Mietin, mikä tökkii ja tajusin, että sairastelusta johtuva tauko liikunnassahan se. Liikunta tuo älyttömästi hyvää mieltä, rytmiä ja reippautta elämään. Tauon tullessa en aluksi millään meinaa pystyä irrottautumaan, vaan lähes ahdistun, etten voi tai saa tai kykene treenaamaan. Sitten tulee se lusmuiluvaihe. Silloin sitä nauttii siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Voi tehdä töitä vaikka kellon ympäri (ei nyt ihan näin, mutta you get the point) tai nähdä kavereita tai koukuttua Kauniisiin ja rohkeisiin (sen Liamin olisi parasta valita Steffi) ilman, että joutuu miettimään, miten liikunta sopii aikatauluihin. Ja kun jätän liikunnan pois, niin samahan se on mitä syö. Tai ei, ei todellakaan ihan sama, vaan juuri kaikkia niitä epäterveellisiä herkkuja, joita ei treenatessa saisi syödä, koska ei niistä ei ole mitään hyötyä voiman tai nopeuden kehitykselle. Ja sitten sen kaaren tavallisesti vaikein vaihe: paluu treeneihin. Siinä se on: liikkumisen ja liikkumattomuuden kiertokulku.
Tällä kertaa pahin lusmuiluvaihe ei onneksi ehtinyt kestää paria pakollista viikkoa pidempään ja treenien uudelleen aloitus on sujunut mukavasti. Tai siis lihakset ovat kipeinä, mutta hengitys kulkee taas. Tällä viikolla olen siis päässyt aloittelemaan jo lähes normaaleja sali- ja uintitreeniä. Lenkkeilyn aloittamista lykkään vielä vähän, sillä keuhkoputkentulehduksen jälkeen talvisäässä lenkkeily (tai mikä nollakeli tuolla nyt onkaan) ei ole järkevää. Jopa minä tiedän sen.
Maanantain jalkatreenistä reidet vihoittelevat vieläkin. Voin muuten kertoa, että aloin jo sunnuntai-iltana jännittämään kyykkyjä. Teen ne nimittäin nykyään 70 kilolla, sarjoja on neljä ja toistoja 15. Kyykyssä melkein pahinta on se tunne, kun nostaa tangon hartioiden päälle ja se tuntuu painavan koko selkärangan lysyyn. Siksi vähän pelkään painojen nostamista. Onneksi minulla on tuo PT-ihminen komentelemassa. Parin viikon kuluttua pitänee siirtyä 10 toiston sarjoihin ja silloin pitäisi yrittää 75 kilolla. Murehditaan sitä sitten myöhemmin. Nyt nautin siitä, että se rauta liikkui, hampaat irvessä ja hien virratessa, mutta liikkui.
Tänään treenasin yläkroppaa. Selkä ja kädet ovat nyt jo kipeinä. Pitkästä aikaa oli pakko ottaa ylätaljassa remmit käyttöön. Forkuissa vihloi oikein kunnolla. Olen niitä venytellyt, mutta nytkin kevyt nyrkkiin puristaminen tuntuu ihan kunnolla.
Taidankin tehdä nyt päivän päätteeksi vielä toiset venyttelyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti