Miksi viherpirtelöihin pitää laittaa hedelmiä?

Siksi että ne maistuisivat paremmilta? Mutta mitä jos ne hedelmät haluaa syödä sellaisenaan ja yrittää vielä pitää niiden määrän kohtuullisena? Ostettuani jonkin aikaa sitten kunnon blenderin, olen vilkuillut kymmeniä blogipostauksia smoothiesta, pääasiassa vihersellaisista. Lähes kaikissa vihannesten maku halutaan peittää hedelmien makeudella. Koska en löytänyt itselleni sopivaa reseptiä, päätin lähestyä pirtelöitäni trial and error -tyylillä. Ensin kokeillaan viherversioita ilman hedelmiä, mutta jos ne ovat ihan kamalia, niin sitten yritetään korjata hedelmillä.

Mutta eivät ne ole kamalia. Quelle surprise! Olen vuosia mehubaareissa välttänyt kaikkia mehuja ja smoothieta, joissa on kasviksia. Ihan ennakkoluuloisuuttani. Ihan turhaan. Suosikkini on ehkä niinkin yksinkertainen versio kuin pinaatti ja/tai lehtikaali ja rahka. Okei, okei, herkkuversio kyllä mansikoilla tai banaanilla. Joskus laitan siihen myös avokadoa tai pähkinöitä tai...

Treenaan aikaisin aamuisin ja joskus on vaikea syödä treenin alle, silloin ihan tavallinen proteiinisheikki on mielestäni hyvä vaihtoehto. Tänään kokeilin tuunata sitä pinaatilla. Kokeilu, jonka olin valmis kaatamaan suoraan viemäristä alas. Voitte kuvitella mikä iloinen yllätys oli todeta, että suklaanmakuinen heraisolaatti ja pinaatti sopivat hyvin yhteen!

Kuten huomaatte, minä haluan vihersmoothieni proteiinilisällä. Jotkut vihersmoothieiden puolestapuhujat eivät ole lisäproteiinin kannalla, koska sitä ja kaiken maailman antioksidanttejahan saa lehtiviherästä ja pähkinöistä ja siemenistä. Minä nyt kuitenkin tykkään maitorahkaan tehdystä smoothiesta. Myös herkkä vatsani on sen kannalla. Lihastohtorikin vastikään muuten kirjoitti proteiinin saannin optimoinnista tarpeen tyydyttämisen sijaan. Lukaiskaapa, jos ette vielä ole juttua nähneet.

Niin rawkstar en ole, että pureskelisin smoothieni. Ainakaan vielä.