Puhelimen herätys soi 5.45, niin kuin sillä uintiaamuina on tapana. Uintikaveria ei tänään ollut, joten ajattelin lusmuta ja siirsin sitä tunnilla eteenpäin. Viisi minuuttia myöhemmin olin kuitenkin ylhäällä. Joskus minulle käy näin. Harvemmin, mutta se on aina hyvä tunne. Antaa itselleen luvan lusmuta, mutta ei sitten teekään niin. Puoli seiskalta olin uimahallilla. Oli todella tyhjää jopa arkiaamuksi. Sitten niitä mummoja alkoi näkyä. Joka tapauksessa sain radan ihan omakseni koko treenin ajaksi. Ne mummothan pääasiassa harrastavat vesijuoksua tai -kävelyä.
Pitkästä aikaa uinti oikeasti kulki. Aioin vuorotella vaparia ja rintaa, mutta päädyin kuitenkin uimaan 800 m vaparia ja rintaa vain 200 m. Vaparissa uin joka toisen 100 metrin pätkän hengittämällä molemmilta puolilta. Kierto ei tunnu riittävältä vasemmalta hengittäessä, sillä suuhun menee aina vettä ja käännän päätäkin. Tulee ihan ne ajat mieleen, kun harjoittelin vaparin hengitystä ylipäätään. Nyt paluu oikealta hengittämiseen tuntuu niin helpolta sen jälkeen, kun on hengittänyt molemmilta puolilta.
Tulipahan mieleeni, että harjoituksen takia voisin joskus kokeilla hengittää vain vasemmalta. Voisi testata, saako silloin kunnolla happea. Tunnen nimittäin kuinka oikealta hengittäessä keuhkot oikeasti täyttyvät ilmalla. Vasemmalta taas en joko rohkene vetää kunnolla ilmaa tai sitten pienestä kierrosta johtuen aikaa ei ole kunnolla täyttää keuhkoja, koska kierto on nopeampi.
Uinti tuntui kuitenkin niin helpolta, että päätin lopussa, vain oikealta hengittäen, tehdä volttikäännöksen suoraan uinnin päätteeksi. Yleensähän harjoittelen vain lipuilta. Käännös onnistui niin hyvin, että jatkoin siitä uintia. Syvässä päässä en rohjennut samaan temppuun, vaan otin rauhassa happea ja uusin käännöksen taas matalassa päässä. Vähänkö olin tyytyväinen. Tyylipisteitä en varmasti saanut. Kiersin varmasti taas liian aikaisin. Uintikaveri on tästä huomauttanut. Mutta silti.
Tässä sen näkee, että kyllä "vanhanakin" voi oppia uusia temppuja, kun vain sinnikkäästi harjoittelee. Aikaa se voi viedä. Ainakin minulta, kun lapsuudesta ja nuoruudesta lihasmuistiin on jäänyt vain onneton sammakko, josta pois oppiminen vei reilusti yli puoli vuotta.
Illalla sitten Sonata Arctican keikalle juhlimaan tätä saavutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti