Uudet liikkeet haastavat kropan - ja pään

Mun PT jätti minut! En kai minä nyt niin kamala treenattava ollut, enhän? Välillä kyllä jupisin ja napisin, mutta hyväntahtoisesti ja vain kertoakseni epäuskosta itseeni. No, vakavasti puhuen, hän lopetti alalla kokonaan. Olin vähän kauhuissani siitä, että pitää alkaa treenaamaan uuden ihmisen kanssa. Mietin kuitenkin asian niin, että uudelta personal trainerilta on mahdollisuus oppia jotain uutta ja erilaista.

Muutaman viikon itsenäisen treenaamisen jälkeen oli kiva tänään treenata uuden PT:ni kanssa. Hän vaikuttaa mukavalta ja todella pätevältä, joten turhaan stressasin. Mutta en olisi minä, jos en etukäteen stressaisi.  Hän osui myös heti alkuun salaiseen haaveeseeni. Ensimmäinen liike oli nimittäin leuanveto. En ole koskaan saanut vedettyä leukoja, vaikka veljeni onkin kuulemma vaimolleen niin väittänyt. Oletettavasti saadakseen tämän yrittämään kyseistä liikettä. Tai sitten aika on kullannut veljeni mielessä ahkerat yritykseni onnistumisiksi.

En ole ylpeä itsestäni, sillä ensimmäisenä suustani taisi päästä ”ei”. Älkää käsittäkö väärin. Haluan kyetä vetämään leukoja, mutta olen suosiolla säästänyt sen tavoitteen - tai edes tavoitteen verbalisoimisen - siihen, kunnes olen normaalipainoinen. Ei tätä massaa jaksa näillä selkälihaksilla vetää minnekään.  Mutta tämä PT halusi vähän testailla, missä kunnossa olen, joten kuminauhan ja kyseisen henkilön avustuksella vedin parit leuat. Oli aika hauska tunne saada leuka sen tangon yläpuolelle. Koin kyllä fuskaavani, koska käytin kuminauhaa ja kaiken lisäksi tyyppi työnsi minua vielä apuna. Jostakin se on silti kai aloitettava. Ja jos aloitan jo nyt, niin jos ja kun paino tippuu, niin helpottuu tuo liikekin.

Teimme myös vähän rintaa ja punnerruksia. Koska kyseessä olivat naisten punnerrukset, niin nekin siis menivät mielestäni fuskauksen puolelle. Koska en ole juuri punnertanut, niin liikehän on ihan kamala. Tiedän, että kamala tarkoittaa hyvää ja sitä, että juuri sitä liikettä tarvitsee, mutta silti!

Surkastuneet gluteus mediukseni saivat myös vähän harjoitusta. En tiedä, ovatko huonot keskimmäiset pakaralihakseni selkävaivojen syy vai seuraus, mutta niitä fysioterapeutit ovat neuvoneet treenaamaan. Usein ne vain unohtuvat tai tuntuvat vähän toivottomilta treenata, mutta niitä tein tänään. Hankalaa, kun lihaksesta loppuu voima ennen kuin siinä edes tuntuu mikään, mutta niin huonossa kunnossa ne ovat.

On tässä sarkaa, joten tervetuloa vain uusi PT ja uudet kujeet!