Edessä oikealla California-makit ja vasemmalla Geisha-makit, takana lämpimät Emperor-makit. Nam. En ole mikään suuri sushin ystävä, mutta välillä niillä on mukava herkutella. Tokyo55 on ehdoton suosikkini Helsingissä. Olen tosin oppinut syömään sushia Australiassa, missä Sushi Train oli suosikkini ihan sen helppouden takia. Hihnalla pyörii runsas valikoima, erikoisempia versioita saa tilata keskellä (tai sivussa) työskenteleviltä kokeilta ja lopettaa voi, kun siltä tuntuu, ei tarvitse etukäteen arvioida, kuinka paljon jaksaa syödä. Eatzissa taisi aikoinaan olla sushi train, mutta se oli aikana ennen kuin söin sushia.
Tosca oli koskettava. Tykkään katsoa romanttisia komediaelokuvia, joten olisin tietysti toivonut onnellista loppua, mutta Tosca oli täynnä oopperan suuria, traagisia tunteita. Kapellimestari Leif Segerstam taisi kyllä saada kovimmat aplodit, kovemmat kuin Toscan roolin laulanut Ingela Brimberg, jonka aariat yksin ja duetot Cavaradossin (Valter Borin) kanssa olivat oopperan parasta antia. Musiikki ylipäätään oli hienoa. Sanoinkin ystävälleni, että olisin melkein toivonut, että olisin vain saanut kuunnella musiikkia ilman, että olisi tarvinut seurata näyttämön tapahtumia.
Loppuun vielä kuvaa tanssin kolhimista polvistani. Vasen siis on kärsinyt reggaetonissa, mutta alkaa jo tottua liikkeeseen ja mustelma hävitä. Oikea taas otti ensimmäiset lattiakosketukset torstain show-tunnilla ja näyttää tänään jo vähän enemmän vasemmanpuoleiselta. Kuva siis torstai-illalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti