On sairasta. Tiedän. Olenkin nyt pitänyt taukoa vähän kaikesta (blogi, liikunta ja terveellinen ruokavalio - tervetuloa vaan läski) ja olo alkaa paranemaan, mutta kyllähän nuo keuhkoputket rahisevat ja nitisevät, jos vähänkin hengästyy tai ulkona on kova pakkanen. Eilen kävin kuitenkin vaparikurssilla. Se on niin tekniikkapainotteinen, että ei siellä saa hengästymistä aikaan. Pahinta kai on se, että altaassa alkaa helposti palelemaan. Onneksi kylmä ei eilen juurikaan vaivannut.
Harjoittelimme siis potkuja. Vatsallaan, selällään ja kyljellään. Huonoin tekniikka minulla on selkäpotkuissa, koska jalat ovat jotenkin liian syvällä. Ei uutta tietoa, mutta turhauttavaa, kun en osaa korjata sitä. Rintaa (selkää?) kehotettiin painamaan alaspäin, kuten aina, jos jalat roikkuvat liian syvällä, mutta ei se tuntunut oikein auttavan.
Kyljellään ja 45 asteen kulmassa potkut menevät ok, mutta suoraan eteneminen on ä-lyt-tö-män hankalaa. Päädyin siinä huomaamattani rataköyden ali viereiselle radallekin kerran. Vatsallaan tehtyihin potkuihin ei tullut ohjaajilta kommentteja, joten oletan, että ne menevät suht ok. Tiedän tosin, että potkutahtini on hidas. Säästelen voimiani sillä, etten pistä pakaroita töihin. Pitänee siihenkin paneutua jossain vaiheessa.
Kolme varttia meni ihan huomaamatta. Olisin voinut jatkaa ja jatkaa. Haluttaisi niin kovasti oikeasti harjoittelemaan. Ehkä loppuviikosta. Joohan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti