En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta sehän on aitoa perinne- ja lähiruokaa. En todellakaan surffaa ruokatrendien huipulla, eikä täällä kyseistä rieskaa tai saman leipomon ruisrouheleipää mainosteta erityisesti lähiruokana. Eivätkä paikalliset ajattele poroa, hirveä, metsäkanalintuja, sorsia, jänistä, kalaa tai marjoja luomuna. Eipä niitä kyllä kaupasta ostetakaan, joten täällä onnistuu välttämään tuollaiset trendikkäät ruokakuvaukset. Turisteihin ne voisivat kyllä vedota.
Tämän perän ohraleipä ei ole samanlainen kuin pohjalainen ohrarieska, vaan paksumpi ja ehkä kuivempi leipä. Parasta ihan voin kanssa tai jos haluaa, niin poroa tai graavilohta päälle ja on ehkä vielä parempaa. Itse syön kyseistä leipää vain tuoreena eli samana päivänä leivottua, sillä se todellakin kuivuu varsin nopeasti. Täällä tuoretta, lämmintä leipää saa kaupasta joka arkipäivä (ei siis paisteta kaupassa vaan leipomossa muutaman kymmenen kilometrin päässä kirkolta). Usein se loppuu kyllä ennen iltaa, joten kaupassa käynti kannattaa ajoittaa aamupäivälle.
 | ||
| Ruisleipää meillä menee kovasti (kuten kuvasta näkyy) ja sitä löytyy aina myös pakastimesta. Itse en tätä juurikaan syö. |
Meillä ei kotona leivottu itse ohraleipää, vaikka äiti innokas kokki ja leipuri olikin. Hoitotädillä sen sijaan oli leivinuuni ja siellä leivoimme rieskaa. Oli ihana saada itse leivottuja pieniä ohraleipiä. Mehän teimme ne lasten kokoon eli miehen kämmenen kokoiseksi. Kaivan jostakin pari vanhaa kuvaa minusta, veljestäni ja ystävästämme leipomassa ja postaan ne myöhemmin kunhan pääsen skannerin äärelle (joulun jälkeen).
 | |
| Kotipuu. Tämä on minulle eräänlainen kotipihan merkki. Lunta on saman verran kuin pääkaupunkiseudulla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti