Onnea on volttikäännös selkäliukuun

Kävin aamu-uinnilla. Yllättävän paljon siellä oli taas porukkaa, mutta seitsemän jälkeen alkoi hiljenemään ja sain radan ihan itselleni. Uin vaparia ja rintaa 300 metrin pätkissä. Vapari sujui helpohkosti. Rinta puolestaan meni taas miten meni. Potkut eivät sujuneet, varsinkaan toisella 300 metrin kierroksella. Jalkoja alkoi väsyttää oikein kunnolla. Luulen, että eilinen treeni painoi vielä.

Uinnin päätteeksi kokeilin volttikäännöstä. Se ei ole ottanut sujuakseen. Onnistuin jotenkuten pari kertaa keväällä, mutta koko kesänä en ole onnistunut tekemään edes kuperkeikkaa vedessä kiertymättä jotenkin kummasti sivulle. En tiedä, missä vika, mutta voitte arvata, että olen kadehtinut uintikaveriani, jolta volttikäännös sujuu todella nätisti. 

Olin varma, että tänään epäonni jatkuisi, joten olin ajatellut, että en tee ollenkaan käännösharjoituksia. Rakastan kuitenkin liukuja ja sellaisen päätteeksi olin valmiiksi lipuilla, joten samapa se oli kerran kokeilla. Tein pikaisen tarkistuslistan päässäni: delfiinipotku, paina kämmenillä alas, leuka rintaan, kroppa kerälle ja SILMÄT AUKI. Ihmeiden ihme, volttikäännös selkäliukuun onnistui! Se ei varmasti ollut kaunis käännös, mutta ette usko, miten onnellinen olin. Hymyilin korvasta korvaan vielä suihkussakin ja piti hehkuttaa tekstarilla uintikaverille, joka lomailee muilla mailla. 

Nyt tuo temppu vain pitäisi onnistua toistamaan. Ja toistamaan. Ja toistamaan. Ja sitten kiertymään vielä vatsalleen.