 |
| Hyvän treenin jälkeen olo on onnellinen. |
Ei mikään huono
viikko. Ei mikään huono aloitus päivälle. Mutta silti on sellainen
"onneksi on perjantai" olo.
Perjantaisin
treenaan PT:n kanssa, joten päivän alku on aina mukava. Saan
lisäenergiaa siitä, että joku toinen katsoo liikeradat ja tsemppaa ja laittaa
kokeilemaan isompia painoja. Opin aina jotain uutta. Olen nimittäin vielä
aika vihreä näissä salitreenaamisen hienouksissa.
PT:n kanssa
treenatessa paha tapani on kommentoida ääneen, kun väsyttää. "Ei
enää", "ei jaksa", "siinä oli jo 12" kuuluu vähän
turhankin tiheään. PT sanoikin tänään, että kun minua alkaa väsyttää, iästä
tippuu 30 vuotta pois. Taitaa pitää paikkansa. Yritän parantaa tapani.
Uskon, että
positiivinen mielikuvaharjoittelu auttaa jaksamaan enemmän. En tosin harrasta
sitä. Besserwisser-luonteeni pistää kertomaan, kun "tiedän",
että kroppa ei jaksa enää. Vaikka löytyy sieltä sitten kuitenkin ne kaksi tai
kolme toistoa. Enemmän The Little Engine That Could
-asennetta: I think I can, I think I can, I think I can...
Tänään tehtiin
rintaa ja hartioita. Penkkipunnerrukseenkin lisättiin painoja, joten työnsin 25
kilolla. I know, sad... Mutta voimaton nainen
vahvistuu koko ajan.
 |
| Ihan itte tein. Oli hyvää. Tulisessa jauhelihassa sen salaisuus. |
Iltaan asti
venyneen työpäivän päätteeksi kokosin pizzan ja herkuttelin vähän muutenkin.
Pizza oli hyvää ja olisi kannattanut lopettaa siihen. Sokeri ei tee hyvää oloa
hetkeksikään sen jälkeen, kun se on syöty. Eivätkä ne syömishetket kyllä ole
sen arvoisia, mutta jotenkin sitä kuvittelee etukäteen, että nautinto on
suurempi kuin onkaan. Tämän ymmärtäminen - tai ylipäätään, että tunnen näin -
on edistystä. Ennen en olisi välittänyt. Tai vaivannut päätäni koko
asialla.
On aina paljon
parempi fiilis, kun syö terveellisesti ja tasaisin väliajoin. Tunnen
hallitsevani elämääni. Myös fyysisesti olo on parempi, vaikka en mistään
vatsanväänteistä sokerin takia kärsikään. No, pitäisi ainakin olla huomisen
kympille energiaa, kun hiilarivarastot on tankattu puhtaalla sokerilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti