Korvat ovat vielä vähän kipeät ja kurkkukin meinaa vaivata, mutta oli pakko päästä tekemään jotain, joten päätin kokeilla Xycling Challenge -tuntia. Olihan se sentään sisätiloissa, mutta ei kuitenkaan altaassa, jossa korviin menisi vettä. Mukava tunti. Siis sitten kun selvisin siitä.
Sisäpyöräily voi olla petollisen helppoa, koska vastuksen säätää itse. Se voi myös olla todella tehokasta. Hyvä ohjaaja on tärkeä. Sellainen joka motivoi lisäämään vastusta ja polkemaan nopeammin silloinkin, kun tuntuu, että polkimet eivät voi pyöriä nopeampaa saatikka kovemmalla vastuksella. Kun millinkin kääntö vastuksessa tuntuu mahdottomalta. Nyt oli sellainen ohjaaja.
Musiikkikin oli pääasiassa hyvää. Tykkään raskaammasta pyöräilymusiikista: se antaa energiaa. Olen myös entinen superduperüber Bon Jovi -fani ja pari uudempaa Bonkkariakin (eli syytä miksi superduperüber-etuliite on tippunut pois) oli eksynyt soittolistalle ja jotenkin ihastuin niihinkin.
Ainoa vähän harmittavampi juttu on se, että kunto on kasvanut ja sykkeet eivät enää nouse entiseen malliin. Kaloreitakaan ei siis kulu totuttuun tapaan. Olen tietysti tyytyväinen, että kunto on parantunut, mutta 550 kcal verrattuna 800 kcal tuntuu niin kovin vähältä. Se myös pistää miettimään, että annoinko sittenkään kaikkeni. Hikilätäköt lattialla tosin todistavat kovaa työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti