin pari kertaa ostoksiani, vaikka välillä pudotankin koriin laihduttajalle vähemmän sopivia tuotteita. Miettimisen hyvä puoli on se, että koriin ei putoa enää joka kerta - tai edes joka toinen kerta - jotain herkkua, vaan yleensä se on täynnä terveellistä tai ainakin tavallista ruokaa.
Joudun myöntämään, että viime viikonloppuna suklaalakko kärsi "pienen" kolauksen. Pandan uutuus, Kuningatar täytesuklaalevy, oli kyllä sen arvoinen. Geisha Dark ei. Eikä Dumle Liquorice. En jäänyt harmittelemaan päätöstäni syödä suklaata, vaan palasin uudella innolla joulua ja suklaalakon varsinaista päättymistä odottamaan.
Toivon tosin, että suhtaudun suklaaseen jouluna yhtä rennosti kuin viime viikonlopun uuteen herkkulöytöön. Se ei jäänyt kummittelemaan mieleen. Se odottaa kyllä kaupassa, jos joskus tekee mieli, joten minun ei ole pakko syödä sitä niin kuin se loppuisi maailmasta.
Onko siellä muita, joille joulusuklaat aiheuttavat tuskaa ja kaipuuta vai kävelettekö kylmän rauhallisesti ohi?
 |
| Nämä ovat, kummallista kyllä, vuorovuosin inhokki- ja suosikkikonvehtejani. |
 |
| Vihreät kuulat. Erottamaton osa joulua. Näistä tulee äiti mieleen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti