Hyvää mieltä liikunnasta

Liikuntatuokio saa aina paremmalle tuulelle. Tällä kertaa tanssi. Kävin kuluttamassa Step Upin kymppikortin loppuun show-tunnilla. Lähdin sinne kesken kiireisen työpäivän ja ärsyyntyneenä tiedosta, että joudun koko ensi viikoksi työmatkalle. Harkitsin jättäväni koko tunnin välistä ja näin ollen viimeisen kerran käyttämättä kortista, sillä ensi viikolla en siis tunneille ehdi. Jälleen voin vain todeta, että onneksi menin.

Tunti hurahti siivillä. Jatkoimme The Loco-Motion -sarjaa, nyt siihen tuli lisäksi lattiasarjaa. Sehän tarkoittaa, että reggaetonissa mustelmille menneen vasemman polven seurana minulla on nyt mustelmilla myös oikea polvi. Balanssissa siis. Täytynee tosin hankkia peitevoide, että saa pahimmat piiloon ensi viikon vaatimia mekkoja ja hameita varten. Askeleet sujuivat. Vanha sarja palautui nopeasti mieleen ja uusikin tarttui hyvin.

Olisipa kiva, jos Step Up saisi tämän saman opettajan show-tunnin keväälle vähän myöhempään ajankohtaan arki-iltaan. Jatkaisin mielelläni.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa tänä syksynä kokenut olevani väsynyt ja liikkumaan lähteminenkin on vähän tökkinyt. Ei sitten enää kun olen päässyt salille tai tanssitunnille. Itse asiassa keskiviikon jalka- ja selkätreeni meni todella hyvin. Raskashan se oli, mutta kulki. Liekö tämän viikon runsaammin hiilareita sisältäneillä eväillä vaikutusta asiaan - myös siihen väsymykseen.

Tässä kuvina työpaikkalounaat tältä viikolta.

Keskiviikkona söin possua ja perunaakin otin. Oli hyvää.

Tänään perinteinen hernekeittolounas ja söin jopa pannaria jälkkäriksi. Yleensä töissä otan hedelmän, mutta tänään halutti pannaria. En muista milloin olisin ollut yhtä täynnä lounaan jälkeen. Arvasitteko muuten, että tykkään porkkanasta ja punajuuresta? Selitin brittikollegoille hernekeiton, pannarin ja torstain yhteyttä, mutta sain vain epäileviä katseita ja ihmettelyä suomalaisten lounastottumuksista. Jälleen kerran.