Viikko on alkanut hyvissä merkeissä. Eilinen Nickelbackin keikka oli mielettömän hieno! Ei mitään krumeluureja. Puhdasta rokkia ja Nickelbackin keikkojen perusmaneerit - ah niin oleellinen osa kokemusta - kuten yhden lempparibiisini Figured You Outin sanoituksen muunnos "I like the way Mike's not impressed, while you put Mike to the test". Ja lopuksi tuttu "And this is how Nickelback says good night! See ya!" Lähdin sieltä pää pilvissä, eikä unikaan meinannut tulla, kun mietin, kuinka mahtava keikka se oli.
Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä salille treenaamaan yläkroppaa ja vatsoja. Vatsat tein heti alkuun, jotta jaksaisin ne paremmin. Tein saman setin myös lauantaina, koska viime viikolla olisi muuten jäänyt kokonaan ylävartalo tekemättä. En käy yleensä salilla lauantaina ja siellä olikin varsin tosissaan treenaavan näköistä porukkaa.
Vilkuilin viereisessä penkissä nostavaa
pariskuntaa tai itse asiassa rouvaa, joka työnsi samoilla painoilla kuin
miehensäkin. Tangon päissä oli 20 kilon levypainot ja taisi sieltä pilkistää muutakin. Respect. Itse teen penkkipunnerruksen pelkällä tangolla eli 20 kilolla. Välillä lisään päihin 1.25 kilon levypainot kokeillakseni onko voimaa tullut lisää. On aika surkuhupaisa näky, kun lisää sellaiset reissumiehen kokoiset siivut tankoon. Pitäisikin joskus ottaa oikein kuva.
Tänään oli taas myös jalkojen hieronta. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmat kerrat, mutta ei se edelleenkään ollut mukavaa. Etureisissä ja pohkeissa tuntui vähän pöydältä noustessa, mutta pysäkille kävellessä jalat tuntuivat uskomattoman kevyiltä. Ihan kuin siivet kengissä. Tunne muistutti vähän sitä, kun aikoinaan kärsin akuutista lannerangan välilevyn pullistuman aiheuttamasta iskiaksesta, joka aiheutti debilitoivaa kipua ja joka helpotti fysioterapeutin hieroessa pakaralihaksen auki. Samantyyppinen pehmeyden tunne seurasi myös nyt. Se meni kyllä nopeasti ohi, sillä kotiin päästyäni pohkeet ja etureidet olivat jo kipeät. Niiden paranemista taas odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti