Karboniitin sulatusta

Pyöräni ei ole ollut vain talviunilla, vaan suoraan sanoen ihan karboniittijäädytettynä useamman vuoden. Olen sen sulattamista parinakin keväänä suunnitellut, mutta toteutus on tökkinyt. Kun se ilman pumppaaminen renkaisiin on niin ylitsepääsemättömän hankalaa!

Mutta eilen päästin salilla sisäisen Hulktareni (kuulostaapa oudolta, ja onko väärin sekoittaa Marvel ja Star Wars universet samaan juttuun?) valloilleen, ja sillä raivolla mentiin vielä tänäänkin ja pyörävanhus sai ilmaa renkaisiin ja öljyä ketjuihin. Jaanaban triathlon-harrastuksen (intohimon) seuraamisella on varmasti ollut oma vaikutuksensa. No anyhoo, piti tietysti heti lähteä testaamaan pikku lenkki. Että osaako sitä vielä. En tajua, olen kamalan epävarma nykyään omista kyvyistäni. Yleensä ihan turhaan. Pyöräilin uimahallille ja takaisin, seitsemisen kilometriä yhteensä. Tarkoitus on siis jatkossa sytkytellä hallille sen sijaan, että otan bussin, koska nopeammin pääsen sinne pyörällä.

Kuva on luvatta Comicvinen sivuilta kopioitu.

Se kävi hyvin palauttavasta lenkistä näin lepopäivänä (terassikausi tuli myös avattua aiemmin päivällä) eilisen superhyvän ja järkyttävän tuskaisen pakara- ja jalkatreenin jälkeen. Siihen oli sitten hyvä tehdä päälle vähän putkirullailua ja kunnon venyttelyt. Voinko vain sanoa, että IT-jänteiden rullaus on yhtä helvettiä, hikikin tulee siihen malliin, että voisi kuvitella paholaisen polttelevan kokkoa vieressä. Hierojalla käymisessä on se hyvä puoli, että joku toinen hoitaa sadistin roolin, mutta rullaillessa pitää ottaa sekin rooli itse, joten usein tekee mieli jättää kesken ja mennä nurkkaan uikuttamaan.

No, palkinnoksi sain kuitenkin huippufiilikset - sekä pyöräilystä että kehonhuollosta - ja lisäksi tiedossa on vielä tätä ja Supernaturalia.