Hyvä sunnuntai on uinnista ja leipomisesta tehty

Ihana sunnuntai. Ihana viikonloppu oikeastaan. Aamu alkoi uinnilla. Koska illalla oli selkäuinnin tekniikkakurssi, niin otin ihan kevyesti. Jotain uutta harjoitukseen silti. Uin rintauintia 50 metrin pätkissä eli mukaan tuli kylkikäännös. Teknisesti ihan järkyttäviä käännöksiä, mutta tulipahan tehtyä. Vaparia uin pyramidiharjoituksena. Huippuna 75 metriä eli kaksi volttikäännöstä ilman taukoja.

Tekniikkakurssille menossa.
Tarkkuus on taas huippuluokkaa.

75 metriä ei ole pitkä matka, mutta jos on taidollisesti lähtenyt yhtä nollasta kuin minä, niin mielestäni siihen voi olla aika tyytyväinen. Luulen, että yritän pian 100:aa metriä, sillä tuo 75 ei tuntunut niin pahalta kuin etukäteen pelkäsin. Jännitän aina ihan liikaa kaikkea etukäteen. Hengästytti tietysti ja kyllä se vähän käsissäkin tuntui. Ne kun ovat perjantain salitreenistä yhä vähän arat. Käännökset menivät välillä paremmin, välillä huonommin. Ihan ei vielä ole sellaista taitoa, että jokainen onnistuisi hyvin.

Luulen, että uinnissakin nuo pidemmät yhtämittaiset pätkät tuntuvat ajatuksen tasolla pelottavammilta kuin mitä ne käytännössä ovat. Olen sen verran pitkään hinkannut vain sitä 25 metrin pätkää, että olen ehkä vähän jämähtänyt mukavuusalueelleni. Vaikka tauot päissä ovat lyhyet, ne ovat kuitenkin siellä. Nyt jää tauko tai pari välistä, joten pitää totutella ihan uudenlaiseen hengästymiseen. Tai ei se ole uusi tunne, muistan kyllä vielä ajat, kun 25 metriäkin tuntui saavutukselta. Joskus vuosi sitten.

Rohkaistuin tänään kysymään uintikurssin vetäjältä tunnin lopuksi muutamia vinkkejä omaan harjoitteluuni. Niitä nyt sitten toteuttamaan. Tuli puheeksi myös, että olen tässä puolentoista vuoden aikana opetellut käytännössä uimaan. Hän kommentoi jotenkin tyyliin, että "ihan hyvin sinä olet puolessatoista vuodessa kehittynyt". Otin sen kohteliaisuutena. Tuli hyvä mieli.

En voi kuin suositella tuollaisia kursseja, joissa keskitytään vain yhteen uintityyliin kerrallaan ja paloitellaan kellunnat ja liu'ut, potkut ja vedot ja käännökset omiksi kokonaisuuksiksi. Olen tykännyt ihan älyttömästi!

Uintien välillä hoidin tankkauspuolta ja leivoin The Good Morning -blogista nappaamallani ohjeella banaani-maapähkinävoikeksejä. Ne kuulostivat todella hyviltä. Banaani, kaura ja maapähkinävoi - what's not to like. Kaikki ihanat ainekset. Keksit olisivat kuitenkin omaan makuuni saaneet olla vähän makeampia. Ehkä enemmän banaania? Tai voimakkaampi kanelin maku? Jotain. Saattaa olla, että leivon silti niitä joskus uudestaan, vähän säveltäen. Nopeita ne ainakin olivat ja rakenne oli kiva. Ja hei, eivät ne syömättä jää!