Vaparikurssista

Vähän myöhäinen postaus, mutta ajattelin tähän nyt kuitenkin kirjoitella tunnelmia sunnuntaina alkaneelta vaparikurssilta. Ensinnäkin oli outoa mennä hallille aukioloaikojen ulkopuolella ja huomata, että siellä on silti radat täynnä. Mutta olipa kiva huomata, että allas oli varattu vain meille kurssilaisille, toisin kuin kaupungin tekniikkakurssilla, jossa ei ollut edes yhtä rataa varattuna.

Näin ensimmäisellä kerralla emme tehneet muuta kuin kelluimme ja liu'uimme. Vatsallaan kellunta auttaa totuttautumaan veteen. Itselleni vähän turha harjoitus, mutta mikäpä se kelluessa. Lopputunti tehtiin liukuharjoituksia vatsallaan ja selällään. Liu'uthan ovat yksi suosikkejani. Palautteena sain kehotuksen vatsallaan liu'ussa kallistaa lantiota eteenpäin, että selkään ei tulisi niin voimakasta notkoa. Hyvä neuvo, sillä selän notko ärsyttää myös iskiashermoa.

Ensi kerralla harjoittelemme potkuja. Tämä kurssi sopii siis hyvin ihan sellaiselle, joka ei osaa uida vaparia ollenkaan. Itse haen sieltä kuitenkin parannusta tekniikkaan. Potkuihin odotankin mielenkiinnolla palautetta. Olen aika laiska potkija. Vaparihan on pitkälti käsivetojen varassa etenevä uintilaji, joten olen keskittynyt enemmän niihin. Laudalla tehtävät potkuharjoitukset ovat jääneet omasta ohjelmasta lähes kokonaan, mutta kyllä ne sinne kuuluisivat. Ehkäpä kurssilla syttyy uusi kipinä.

Kurssin vetäjät korostivat, että uinnissa kehittyäkseen altaaseen on mentävä kolmisen kertaa viikossa, siis oikeasti uimaan. Tämän olen itsekin todennut. - Ihan alussa kerta viikkoon riitti. Niin nollasta olen aloittanut. - Uintiharrastusta rajoittaa nyt kuitenkin keuhkoputkentulehdus. Ärsyttävää, että sairastuin juuri kun se vähiten sopisi. Mikäli olo pysyy tällaisena, niin kurssikertoja en kuitenkaan jätä väliin.