Hämärää pulikointia

Piti mennä aamusta uimaan, mutta uni vei voiton. Itsekuri ihan kateissa. Näette sen sitten huomisen painossa... Töiden jälkeen kuitenkin tuli älytön hinku altaaseen. Tiesin, että siellä olisi ihan täyttä, mutta en tajunnut, että kolme viidestä radasta oli varattu kilpauimareille. Nopeille kuntouimareille varattu rata oli ihan täynnä, joten ahtauduin suosiolla ainoalle "vapaalle" radalle kuuden muun uimarin kanssa.

Tavallisesti se tarkoittaisi, että hermo menisi vartissa ja lähtisin pois, mutta nyt oli vissiin niin kovasti uinti-intoa, että otin rennosti ja pulikoin tunnin. Uin 100 metrin pätkissä vaparia ja rintaa vuorotellen. Oli muuten jännä, että uimassa oli pääasiassa miehiä. Positiivista tässä on se, että sillä porukalla ja sillä radalla en ollut vaparia uidessa hitaimmasta päästä. Miehillä kun yleensä on voimaa sen verran ennemmän, että vauhti on nopeampi, vaikka tekniikka ei ihan kunnossa olisikaan. No joo, hidas olen silti, sattui vain vielä hitaampia uintikavereita.

Välillä tuo uinti on melkoisen hämärää hommaa. Uimalasini nimittäin huurtuvat. Nopeasti, kokonaan. Joka ikinen kerta sama ongelma. Hyvä, että 50 metriä selviää ilman, että pitää olla hinkkaamassa laseja. Olen harkinnut ostavani uudet lasit. Pieni panostus, jos sillä uintimukavuus lisääntyy. On sitten taas yksi syy vähemmän pitää taukoja.

Ajattelin vielä kerran käydä uimassa ennen sunnuntain vaparikurssia, että on sitten paremmat valmiudet saada siitä kurssista kaikki irti. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä kurssin kannalta, mutta yritän taas saada kaksi tai kolme uintikertaa viikkoon, että sitä kehitystäkin pääsisi tapahtumaan.

Loppuun maininta eilisestä balettitunnista. Se oli kehonhuoltoa, ei tanssia. Ihan jees, mutta ei sitä hyvällä tahdollakaan voi liikunnaksi sanoa. Venyttelytkin teen omalla ajalla paremmin. Eihän se ensimmäinen alkeistunti voi kovin haastava ollakaan. Mutta jos siellä ei jossain vaiheessa ala tulla vähän piruetteja ja hyppyjä, niin en minä sitä kovin kauaa jaksa. Tehokasta sen olla pitää.