Lenkkeilyä kesästä nauttien

Ottaa vähän itsetunnon päältä pistää kävelyksi kesken lenkin, mutta yritän kehittää peruskuntoa, joten ei se auta kuin hiljentää siinä vaiheessa, kun sykemittari niin käskee. Haluaisin silti huudella muille lenkkeilijöille, että kyllä minä oikeasti jaksaisin juosta. Hyvä puoli näissä hitaissa lenkeissä on, että ne jaksaa hyvin, vaikka jalat olisivat salitreenistä tönkköinä kuten tänään.

Vielä parempaa on, että ehdin rauhassa nautiskella maisemista ja kesän tuoksuista. Vasta leikattu ruoho tuoksuu ihan parhaalta, mutta sitten on muitakin ihania tuoksuja. Yhdessä välissä tänään tuoksui hunaja, taisin siis juosta mehiläispesän ohi. Syreeni kukki ja tuoksui ihanasti, mutta sydän oli pakahtua, kun erotin kielojen tuoksun. Kielot olivat äitini lempikukkia, joten ne tuovat aina hänet mieleeni. Ikävähän se tuli.

Tykkään lenkkeillä lämpimässä. Tajusin sen yllätyksekseni viime kesänä. Olin aina ajatellut, että lenkkeily on mukavampaa syksyllä tai talvella, kun ei ole niin kuuma. Nautin kyllä syksyn kirpeistä keleistä, mutta hengitys kulkee lämpimässä paremmin ja aurinko tuntuu hyvältä iholla. Hiki virtaa kyllä kanssa, mutta niinhän sen lenkkeillessä pitääkin. Kyllä liikunta on ihanaa.