Tänään teki taas kipeää. Ei silleen kivasti, vaikka meinasi taas naurattaa. Se oli kuitenkin enemmän hermostunutta hihitystä, ähinää, yllättyneitä parahduksia ja tuskaisia puuskahduksia.
Kävin hierotuttamassa jalat ja selän. Jalat olen hierotuttanut noin kolmen viikon välein, mutta selkää ei ole alkukesän jälkeen hierottu. Se ei ole vaivannut, joten olen antanut sen olla. Uskoin, että salitreenit ja uinti pitävät konttorirotan hartiaseudun kunnossa. Viime aikoina kuitenkin selän lihakset ovat tuntuneet kireiltä venytellessä ja pientä juilintaa on tuntunut varsinkin epäkkäissä ja lapaluiden alueella. Otin siis jalkojen päälle puoli tuntia selkää varten, jotta hierojani saisi selvittää, mitä sinne kuuluu.
Ensin kuitenkin hierottiin jalat. Etureidet ovat yleensä aina tuskaisimmat hierottavat. Tällä kertaa kävi kyllä taas niin kipeää, että hieronta tuntui kidutukselta. Vasemmassa etureidessä oli oikein mehukkaita kohtia, mutta oikea oli keltapunaisen kipeä. En siis nähnyt tähtiä, mutta silmissä välkkyi helvetin diskovalot. Ei ole varmaan ensimmäisen kerran jälkeen tuntunut yhtä pahalta. Hikoilin taas sen paperilakanan ihan märäksi ja niinpä se vaihdettiin, kun käännyin selältä vatsalleni. Miten voikin pakoillaan makaaminen olla niin rankkaa? Kädet tosin heiluvat sinne tänne, kun välillä tuntuu, että raavin silmät päästäni ja välillä hapuilen hierontapöydän reunaa puristettavaksi tai haron ilmaa kuin houreinen malariapotilas. Tässä olisi mahdollisuus harjoittaa mielen hallintaa ja zeniläisyyttä, jos tietäisi miten.
Kun siirryttiin jalkojen takaosiin ja Isto availi pohkeita, niin olisi haluttanut sanoa ehkä ensimmäistä kertaa, että lopetetaan jo, koska se vain tuntui niin rankalta. En kuitenkaan sanonut, sillä käyn hieronnassa hakemassa apua, en hemmottelua. Kipuhan häviää saman tien kun hieronta kyseisellä alueella loppuu, mutta tänään pää tuntui saaneen tarpeeksi heti etureisien jälkeen (tai aikana). Selvisin kuitenkin pohkeiden ja takareisienkin hieronnasta ja hengähdin helpotuksesta. Liian aikaisin.
Selkä otettiin kevyemmin, mutta kunnolla. Löytyihän sitä jäykkyyttä sieltäkin. Alaselkäni on edelleen krampissa ja olen siis vyötäröltä vasemmalle kalleellaan. Kova salitreeni puolestaan omalta osaltaan kiristää varsinkin noita yläselän lihaksia. Pystypunnerrusten ja selkärääkin jälkeen varsinkin lavoissa tuntuu yleensä kunnolla. Sitähän sitä salitreeniltä toivookin. Selän hieronta säteili alusta lähtien oikein kunnolla takaraivolle. Yläselän hieronta säteili lisäksi sormiin. Lavan alueen hieronta oli kamalaa ja epäkkäiden hieronta suorastaan julmaa, vaikka Isto sanoi ottavansa suorastaan puolihuolimattoman kevyesti. "Au, au, au. Ei, ei, ei se siltä tunnu." Loppuisipa tämä jo. Ja lopulta se oli ohi: 90 minuuttia kehonhuoltoa.
En voi muuta todeta kuin, että oli taas todella hyvä ja tehokas hieronta. Päässä tuntui pitkään hieronnan jälkeen. Epäkkäät ja lavat aristavat kunnolla. Vasen etureisi meni jumiin niin kuin takana olisi "tolokun treeni".
Hierojani tarjoaa kyllä kevyempääkin otetta, mutta kuten sanottua, haluan kunnon avaavaa hierontaa, jotta siitä on aidosti apua. Se vain ei valitettavasti ole mukavaa. Ehkä joskus voisi ottaa sellaisen mukavan, kevyemmän hieronnan. Tehokkaan tavoittelijana en vain ole varma, että tuntisin silloin saavani tarvitsemaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti